Ruoka
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruoka. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Arkea pakoon Tallinnaan


 Kun pari viikkoa takaperin meidän mid-semesterin tenttiputkessa avautui sopivasti muutaman päivän tentitön rako, oli se totta kai pakko hyödyntää pienen miniloman muodossa. Näin kylmässä pohjolassa asuvana suomalaisena moinen lomakohde oli tietenkin pakko valita jostain lämpöisestä etelästä ja mikäs muukaan palvelisi tuota päämäärää paremmin, kuin vanha kunnon Tallinna! 
Reissuun lähdettiin äitini kanssa, joten kyseinen pidennetty viikonloppu tarjosi samalla pitkästä aikaa myös ihanaa äiti-tytär-laatuaikaa.



Majoituimme kaksin vähän airbnb-hengessä tuttumme omistamaan kaksioon parin kilometrin päähän Tallinnan keskustasta. Kätevien ratikkayhteyksien ansiosta asunnon hieman syrjäisempi sijainti ei haitannut viikonlopun menoja juurikaan, mutta tarjosi sen sijaan astetta rauhallisemman majoitusalueen hektiseen Virukeskukseen verrattuna. 
Viikonlopun agendamme oli niinkin villi, kuin syödä ja juoda hyvin, (sekä minä että äiti), shoppailla (minä), ottaa paljon kivoja kuvia (taas minä) ja käydä tutustumassa Tallinnan taidemuseo Kumuun (äiti). Tosin, koska kyseessä oli kuitenkin Tallinna, sai Superalkokin tottakai hieman kallisarvoista huomiotamme matkan aikana. Mutta vain hieman.




Olimme saapuneet Tallinnaan vasta myöhään perjantai-iltana eikä seuraavana aamuna asuntomme jääkaappi ollut siitä syystä liiemmin aamiaistarvikkeiden määrällä pilattu. Suuntasimmekin siksi lauantaina heti ensi töiksemme Tallinnan hipsterikeskukseen Telliskiveen sen olennaisimman agendamme eli hyvän ruoan ja juoman pariin. 
Emme äitini kanssa ole reissaajina mitään matkasuunnittelun ammattilaisia, joten emme luonnollisestikaan olleet tehneet mitään varausta alueen suosittuihin ravintoloihin etukäteen. Päätimme kuitenkin kokeilla onneamme Telliskiven F-hooneella ja kuin ihmeen kaupalla sieltä vapautui kuin vapautuikin meille pöytä kahden varauksen välistä. Pääsimme siis testaamaan tuon Tallinnan uuden trendikkään urbaanipyhätön melko lailla extempore, mikä oli jo suorastaan ihme. Mahat täynnä hyvästä ruoasta lähdettiin sitten kiertelemään loput Telliskiven teollisuusalueen sopukoista ja suuntaamaan sen jälkeen kohti vieressä sijaitsevaa Tallinnan vanhaa kaupunkia.

Jollakin oli lauantaina parempaakin tekemistä...:) @Telliskivi
Hyvä ruoka kaipaa aina rinnalleen tietysti myös suklaata ja tätä jälkiruokaa lähdimme hakemaan Pierre Chocolaterie -kahvilasta Tallinnan Vanhasta kaupungista Mestaripihalta. Herkkukahvit ja suklaakakku yhdistettynä wifi-verkkoon ja verkkopistokkeeseen seinässä pöytämme alla saivat pikku kahvituokiomme hipomaan oikein täydellisyyttä, tunnelmallisesta valaistuksesta puhumattakaan.  
Paikka sijaitsee Vanhassa kaupungissa pienen sivukujan päässä olevalla sisäpihalla, jonne en itse olisi ikinä löytänyt, ellei äitini olisi osannut meitä sinne johdattaa aiemman käyntikerran tuoman suuntavaiston ansiosta. Mestaripihalle löytyy kuitenkin käsittääkseni melko selkeät suunnistusohjeet pistämällä paikan nimen ihan Google Mapsiin, joten muut suklaannälkäiset etelänmatkalaiset voivat suunnistaa kyseiseen suklaakahvilaan helposti myös sen avulla.



