Ljubljana. Neljän tunnin junamatka Itävallan Bad Gasteinista on juuri taitettu junan oviaukon tuntumassa lattialla rinkan päällä istuen ja Californialaisten kanssareilaajien kanssa jutellen. Meitä varoitellaan Ljubljanan karusta ensivaikutelmasta.
Rautatieasema on käytännössä betonitaso hiekkakentällä, jota ympäröi rapistunut tiilimuuri. Matkalla hostellille ohi kulkee viisi hälytysajoneuvoa sireenit ulvoen ja päivähumalaansa pois nukkuvia punaposkia makoilee puiston penkeillä, kun kävelemme ohi. Juuri hostellille saapuessamme toisemme rinkasta kuuluu yllättävä repeytyvän kankaan ääni ja toteammekin olkahihnan repeytyneen liki irti rinkan torsosta.
Hostelli on kiva. Viiden punkan dormissa on vieraille valmiiksi pedatut sängyt ja valkoiset lakanat. Huoneen avaimen mukana saimme respasta myös avaimen omaan lukolliseen kaappiin rinkan säilytystä varten: omaa Suomesta asti mukana tuotua lukkoa ei toistaiseksi ole tarvinnut reilin aikana lainkaan. Suihku ja WC-tilat ovat huoneista erillään käytävän varrella ja kaikille vieraille avoimet.
Lähdemme etsimään ruokaa. Hostellimme sijaitsee kivenheiton päässä vanhasta kaupungista joten suuntaamme sinne.
Söpöjä taloja joen varrella ja paljon ihmisvilskettä nauttimassa laskevasta ilta-auringosta. Ihan kuin Turkuun olisi palannut.
Ljubljana onkin todella nätti. Kaupungin yllä kohoaa kukkulan päällä kivilinna, joka on myös auki yleisölle. Tasaisin väliajoin korttelien välissä on pieniä nurmikkokaistaleita, joissa pystyy helposti pitämään pikku eväspiknikkiä. Ruoan hinta marketeissa on vain murto-osa Suomen vastaavasta ja kyykkyviinin saa alle kahdella eurolla. Pikku nousuhumala on tällä taattu.
Lähdemme aamulla junalle suuntana Kroatian Split neljän tunnin vaihtoajalla Zagrebissa. Rinkka korjattiin paikallisella jesarilla pienessä viinimaistissa edellisenä iltana ja ihan hyvin tuntuu pitävän. Tää on sitä interrailelämää. Kiitos Ljubljana, oli mukavat 30 tuntia.
***
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti