torstai 27. syyskuuta 2018

Lääketiedepäiviä ja EKG:tä


Opiskelustressiä ja fuksiflunssaa, siitäkö on tämän syyslukukauden ensimmäinen kuukausi tehty? Ei nyt sentään. On totta, että fysiologian ensimmäinen välitentti häämöttää jo ensi viikolla ja viimeiseen asti karkuun juostu syysflunssa alkaa viimein saavuttaa tätäkin opiskelijaa armoa tuntematta, mutta onneksi on burana keksitty ja Torsolakin päästää sisään tarvittaessa jopa yöllä tenttistressiä helpottamaan, joten näin ollen voi tässä ohessa huoletta nauttia myös tämän vuoden Lääketiedepäivistä täällä Kuopiossa!



 Itä-SuomenLääketiedepäivät on Kuopiossa vuosittain järjestettävä messu- ja täydennyskoulutustapahtuma, johon eri erikoisalojen lääkärit ja lääketieteen opiskelijat neljännestä (4) vuosikurssista ylöspäin voivat ilmoittautua osallistujiksi kuuntelemaan tapahtumassa pidettäviä luentoja sekä tutustumaan messualueella esiteltyihin uusimpiin lääketieteellisiin innovaatioihin eri yritysten ja muiden toimijoiden taholta.
Koska varsinaista tapahtumalippua eivät alemmat vuosikurssilaiset pääse ostamaan,
voivat opiskelijat vuosikursseilta 2 ja 3 päästä kuitenkin seuraamaan tapahtumaa ilmaiseksi työntekijän roolissa. Tarjolla on erilaisia talkoohommia aina kahvituksesta infoapuun sekä luentosalien AV-vastaaviin. Itse pääsin päiville töihin somevastaavaksi, mikä käytännössä tarkoitti kuvien ja videoklippien napsimista Lääketiedepäivien Instagram-tilille pitkin kumpaakin tapahtumapäivää. Kaltaiselleni valokuvienräpsijälle unelmajobi siis! Somevastaavan tittelin varjolla pääsin keplottelemaan itseni myös luentosalien puolelle kuuntelemaan paria mielenkiintoiselta kuulostanutta luentoa lääkärien työhyvinvoinnista sekä infektiosairauksista eli täysin ilman oppimiskokemustakaan ei päivillä onneksi jääty!



KYS:in ständillä pääsi kokeilemaan mikroneulakirurgian taitojaan aikaa vastaan!
Talkootyöläisen etuihin kuului paitsi itse pääkallopaikalle pääsy aterioineen ja työpaitoineen, myös ilmainen pääsylippu tiistain avajaisiin sekä keskiviikon iltajuhlaan. Pikkumustat makkarankuoret päälle vedettynä sitä tunsi itsensä jopa miltei tärkeäksi kuunnellen kuohuviinilasi kädessä professorien ja erikoislääkärien puheita ja Kuopion kaupunginorkesterin musiikkiesityksiä muiden tärkeiden ihmisten ympäröimänä. Tapahtuman hienostunut tunnelma oli kaikin puolin käsin kosketeltavaa!


Valmiina Lääketiedepäivien avajaisiin! 

Iltajuhlissa esiintyjänä Abreu :)
Keskiviikon iltajuhlallisuudet olivat luonteeltaan jo sitten astetta paria rennommat, mikä käytännössä tarkoitti sinä iltana myös jokseenkin myöhäisempää nukkumaanmenoaikaa… Näin ollen seuraavan aamun aikainen herätys tuntui luonnollisestikin hieman alkuviikkoa vaikeammalta, mutta siitäkin onneksi selvittiin! Muutamat kuvat ja videoklipit ehti aamupäivästä messualueella vielä tapahtuman Instagramiin ladata ja sitten olikin jo aika hipsiä takaisin kouluarjen pariin fysiologian harkan muodossa opettelemaan sydämen EKG:n mittausta. Epäilijöille voin ilokseni todeta hänen tykyttäneen siellä kylkiluiden suojassa edellisillasta huolimatta aivan normaalisti eli vakavemmilta takykardioiltakin onneksi vältyttiin... :)



***
-E















sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Toogat 2/6

En tiedä, onko se vain karaistumista Kuopion viileämpään ilmastonalaan, mutta viikontakaisen toogapäivämme hieman reilu 10 lämpöastetta ei tuntunut lainkaan niin pahalta, kuin mitä olin etukäteen pelännyt. Liekö osasyynä päivän aikana juhlallisesti nautittu kuohuviini, ken tietää. Mitään en ainakaan myönnä… Mutta kaiken kaikkiaan taakse jääneen pitkän hellekesän jälkeen olisin odottanut sopeutumisen syksyn tuomiin viileämpiin lämpötiloihin olleen paljon vaikeampaa. Mutta hyvä, että näin päin!
  

Lääkisputkemme toiset toogat tarkoittivat oman vuosikurssini kohdalla myös yhtä vaatekappaletta enemmän, kuin viime vuonna ja moni hyödynsi tämän lisäansion vyölaukun muodossa. Itse olin hieman turhan laiska oman vyölaukkuhaulini suhteen ja heräsinkin etsiskelemään moista vasta päivää paria ennen tapahtumapäivää. Etsinnät eivät luonnollisestikaan tuottaneet tulosta ja niinpä kietaisin toogani päälle lisäasusteeksi pelkän vyön. Innolla odotan ylempien vuosikurssistatuksien tuomia lisäoikeutuksia yleisesti ottaen erittäin haluttuihin tooga-asusteisiin: LT4 kun on oikeutettu koristamaan päätään seppeleellä ja LT5 saa käyttää lisäksi siipiä. Poistuva vuosikerta LT6 puolestaan on vapaa pukeutumaan miten ikinä tahtookaan ilman rajoituksia edes toogakankaan väristä...