Lauantaimme oli loppujen lopuksi melko kävelyntäyteinen ja päättyikin siksi erittäin mukavuudenhaluisesti ihan vain asuntomme sohvalle maistelemaan lähikaupan viiniä ja puhumaan syvällisiä verkkarit ja villasukat jalassa samalla, kun ilta pimeni ulkona ikkunan takana. Sen jälkeen, kun muutin kotoa opintojeni perässä Turkuun, ei äidinkään kanssa ole turhan usein saanut vain höpötellä spontaanisti asioista niin kuin joskus muutama vuosi sitten vielä kotona asuessani, joten rento ilta Tallinnan yllä (asuntomme sijaitsi 13. kerroksessa eli pilvenpiirtäjävibat olivat todelliset) oli sitä äiti-tytär-laatuaikaa parhaimmillaan. <3
Aikaista nukkumaanmenoa sohvaperunailu ei kuitenkaan taannut ja niinpä seuraavana aamuna äidin vetäessä mut aamuvirkkuna ylös sängystä vaadittiin yksi ylimääräinen kahvikuppi, että meikäläinen heräsi kunnolla museokuntoon...



Niin, museokuntoon. Olen aiemminkin maininnut täällä blogin puolella Turkua käsittelevän postauksen yhteydessä siitä, kuinka huono museokävijä olen eikä Tallinnan taidemuseo Kumukaan (Kunstimuuseum) ollut tässä poikkeus. Koska äitini kuitenkin kovasti halusi nähdä siellä esillä olleen poptaiteilija Leonhard Lapinin näyttelyn, annoin hänen rauhassa kierrellä alueen läpi keskittyen itse lähinnä tilan symmetrisiin kuvakulmiin kamerani takana. Jos mun nimittäin pitäisi mainita yksi asia, mistä tykkään museoissa, niin se on ehdottomasti tämä: niistä saa aina todella hyviä kuvia!



Kumu-reissun jälkeen suuntasimme vielä Tallinnan keskustaan syömään ja vähän kiertelemään kauppoja ja kahviloita ennen kuin valuimme takaisin asunnolle pakkaamaan seuraavana aamuna lähtevää paluumatkaa varten. Itselläni oli tulevalla viikolla edessä vielä viimeiset tentit, joten mieli alkoi pikkuhiljaa siirtyä lomailutilasta arkeen ja siellä odottavaan tenttiahdinkoon, mutta onneksi moiset puristukset jaksaa kohdata aina paremmin mieli hyvin levänneenä. Ja sitä tämä viikonloppu todella tarjosi, mielen irtiottoa arjesta. Parhaassa seurassa. 


***
-E

tiistai 6. maaliskuuta 2018

KOKKIKORNERI: Protskusuklaakeksejä!


Mä en oo mikään ihmeellinen kokkausihminen, pikemminkin kaukana siitä. Onnistun yleensä polttamaan kaiken, mitä paistan ja tärvelemään reseptit yleisen keittiökämmäilyni takia, mutta välillä(!) on oikeesti kiva vaan kokeilla jotain täysin tuulesta temmattua kokkausideaa. Tällä kertaa inspiraatio syntyi kuin Italian ensimmäistä pizzaa leivottaessa konsanaan: mulle tuli yhtenä päivänä kotona aivan kaamea herkkuhimo, mutta mitään hyvää ei keittiöstä löytynyt ja kauppaan ei jaksanut lähteä, joten meikä repi kaapeista kaikki kynnelle kykenevät vähänkin potentiaaliset leivontaraaka-aineet esille ja alkoi luomistyöhön. Tuotoksena syntyi kuin ihmeen kaupalla 2010-luvun vältä-kaikkea-paitsi-proteiinia -ruokatrendiä noudattavat  proteiinipitoiset, laktoosittomat, gluteenittomat ja runsaskuituiset suklaakeksit 
-ilman lisättyä sokeria


