torstai 27. helmikuuta 2020

MY WEEK HELMIKUU: kandileffan kuvausta ja sydäntoimenpiteitä


Maanantai

Herään herätyskelloon ennen kahdeksaa ja hyvä että saan edes silmiäni auki. Olemme kandileffatiimin kanssa kuvanneet koko viikonlopun kurssimme lyhytelokuvaa kandijuhlillemme ja edellinen kuvauspäivä venähti iltamyöhään asti. Pakko on kuitenkin nousta, sillä Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen -kurssimme pakollinen spirometriaseuranta alkaa puoli kymmeneltä. Nousen keittämään kahvia.
Saavun KYSille ja vuosikurssimme pukuhuoneeseen. Vaihdan ulkokengät sisäkenkinä toimiviin Adidaksen släpäreihini, puen sinisen työasun (tuttavallisemmin smurffit) ja vedän lääkärintakin päälleni. Luulen muistavani, missä kyseinen tutkimusosasto sijaitsee KYSin sokkeloisen rakennuksen syövereissä, mutta lähden silti 10 minuuttia etuajassa sitä metsästämään. Hyvä, että lähdin, sillä eksyin matkalla pariinkin otteeseen...
Spirometriatutkimuksen seuranta sujui hyvin ja oli mielenkiintoista nähdä, kuinka potilaan ohjeistus tutkimuksen suorittamiseen tapahtuu käytännössä. Samalla selkeni, kuinka paljon virhelähteitä tuloksissa saattaa liittyä pelkästään suoritustekniikan puutteelliseen hallitsemiseen. Onneksi huomenna käymme kurssin harkassa vielä tarkemmin läpi itse tulosten tulkintaa.

Ehdin käydä nopeasti syömässä ennen klo 13 alkavaa Kliinisen kemian harkkaa Medistudialla. Parin tunnin ryhmäopetuksen aikana käymme hieman tarkemmin läpi muun muassa laboratoriokokein tapahtuvaa ylidiagnostiikkaa sekä geeniteknologisia menetelmiä.

Harkan jälkeen suuntaan kotiin nukkumaan päiväunet, jotka pyrkivät epätoivoisesti paikkaamaan edellisviikon univelkoja... Muutoin loppuilta kuluukin seuraavan viikon Endokrinologian ja Hematologian (EnHe) tenttiin lukiessa sekä crossfit -treenillä.


Tiistai

Edellisen päivän spirometriaseurannan läpikäyvä Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen ryhmäopetus pidettiin aamuyhdeksältä KYSin opetusrakennuksessa. Parin tunnin harkan aikana koin oikeasti jopa ymmärtäväni spirometrialaitteen piirtämiä käyriä ja tulkitsemaan, mistä hengitystien osasta niin sanotut patologiset muutokset ovat peräisin. Nyt täytyy tehdä aktiivisesti töitä, ettei nämä asiat unohdu... Pakko myöntää, että tässä vaiheessa opintoja, jossa jatkuvasti tulee eteen jotain uutta, onkin pahimpana pelkona ajatus, "ettei tätä välttämättä tulla opettamaan uudestaan ennen työelämää". Suurimmaksi osaksihan tämä ei pidä alkujaankaan paikkansa, mutta tietenkin lisää ajatuksen tasolla epävarmuuden tunnetta omasta osaamisesta näin opintojen aikana... Taas yksi asia, josta olisi hyvä oppia pois, haha.
Lounaan jälkeen suuntasin taas lääkärintakki hulmuten radiologian harkkaan, jossa oli toistaiseksi luvassa ehkä yksi mielenkiintoisimmista aiheista tähän asti: nimittäin ultraäänen käytön harjoittelu. Tutkimme kukin vuorollaan toisiltamme jalan suurten valtimoiden ja laskimoiden rakenteet harjoitellen samalla löytämään mahdollisen laskimoveritulpan. Tutkimme myös kanssaopiskelijan kylkien päältä, kuinka maksan sekä munuaiset pystyy näkemään kylkiluiden välistä ja opettelimme hahmottamaan, mitä niistä muodostuvat varjoiset ja valoisat alueet merkitsevät rakenteellisesti. Patologisten nestekertymien hahmottamisen apuna meillä oli niin kutsuttu fantomi, josta pystyimme tutkimaan, miltä esimerkiksi keuhkojen pleuranesteilyn kuuluu suunnilleen näyttää ultrassa. Tajuttoman mielenkiintoinen ryhmäopetus siis kaikin kaikkiaan!


Illalla oli vielä Snellmanialla vuorossa speksin tanssitiimin treenit neljästä kuuteen, joista kipitin vielä Cantsulle Kuolon ylimääräiseen yleiskokoukseen äänestämään mahdollisen uuden Vitriinin ostosta...

Keskiviikko

Mainitsin joskus syksymmällä, että kolmannen vuoden opetukseemme kuuluu päivystämisen lisäksi omatoimista sisätautien toiminnan seurantaa 20 tunnin edestä. Olin pari viikkoa aiemmin varannut itselleni täksi aamuksi lääkärin kierron seurannan sydänvalvontaosastolla, joten suuntasin sinne siis nyt aamuyhdeksäksi kolmosten pukuhuoneen kautta (smurffit ja lääkärintakki). Kierron alussa ilmoittauduin vuorossa olevalle ohjaavalle lääkärille ja esittelin itseni kolmosvuoden kandiksi. Siinä sitten vaihdettiin muutama sananen, otettiin tietokone mukaan ja lähdettiin kierrolle. 


