Hups... Niin siinä taitaa vain käydä, että mitä lähemmäksi valmistumista päästään, niin sitä harvemmin enää blogia muistaa kirjoittaa. Lupasin kuitenkin itselleni lääkikseen päästessäni, että päivitän tänne tunnelmia koko koulutieni varrelta, joten onhan tuo lupaus nyt pidettävä vähintäänkin loppuun asti. Tämä postaus onkin nyt kuulumisten vaihtoa kuluneen 7kk ajalta.
.jpg)
.jpg)
Vitosvuoteni alkoi viime syksynä lastentautien kurssilla. Olin jo kolmosella klinikkakrääsää into piukeana haaliessani ostanut söpön tiikeripehmon, jonka pystyy ujuttamaan stetarien ympärille. Ja lastentautien kurssi oli tietenkin täydellinen hetki tiikerille päästä tositoimiin. Lapset olivat ihania ja niin reippaita aina kaikilla opetusvastaanotoilla. Välillä sitä jopa itsekin unohti olevansa lääkärin roolissa, kun vastaanottoaika meni leikkiessä ja piirtäessä pikkuisen kanssa vastaanottohuoneen lattialla pehmeällä leikkimatolla. Onneksi itse tutkimisestakin saatiin välillä hauska leikki aikaiseksi, niin tuli opetuksissa ihan hommiakin tehtyä.
Alkusyksy oli muutenkin mukavaa aikaa. Alkuun koronarajoitukset estivät vielä isompien tapahtumien järjestämisen, mutta pientä opiskelijahulinaa se ei estänyt. Vietimme esimerkiksi vielä vitosen toogia keskenämme kaveriporukan voimin, mutta rajoitusten hellitessä pääsimme jo rymyämään opiskelijahaalarit päällä Kuopion HopLoppiin!
Syysloman vietinkin sitten kaikkea muuta kuin lomaillen. Kerta ne nelosen työluvat nyt on olemassa, niin sitä mennään tietysti töihin heti kun kalenteri näyttää koulun puolesta viikon tyhjää.
Syysloman työrupeamasta palattiin takaisin sorvin ääreen. Lastentautien kurssia seurasi naistentautien ja synnytysopin kurssi. Äitiysneuvolan pitämisen lisäksi kurssilla harjoiteltiin yleisimpiä gynekologisia terkkatoimenpiteitä kuten kierukanlaittoa, PAPA-näytteenottoa sekä transvaginaalisen ultraäänen käyttöä. Kurssin kruunasi synnäriviikko, jossa pääsimme avustamaan kahdessa synnytyksessä ja tutkimaan vastasyntyneet pienokaiset yhdessä kätilön kanssa. Henkilökohtaisesti tykkäsin naistentautien kurssista kovasti ja 8 viikon aikana kertyi myös sen verran mukavasti toistoja gynekologisen statuksen tekemisestä, että koen voivani suhteellisen luottavaisin mielin lähteä kesällä pitämään omaa terkkavastaanottoa.
Loppusyksynä avautuivat myös tapahtumarajoitukset siinä määrin, että onnistuimme viettämään koko lääkiksen voimin Halloween-bileitä sekä joulukuussa KuoLOn pikkujouluja ainejärjestömme kerhotalolla Tuonelassa. Vastapainoksi opiskelijatapahtumille ja opiskelulle otin syksyn aikana myös tavoitteellisemman otteen crossfit-treenaamisestani ja aloin seurata salin ulkopuolista ohjelmointia. Elämäni ensimmäinen leuanveto näytti yhtäkkiä olevan jopa saavutettavissa...
.jpg)
Jouluna tein töitä vain pari päivää ja muuten otin kouluvapaat oikeasti lomaillen, mikä teki superhyvää. Treenattiin paljon ja minä jopa kokeilin ensimmäistä kertaa seinäkiipeilyä. Loman kruunasi pieni get-away kun kävimme pari päivää nauttimassa Järvisydämen lämpimistä kylpylävesistä ja kirpsakoista ulkoilukeleistä ennen palaamista takaisin Kuopioon.