 Ainekset tähän ihmeeseen ovat niinkin yksinkertaiset kuin:

-1 banaani
-1 proteiinivanukas (suklaa)
-kaurahiutaleita


Oman maun mukaan voi lisätä joukkoon vielä kanelia, kookoshiutaleita ja kaakaojauhetta tuomaan lisämakua (kaakaojauhetta erityisesti, sillä proteiinivanukkaat loppujen lopuksi ovat harvemmin mitenkään erityisen suklaisia). 
Banaanit soseutetaan esimerkiksi haarukalla kulhossa tasaiseksi massaksi ja sekaan kaadetaan kaurahiutaleet, suklaavanukas sekä mausteet. Aineet sekoitetaan keskenään tasaiseksi ja asetellaan pellille niin moneksi kasaksi, kuin suklaamassaa riittää (tässä 9 kpl).


 Halutessaan voi myös painella kekseihin mukaan pähkinöitä, kuivattuja marjoja tai muuta twistiä lisää makua antamaan. Itse pistin osaan kekseistä  

-manteleita
-cashewpähkinöitä ja 
-kuivattuja karpaloita,

mutta pari koekappaletta jätin tarkoituksella ihan naturelleiksi, sillä halusin tietää, millaiset leivonnaiset sitä tuli nyt aikaansaaduksi ihan ylipäätään ilman esimerkiksi marjojen tuomaa pelastavaa vaikutusta.



 Annoin keksien olla uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia, mutta kenties niiden olisi voinut antaa olla pidempäänkin, koska koostumus jäi melko pehmeähköksi myös jäähtymisen jälkeen. Liekö syynä jauhojen puuttuminen vai suklaavanukas, ken tietää. Ehkä nimi pitäisi muuttaa kekseistä suklaaleiviksi? 


Kun sitten keksit/leipäset ovat jäähtyneet tarpeeksi, voi ne asetella (nätille) lautaselle tarjottavaksi. Mikäli on samanlainen herkkuhiiri kuin minä ja haluaa suklaaöverin olevan täydellinen, suosittelen nauttimaan kyseiset suklaaleivät suklaateen kanssa, niin varmasti on makeanhimo selätetty pidemmäksi ajaksi eteenpäin! Ja vieläpä varsin terveellisesti, sillä eiväthän nuo sisältäneet muuta kuin proteiinivanukasta, kaurahiutaleita sekä sen banaanin. Hyvän omantunnon herkku siis kyseessä <3


 ***
-E

maanantai 5. helmikuuta 2018

KOKKIKORNERI: smoothiebowl

Päivän eka ateria. Päivän eka kahvi. Niinä harvoina kertoina, kun koulu alkaa vasta myöhään iltapäivällä, eikä kalenterissani ole mitään sen ihmeellisempää merkittynä aamupäiväksi, ovat päivän ekoille hetkille pyhitetyt pitkät aamut se juttu
Se, kun nukun pitkään ja annan ikkunasta tulvivan valon herättää mut herätyskellon sijasta. Se, kun juon kolme kuppia kahvia ja syön aamupalaa ainakin pari tuntia sängyssä edelleen makoillen. Ehdin ehkä jopa lukemaan sen koko hesarin. Saan laittautua rauhassa kouluun ja ehkä jopa kokeilla jotain uutta meikkityyliä arkea piristämään.
En ole aamuvirkku, mutta olen ehdottomasti aamuihminen. Ja spessun aamupalan tekeminen kuuluu ehdottomasti osaksi tällaista aamua. 



Uusin lempparini aamupalapöydässä on smoothiebowl. Kirjoitin joskus aiemmin, kuinka kaikki uudet trendit ja muoti-ilmiöt tavoittavat mun mieltymystason vasta sitten, kun ne ovat 1. joko lipuneet jo kauan aikaa sitten ohitse tai 2. eivät yksinkertaisesti ole muille enää mitään uutta ja ihmeellistä. Toisin sanoen: kun smoothiebowlit alkoivat vallata instagramfiidejä, itse hörpit omia smoothiesekoituksiani edelleen ihan tyytyväisenä lasista ja ihmettelin moista touhua, että se pitäisi muka lusikalla syödä. Noh, nyt ovat sitten meikäläisenkin smoothiet siirtyneet lautasille.


