torstai 28. marraskuuta 2019

Kandikalentereita ja yöpäivystystä


Huh, mikä syksy. En ole ehtinyt kirjoittamaan tänne blogin puolelle läheskään niin paljon, kuin olisin halunnut, sillä koulu ja sen ulkopuoliset aktiviteetit ovat vieneet niin tuhottoman paljon tunteja vuorokaudesta (kenelle oikein se 24 tuntia pitäisi riittää?). Vaikka kolmas vuosi lääkistä onkin ehkä mielenkiintoisinta, mitä tässä koulussa on vielä toistaiseksi kokenut, ottaa se tietenkin silti paljon voimavaroista ja jaksamisesta pois. Vaikka kuinka yrittää lukea ja valmistautua harkkoihin etukäteen, loppuu se aika silti vaan aina kesken.
Eli kyllä: kiirettä on siis pitänyt. Parasta kaikessa on kuitenkin se tunne, kun pitkän ahertamisen ja deadlineista stressaamisen jälkeen saa jotain valmista eteensä: hyvänä esimerkkinä vuosikurssimme kandikalenteri!



Kuten aiemmin on tullut ilmi, juhlitaan Kuopion lääkiksessä maineikkaita kandijuhlia kolmannen lukuvuoden kevättalvella, mikä meidän vuosikurssilla tarkoittaa siis pirskeitä ensi helmikuussa. Tämä hienostunut iltajuhla tarjoiluineen, esiintyjineen sekä tilavuokrineen kustannetaan cursuksen omasta pussista, jota ollaan ahkerasti kartutettu nämä ensimmäiset pari lääkisvuotta erilaisin projektein ja talkootöin. Suuri osa kokonaiskassasta saadaan kuitenkin jokaisen kurssilaisen myymistä kandikalentereista, joilla niin sanotusti katetaan oma pääsylippu itse juhlatapahtumaan. 
Ja kuten tuosta ylempää voikin jo arvata, pääsin itse mukaan toteuttamaan kurssimme kandikalenterien suunnittelua ja toteutusta! 


Kalenterimme teemaksi määräytyi lopulta kandit harrastaa, mitä oli valokuvauksellisesti todella hauska toteuttaa! Varsinkin, kun kuvaustilanteita helpotti kurssimme ihana aktiivisuus ja heittäytymiskyky, minkä seurauksena lopullisella editointipöydällä oli useammin kuin kerran esillä aivan liian monta potentiaalista kalenterikuvaa, mistä valita. Kerrankin projektin työstämiseen liittyvä positiivinen ongelma, haha! Muutenkin tätä kalenteriprojektia helpotti suuresti muun muassa sponsorien hankinnan osalta se, että olin fuksivuonna ollut mukana hankkimassa kurssillemme opiskelijahaalareita, joten vanhat sponsorisähköpostit sekä yhteystiedot olivat luonnollisesti vielä tallella ja suorastaan tarjottimella uudelleen käytettäviksi.


Kaiken kandikalenterihypen ympärillä pyöri koko syksyn ajan tietenkin myös koulu. Sisätautien kurssin alettua alkoivat pyöriä myös meidän opiskelijoiden itsenäisesti tehtävät potilaan tutkimiset, joita varten erinäisiä tutkimistekniikoita aina polven vetolaatikkotesteistä peräsuolen tuseeraukseen on ollut syytä harjoitella omatoimisesti koulupäivän ulkopuolellakin. Onneksi rakas harjoittelutilamme Taitostudia tarjoaa myös kumimalleja niiden osa-alueiden treenaamiseen, joihin ei opiskelukaveria oikein viitsi pyytää...:)

Sisätautien opintokokonaisuuteen kuuluu harkkojen, luentojen, potilaan tutkimisten sekä tenttien lisäksi myös omatoimista päivystyksen ja sisätautiosastojen toiminnan seuraamista KYSillä yhteensä yli 40 tunnin ajan. Meidän opiskelijoiden varattavissa onkin ympäri vuorokauden muun muassa eripituisia päivystysvuoroja, jona aikana meidän on tarkoitus seurata kyseisen vuoron vastaavaa lääkäriä ja päivystyksen toimintaa. Lisäksi jos/kun sattuu olemaan kytiksellä oikeassa paikassa oikeaan aikaan, pääsee siinä sivussa myös harjoittelemaan noita lääkärin kullanarvoisia kädentaitoja aina astrupin (verikaasuanalyysin) otosta kanylointiin.
Ja minäpä tietenkin näin yökukkujana päätin sitten ottaa yövuoron heti näin kättelyyn. 


