keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Interrail: Venetsia



Venetsia, tuo Italian Pariisi. Sokkeloinen kaupunki, jossa riittää loputtomiin kapeita kujia, turkoosivesisiä kanaaleita ja niiden yli kaartuvia siltoja. Kesäisen helteisen päivän äänimaailma koostuu lintujen viserryksestä ja merimiespaitaisten gondolieerien laulusta samalla, kun he soutavat nuoria rakastavaisia yhden romanttisimman kaupungin halki.
Paitsi, ettei totuus ihan tätä luokkaa todellisuudessa ollut. 







Päivä 1
Lensimme mestoille myöhään edellisenä iltana, joten öinen matka lentokentältä hostellille peitti kaupunkimaiseman melko onnistuneesti pimeytensä alle. Niinpä herääminen ensimmäisen päivän aamuna kahvinhakureissulle paljastaa Venetsian ihan uudessa valossa: 
Jokainen kadunkulma on kuin suoraan postikortista. Elokuvista ja sosiaalisesta mediasta saatu kuva romanttisesta Venetsiasta pitää täysin kutinsa ja jokaisesta sillasta pysähdytään ottamaan kuva. Kapeat pikku kujat ovat niin söpöjä, että voi ihan kuvitella keskiaikaiset maalarit sen varrelle myymään taulujaan. Myös gondoliajelu hokuttaisi, mutta lähes sadan euron paattireissu ei vaikuta moisen elämyksen arvoiselta. Tyydymmekin siis kiertämään Googlemapsin avustuksella mielenkiintoisimmat nähtävyydet, kuten näkymän Santa Maria della Salute -kirkosta Ponte dell'Accademian sillalta sekä Pyhän Marcuksen aukion Venetsian pohjoispuolelta. Lähemmäs 15 kilometrin päiväkävelyn jälkeen kipeitä jalkoja on ihana viilentää pääkanaalin vedessä kolmen euron markettiviiniä juoden. Täydellinen reilin aloitus.













Päivä 2
Eihän täällä voi mitenkään suunnistaa. Jos jokin neuvo Venetsiaan matkaavalle pitäisi antaa, kuuluisi se jotakuinkin seuraavasti: "vaikka luulet tietäväsi missä olet, et todennäköisesti ole siellä". 
Vaikka sitä idioottivarmasti suunnittelisi kulkevansa pikkukujia pitkin suoraan eteenpäin, huomaa tunnin kuluttua kääntyneensä huomaamatta 13 kertaa vasempaan ja päätyneensä takaisin lähtöpisteeseen.
Enää ei myöskään söpöt kaarisillat kanaalien yli ole niin söpöjä. Niistä kun on kameran rullalla jo yli sata samanlaista kuvaa. Onneksi seura on kuitenkin edelleen kultaa ja ilta kuluu taas kanaalien varsilla elämästä jutellen. 













Päivä 3
Venetsia taitaa olla jo aika pitkälti nähty. Vaikka kuinka yritämme löytää alueen, jossa emme ole vielä käyneet, päädymme tavalla tai toisella tunnistamaan kujat vanhoiksi tuttaviksimme. Navigoimme reittiämme jo pelottavan hyvin kolmen kilometrin päässä hostellilta ja löydämme vaivatta sen halvimman ruokamarketin, josta tiedämme saavamme kokiksen 60 sentillä. Päivän ainoaksi agendaksi muotoutuukin tämän romanttisen lomakaupungin lippulaivajuoman, Aperol Sprizin, löytäminen mahdollisimman halpaan hintaan. Hartaasti tekemämme empiirisen tutkimuksen myötä tiedämme kaikilla Venetsian aukioilla, kirkoilla ja kuuluisilla silloilla olevan turistihinnat, joiden myötä tuosta oranssista juomasta joutuu pulittamaan jopa vitosen. Näinpä suuntaamme etsintömme hämärille sivukujille ja päädymme lopulta onnistuneesti myhäillen skoolaamaan sprizeillämme huokeaan hintaan 2,5 euroa. 













Kuten interrailaamisen henkeen kuuluukin, vietetään yhdessä kaupungissa yleensä vain päivä tai pari. Näin ollen Venetsia oli hyvä esimerkki siitä, että kolme päivää näinkin upeassa kaupungissa on jopa liikaa. Onneksi matka jatkuu aikaisin huomenaamulla reilimme ensimmäisen junamatkan korkkaamisella ja reilipassimme aktivoitumisella. 

Eikä fiilis tästä voisi olla yhtään huikempi, sillä next stop: Itävalta! 

***
-E

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti