Syksy on edennyt jo pitkälle ja kouluarki on vienyt aikaa
paljon enemmän kuin osasin odottaakaan, mikä on luonnollisesti näkynyt täällä
bloginkin puolella -eli ei ole näkynyt. Käynnissä ollut kansanterveystieteen
kurssi on sisältänyt sen verran paljon palautettavia kirjoitustehtäviä, ettei
paukkuja ole riittänyt siten juurikaan vapaa-ajalla kirjoitteluun, mutta
onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa kirjoitushommista uudestaan
kiinni.
Sain alkusyksystä pyynnön kertoa syväriprojektistani hieman
enemmän ja koska tällä kuluneella viikolla vietin ensimmäistä kertaa kesän jälkeen päivät
osa-aikaisesti solulabrassa syvärien parissa, on aihe mukavan ajankohtainen läpikäytäväksi
nyt.
Syventävät opinnot eli tuttavallisemmin syvärit ovat siis lääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluva
opinnäytetyö, jonka laajuus ja suoritustapa riippuvat pitkälti tekijästä
itsestään. Lähtökohtaisesti syvärit voi tehdä kolmessa eri muodossa: (1) kirjallisuuskatsauksena, (2) tutkimusraporttina tai (3) tutkimusartikkelina (+5 lisäopintopistettä).
Kuten aiemmista kirjoituksistani onkin käynyt ilmi,
opiskelin itse yhteensä kolme vuotta kemiaa ja biologiaa ennen opintojen
aloittamista lääkiksessä ja siinä sivussa tuli myös pipetoitua pari kesää eri
tutkimusryhmien laboratorioissa tutkimusapulaisen roolissa. Näin ollen ei liene yllätys, että halusin siten itse suorittaa syvärini tutkimusryhmässä kirjoittaen siinä samalla ensimmäisen oman tutkimusartikkelini.
Aikaisempi tutkimusryhmissä työskentely luonnollisesti myös avitti jalan työntämistä ovenrakoon, kun lähdin havittelemaan syväripaikkaa viime syksynä
silmätaudeille.
 |
Lähtökohtaisesti opinnäytetyön aloittaminen riippuu todella
paljon opiskelijan omasta aloitekyvystä: oppiaineiden tai tutkimusryhmien johtajiin kannattaa ottaa
rohkeasti yhteyttä vaikkapa sähköpostilla ja kertoa omasta kiinnostuksesta aloittaa
syvärien tekeminen kyseiselle alalle. Oma ajautumiseni silmätaudeille oli tosin nimensä mukaisesti nimenomaan ajautumista ja siihen vaikutti paljon aikaisemmat
tutkimusryhmät, joissa olin työskennellyt: kesä 2015 Helsingin yliopiston
silmälaboratoriossa sekä kesä 2017 Åbo Akademin lipidi- ja kalvobiokemianlaboratoriossa.
Näin ollen opinnäytetyön tekeminen silmätautien puolelle
tuntui vain ja ainoastaan luonnolliselta jatkumolta aiempaan työkokemukseeni, eivätkä alalta saadut jo olemassa olevat työtodistukset ja suosituksetkaan tietty haitanneet asiaa...
Myöskään, koska uuden
erikoistumisuudistuksenkin myötä syvärien (tai jopa väitöskirjan) tekeminen tietylle erikoisalalle ei vaikuta tulevaan
erikoistumiseen, en kokenut tällä artikkelilla sulkevani pois mitään erikoistumisvaihtoehtoja
tulevaisuudessa.
Tämä oli suuri helpotus sen tajuttuani, sillä siltojen
polttaminen jo ensimmäisenä opiskeluvuonna olisi ollut viimeinen asia,
mitä olisin halunnut tehdä näin viimein lääkikseen päästyäni.
Kesällä syvärien tekeminen labrassa sujui suht mallikkaasti, sillä sitä pystyi tekemään silloin täysin kokopäiväisesti. Projektin eteneminen luonnollisesti hidastui nyt syksyllä koulujen alettua, kun lukujärjestys täyttyi luennoista ja pakollisista harjoitustöistä. Vasta viime viikolla avautui mukavasti sopiva rako palata takaisin labraan tekemään muutamat solualtistukset ja ottaa niistä näytteet pakkaseen myöhempää analysointia varten. Pakko sanoa, että sitä tunsi itsensä kyllä todelliseksi multitaskaajaksi, kun aamulla kävi ensin hieman altistelemassa soluja, paineli välissä luentosaliin kuuntelemaan neurotieteiden luentoa hypotalamuksen toiminnasta, palasi labraan viimeistelemään aamun pipetoinnit ja lähti sitten vielä illaksi kirjastolle lukemaan seuraavan viikon tenttiin. Vaihtelu todella virkistää arkenakin, tosin en unissanikaan uskoisi jaksavani moista aikataulutusta päivittäin joka viikko. Ehkä kerran tai pari kuussa. Pitänee katsoa, paljonko sitä saisi labraa mahdutettua ensi kevään puolelle koulun oheen...
Eniveis. Syvärit etenevät ja uskoisin ensi kesänä pääseväni aloittelemaan omaa kirjoitusprojektiakin. Normaaliin tutkimusraporttimuotoiseen opinnäytetyöhön olisin saanut jo tarpeeksi dataa kuluneen kesän aikana tekemistäni koeasetelmista, mutta se ei riittänyt vielä lähellekään tutkimusartikkeliin vaadittavaan määrään, joten labrahommia on kyllä vielä tiedossa ihan riittämiin. Hyvä juttu siis, että tykkään pipetoida! Oli niistä kemialla käytetyistä lukuvuosista jäänyt jotain käteenkin: ellei tutkintoa, niin ainakin se pipetti.
***
-E
PS. Tekstin lomaan liitetty linkkejä helpottamaan UEF:in nettisivuilla surffailua syväreitä silmälläpitäen :)