Kaiken kaikkiaan tämän vuoden medisiinarikasteen sivustaseuraaminen aikaansai todellisen nostalgia-aallon vyöryämään ylitseni ja nosti samalla oman fuksivuoteni muistot pintaan, onhan omista ekoista toogistani kulunut vasta vuosi. Fuksisyksy kun tuppaa muutenkin kulumaan pitkälti vain epämääräisessä sumussa kaikkien ainejärjestön tapahtumien ja perinteiden ollessa itselle vielä uutta ja ihmeellistä puhumattakaan siitä, että lähes päivittäin tapaa myös uusia ihmisiä, joiden kanssa sosialisoiminen voi olla henkisesti yllättävän uuvuttavaakin. Nyt sivustaseuraajana sai oikeasti keskittyä tapahtuman kulkuun rauhassa ja ottaa siitä siten myös kaiken irti –kirjaimellisesti. Hävettää myöntää, mutta viime vuoden medisiinarikaste vielä tuoreena muistissa nautin ehkä laittoman paljon tämän vuoden fuksien työntämisestä Snellmanin puiston suihkulähteeseen… Täytyyhän sitä nyt laittaa vahinko kiertämään! Onneksi kuitenkin toogiemme jatkopaikalla huvila Airakselassa oli exVitriinin tavoin tarjolla saunomismahdollisuus, joten vakavaa hypotermiariskiä ei näin ollen toivottavasti ollut kenelläkään. Tosin pientä yskää ja niistämiskakonioita saattoi silti kuulla satunnaisesti siellä täällä seuraavina päivinä yliopistolla kuljeskellessaan… Tiedä sitten, mistä ihmiset lienee moiset nuhat saaneet. Eivät ainakaan meidän toogista.


***
-E


keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Paluu arkeen




Lääkiksen syvärit yhdessä kesässä… joo niin varmaan. Luulin alkukesästä tätä projektia aloittaessani homman olevan paperin kirjoitusta vaille valmis nyt kakkosvuoden syksyn alkaessa, mutta kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla. Ei sillä, etteikö se olisi tehtävissä noin niin kuin ylipäätään –ei vain sillä alalla, minkä satuin itse valitsemaan.
Eri tutkimusaloilla käytetyt analyysimenetelmät kun vievät vaihtelevasti aikaa aina muutamasta minuutista useampiin viikkoihin ja kyseisessä tutkimusryhmässä, jossa itse kesällä työskentelin, puhutaan nimenomaan viikkotasosta. Näin ollen ei liene kovin suuri yllätys, kun noin 10 viikkoa kestäneen kesälomakauden aikana haalimani tutkimusnäyttö ei vielä riittänyt elokuun lopulla tavoitteenani olleen tutkimusartikkelin kirjoittamista varten… Urakka jatkunee siis ainakin osa-aikaisesti nyt tulevan lukuvuoden aikana tasapainoillen vuoroin labran ja vuoroin luentosalissa istumisen välillä.


Viimeinen virallinen työpäivä silmätaudeilla tarkoitti
tietenkin myös asianmukaisesti koristeltua kakkua!
Hektinen ja henkisesti uuvuttava kesä takana siis, eikä sitä näin ollen kauheasti tullut ehdittyä rustailemaan tekstejä tänne bloginkaan puolelle, MUTTA: nyt siihenkin tulee onneksi viimein muutos. Ensimmäinen viikko lääkiksen toista vuotta on nyt takana ja sitä alkaa kokea olevansa taas jotakuinkin osa jonkinlaista säännöllisen epäsäännöllistä arkea. Ainakin lääketieteellisen yleisfysiologian kurssi työllistää jo ihan kokopäiväisesti yli tuhatsivuisen oppikirjan muodossa ja omaan tulevaan lääkäri-identiteettiinkin on päässyt ottamaan jo hieman ensituntumaa ”Vuorovaikutus potilas-lääkäri –suhteessa”-kurssin pienryhmäharkoissa, kun potilaan kohtaamista harjoiteltiin yhdessä opiskelukavereiden kanssa. Diagnoosit eivät luonnollisesti menneet vielä täysin nappiin esimerkkipotilaidemme kohdalla kliinisten taitojemme ollessa vielä aika lapsen kengissään, mutta rauhallista äänenpainoa ja lempeää katsekontaktia pystyi onneksi harjoittelemaan ilman niitäkin.

Kaiken tämän ohessa sitä on myös kuluneen viikon aikana onnistuttu tuutorin roolissa ottamaan uudet fuksimme (ja tulevat kollegamme) osaksi suurta KuoLO-perhettämme ja mikäli joltain fuksilta tämä kyseinen prosessi sattuisikin olemaan vielä hieman vaiheessa, korjaantuu tilanne viimeistään huomenna KuoLO:n toogissa suoritettavassa medisiinarikasteessa! Lämpötilaennusteet ainakin tuntuvat lupailevan Kuopion lakanakansalle mukavan pirtsakat 13 lämpöastetta sekä ajoittaista sadetta, mikä tietää karaisevia juhlallisuuksia uusille medisiinareillemme… Huomista mielenkiinnolla odottaen siis! 


***
-E