Ensimmäinen päivystysyöni lokakuussa sattui olemaan sitä hiljaisinta laatua, jolloin koko osastolla oli yhtenä aikaa vain kaksi potilasta ja hekin olivat vakaita. 
Vuoro alkoi kello 22 ja oli määrä päättyä aamukahdeksalta, joten tekemistä pyrki keksimään vaikka väkisin, ettei nukahtaisi pystyyn. Siinä tosin puolenyön aikaan potilaskertomuksia selaillessa ja kahvia ryypiskellessä pystyi jo hetken näkemään itsensä tulevana päivystävänä akuuttilääkärinä jossain keskussairaalassa ja pieni hymynkare nousi huulille vaikka silmäpussit alkoivatkin jo tummua laittomiin mittasuhteisiin...
Joskus kello kahdelta, kun osastolla oli kaikkein hiljaisinta,
päätti päivystävä lääkäri mennä nukkumaan, joten suunnattiin kanssapäivystävän opiskelijan kanssa etsimään lisää tekemistä hoitajilta. He antoivatkin enemmän kuin mielellään meidän kokeilla näytteenottoa ja valvoivat ihanan luottamusta herättävästi vieressä, kun väkersimme eräällekin potilaalle kanyylia varmaan kymmenen minuuttia ennen siinä onnistumista. 
Mutta mikä parasta, sain samana yönä aivan itse ihka ensimmäisen onnistuneen kanylointikokemukseni joskus aamuneljän aikoihin ja voin kyllä sanoa, että siinä onnistumisen huumassa katosi viimeisetkin väsymyksen tuntemukset! Kuka kahvia tarvitsee, kun voi kanyloida onnistuneesti aamuyöllä? Tosin, kun aamukahdeksalta vääntäytyi KYSiltä kotiin, olisi moisia onnistumisia voinut olla vaikka kymmenen ja olisin silti simahtanut yhtä nopeasti, kuin noiden valvottujen päivystystuntien jälkeen...

Astrupin ottoa harjoitellaan ainoastaan kumikädellä, sillä toisin kuin laskimonäytettä, valtimoverinäytteen ottoa harjoitellessa on vaarana tehdä liikaa vahinkoa kanssaopiskelijan omiin arteria radialiksiin.
Sisätautien opintokokonaisuus on käynnissä vielä aina loppukeväällä häämöttävään lopputenttiin asti, joten päivystystä ja tutkittavia potilaita riittää vielä monien onnistumisten ja epäonnistumisten edestä. Jännityksellä odotan, kuinka itsevarmempana (tai maansa myyneenä) sitä näkeekään oman tekemisen esimerkiksi vaikkapa puolen vuoden päästä. Ainakin toistaiseksi on huomannut jo ihan valtavan kasvun omassa osaamisessa ja tiedon soveltamiskyvyssä, vaikka aina mukaan mahtuu niitäkin päiviä, jolloin kaikki seinät vain kaatuvat päälle eikä mikään jää päähän. Mutta kaipa se on sitä matkantekoa.
Tällä viikolla saadaan (toivottavasti) myös taputeltua kasaan viimeinenkin patologian kurssi, kun toissapäivänä sain suoritettua toisen kurssiin kuuluvista ruumiinavauksista eli obduktioista. 
Nuo harjoituskerrat ovat olleet kyllä kaiken kaikkiaan ihan korvaamattomia oppimisen kannalta: ei sitä nimittäin joka päivä pääse näkemään ihan käytännössä esimerkiksi sepelvaltimotaudin kalkkeumia tai maksakirroosin kudosrakennetta suoraan silmiensä edessä... Kunpa sitä vain pystyisi auttamaan kaikkia noidenkin sairauksien kanssa painivia potilaita.

Mutta nyt lopetan tämän opiskelun välttelyn ja keskityn huomiseen patologian tenttiin. Vielä olisi nimittäin parit levyepiteelikarsinoomat lukematta... Tsemppiä kaikille marraskuuhun!


***
-E