Käytännössä lääkärinkierron seurannassa kandi vain kipittää lääkärin perässä, kun tämä vierailee osaston potilaat yksi kerrallaan läpi tehden näille jatkosuunnitelmia potilaiden itsensä sekä heitä hoitavien hoitajien kertoman perusteella. Kandina joutuu pitkälti siis tasapainottelemaan sen kanssa, paljonko kehtaa kierron sujuvuutta keskeyttää omilla kysymyksillään ja paljonko suostuu olemaan vain hiljaa vieressä. Henkilökohtaisesti koen jo suurta onnistumisen tunnetta pelkästään siitä, kun vieressä kuuntelemalla huomaankin pysyväni kärryillä keskustelusta ja vielä ymmärtäväni, miksi jatkohoitosuunnitelma tarkentuu kyseiseen suuntaan. Aina ei näin nimittäin ole...


Kierto kestää noin pari tuntia ja suuntaan sen jälkeen syömään. Yhdeltä alkaa nivelinjektioiden pistoharkka, jossa harjoittelemme fantomeilla palpoimaan nivelraot olkapäästä, polvesta, ranteesta, sormesta sekä kyynärtaipeesta ja pistämään neula niihin oikealle syvyydelle. Fantomeissa olevat sensorit tunnistavat, kun neula osuu oikeaan paikkaan ja ilmoittaa vihreällä valolla opiskelijalle suorituksen onnistuneen.
Illemmalla on taas luvassa speksin tanssitreenit neljästä kuuteen, joiden jälkeen loppupäivä kuluukin kotona netflixiä katsellen, vaikka suunnitelmissa olikin ollut ahkera opiskelu...



Torstai 
- ja vapaapäivä!

Tänään ei ole luvassa koulua lainkaan, mikä tarkoitti tietenkin myöhään nukkumista ja sängyssä peiton alla opiskelemista, haha. No ei sentään täysin: kävin myös aktivoimassa itseäni hieman salilla pikku treenin muodossa, jottei päivä menisi ihan horisontaaliseksi.
Illalla kävimme myös poikaystäväni kanssa testaamassa Kuopion satamassa sijaitsevan viiniravintola Gusto Runinin.

Perjantai

Olin ilmonnut itseni tälle viikolle seuraamaan sydänvalvonnan lääkärinkierron lisäksi sydäntoimenpideyksikön toimintaa. Onneksi edellisillan ravintolareissu ei venähtänyt tuhottoman myöhäiseksi, sillä seuranta alkoi jo aamukahdeksan aikaan. 
Käytännössä kaikki KYSin päiväkirurgiset sydäntoimenpiteet vaikuttavat tehtävän läpivalaisuavusteisesti, joten sinisten smurffien lisäksi sain päälleni koko vartalon säteilysuojan (painava edestä kiinnitettävä liivi) sekä kaulalle puettavan kilpirauhassuojan tyylikkään pinkin hiusmyssyn lisäksi.


Seurasin toimenpiteitä noin neljä tuntia, jonka aikana näin yhteensä neljä koronaariangioita, pari sydänultraa sekä yhden sydänlihasbiopsian. Seurantaa olisi saanut jatkaa vielä pari tuntia enemmänkin, mutta minun oli suunnattava lounaan kautta kandileffamme kuvauksiin -joissa menikin pitkälti sitten loppupäivä.

Lauantai

Editoimme leffaa koko aamupäivän kandileffan tuotantotiimin kanssa etänä tietokoneen näytönjaon kautta ja pakko sanoa jo tässä vaiheessa, että leffasta tulee kyllä ihan huippu! Olen itse toiminut leffan teossa kuvaajana sekä epävirallisena apuohjaajana, enkä ole kyllä vähään aikaan ollut mukana missään näin hauskassa projektissa! En malta odottaa kandijuhliamme ja leffan ensimmäistä ensi-iltaa (toinen ensi-ilta vappuna KuoLOn Ozgar-gaalassa kaikille kuololaisille).
Iltapäivästä suuntasinkin sitten vielä speksin tanssitiimin treeniviikonloppuun, jossa harjoittelimme jonkin verran uutta materiaalia sekä kertasimme jo tehtyjä koreoita.

Sunnuntai

Viikon päätös ja luulisi edes nyt olevan vapaapäivä. Vaan eipä ole.
Aamuyhdeksältä tapasimme kandileffaporukan kanssa KYSin pukuhuoneissa ja kuvasimme muutamat rästiin jääneet klipit rauhassa talteen näin sairaalan arkihulinan ulkopuolella. Kuvauksien jälkeen suuntasimme parin muun tanssitiimissä mukana olevan kanssa jatkamaan tansstreeniviikonloppua toisen päivän osalta. Pakko myöntää, että kun illalla lopulta pääsi kotiin, oli kyllä niin kaikkensa antanut olo koko viikon osalta.

Näin meidän kesken: aiemmin samalla viikolla ostettu suklaalevy oli tänä iltana erittäin ansaittu...<3


***
-E