Nyt keväällä lukujärjestykseni on täyttänyt KNK (korva-, nenä- ja kurkkutaudit), lastenpsykiatria, yleislääketiede, kliininen ravitsemustiede, palliatiivinen lääketiede sekä ensimmäinen varsinainen terveyskeskusopetus. Varsinkin KNK ja terveyskeskusopetus jäivät vahvasti mieleen, sillä kummallakin kurssilla pääsi pitämään omaa vastaanottoa ohjaavan lääkärin johdolla. KNKlla vastaanotto tapahtui Joensuun hajautusviikolla ja sen toteutus oli hyvin paljon terkkaviikon kaltainen: Kuopion pääterveysasemalla oli tunnin opiskelijavastaanottoajat, jonka aikana sai rauhassa alkuun käydä potilaan asioita kahden kesken läpi. Vastaanoton loppupuolella ohjaava lääkäri sitten saapui huoneeseen, jolloin anamneesi, statuslöydökset, oma työdiagnoosini ja hoitoehdotukseni läpikäytiin yhdessä ja ohjaava lääkäri joko hyväksyi tai korjasi jatkohoitosuunnielmaa. Käynnin jälkeen paperityöt tehtiin niinikään itse ja ohjaava lääkäri tarkasti ne päivän lopuksi. Vaikka tunti kuulostaa hyvin pitkältä ajalta, voin näin opiskelijan näkökulmasta sanoa siinäkin tulevan jopa kiire saada kaikki tehtävät asiat valmiiksi. Vielä tässä vaiheessa odotan hieman pelonsekaisin fiiliksin niitä tulevaisuudessa häämöttävä 15 minuutin lääkäriaikoja.
Terkkaopetus järjestetään Kuopiossa vitosvuonna yhden viikon mittaisena opetuksena, kun kyseinen opetusblokki kestää neljä viikkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että blokin loput kolme viikkoa on käytännössä lukujärjestyksessä vapaata aikaa. Itse käytin tuon kolmiviikkoisen KYSin puolipäiväiseen amanuenssuuriin keuhkotaudeilla. Puolipäiväinen manu on työajaltaan 60% kokopäiväisestä amanuenssuurista, joten tuon pystyi hyvin suorittamaan reilussa kahdessa viikossa täyspitkiä päiviä tehden. Olin hiihtolomalla ollut taas töissä, joten siirtyminen viransijaisesta amanuenssiksi tuntui alkuun hassulta kun lääkärinkierrolla ei yhtäkkiä tarvinnutkaan olla itse se, joka päätöksiä tekee vaan sai olla pelkkänä kuunteluoppilaana. Tavallaan ihan virkistävää, mutta myönnän itse nauttivani enemmän siitä, kun saa itse tehdä eikä vain katsoa.
Se siitä koulusta sitten. Samaan aikaan, kun palasin joululomalta Kuopioon ja koulu jatkui KNKn merkeissä, alkoivat rullata myös treenit kohti KuoLOn Speksiä 2022! Olin syksyllä pyrkinyt tanssitiimiin ja tämä kevät kuluikin sitten tiiviisti koulun, crossfit-treenien sekä speksin tanssitreenien kanssa tasapainoillessa. Nyt kun tätä kirjoitan, on kevään viimeisestä speksinäytöksestä kulunut reilu viikko ja jalat ottaneet hieman tuntumaa taas maan pinnalle. En speksistä kerro tässä postauksessa enää sen enempää, sillä tästäkin on tullut jo kuvineen tuhottoman pitkä kenellekään skrollailtavaksi.
Speksitunnelmia ja tarkempia kuulumisia sen osalta luvassa siis seuraavassa postauksessa<3
***
-E