Kuten kaikessa ruoassa, tykkään aamupalallakin kiinnittää hieman huomiota sen ravintoarvoihin. Ei se smoothie nälkää kauan pidä, jos siinä on pelkästään banaania ja marjoja, joten jotain proteiinia siihenkin on saatava. 

Omaani laitoin:

-1 purkki proteiinivanukasta (vanilja)
-noin 2dl vadelmia ja mustikoita
-tilkka vettä (vajaa 1dl)

( Pinnalle:
-pensasmustikoita
-pakastevadelmia
-kookosrouhetta
-manteleita )

Kaikki ainekset vain blenderiin ja surrauttelemalla ne tasaiseksi massaksi on itse smoothie valmis. Seos kaadetaan lautaselle ja pinnalle voi oman makunsa mukaan ripotella koristeeksi vaikkapa kaurahiutaleita tai tuoreita marjoja. 
Vain oma mielikuvitus on rajana :)



Aamupala ompi siitä sitten valmis joko suoraan syötäväksi tai linssiludeksi kameran eteen kuvailtavaksi! Mikäli päätyy tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon, kannattaa optimoida kahvin keitto kuvailujen viimeisille hetkille, ettei vaan mokoma pääse jäähtymään juomakelvottomaksi omaa taiteellista visiota toteutettaessa. Terveisin allekirjoittanut heh.. 
Ovathan nuo smoothiebowlit nyt aika kuvauksellisia, mutta ei nekään sentään kuumaa kahvia onnistu syrjäyttämään prioriteettilistalla. Jotain rajaa sentään.



***
-E


tiistai 24. lokakuuta 2017

Kulinaristisuutta arkeen


Viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin anatomiantäyteiset, etten ole ehtinyt kirjoittamaan blogia niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan! Kävin tosiaan noin kuukausi takaperin poikaystäväni kanssa lunastamassa isäni maaliskuussa antaman synttärilahjan, nimittäin lahjakortin ravintola Farangin maistelumenuseen. Meillä oli onneksi jo hieman kokemusta maisteluaterioinnista Turun Smöristä, joten tämä kauhukaksikko tiesi sentään teorian tasolla, mitä odottaa kattauksen etenemiseltä. Se ainakin oli varmaa, että hieno ilta oli tiedossa.





Ravintola Farang on Helsingin sydämessä Luonnontieteellisen museon vieressä Taidehallin tiloissa sijaitseva moderni kaakkois-aasialainen ravintola, jolle Michelin-opas on jo usean vuoden ajan myöntänyt Bib Gourmand -merkinnän osoituksena paikan erinomaisesta hinta-laatusuhteesta. Tumma ja lämminhenkinen tila kohdennetuilla valaistuksilla antaa paikalle modernin hämyisen tunnelman ja vanha hallimiljöö itsessään pitää huolen paikan mystisyydestä.



Otimme maistelumenun vege -versiona, joten illan aikana tofu ja sienet saivat ihan uudet ulottuvuudet aasialaisen ruokakulttuurin muodossa riisin kavereina. Vaikka kukin annos oli jo itsessään kooltaan pieni ja me vielä yritimme parhaamme mukaan ennakoida kaikkia seitsemää ruokalajia, oli jälkiruoan jälkeen vatsat täytetty kyllä kerralla kokonaiseksi viikoksi. En pysty käsittämään niitä tyyppejä, jotka selviytyvät 15 ruokalajin kattauksista kunnialla. Ehkä tämäkin ruokailumuoto on taitolaji, jota tulisi treenata säännöllisesti, jotta siinä voisi menestyä...



Kaiken kaikkiaan ilta oli upea kokemus ja toi todellakin sitä kuuluisaa pientä luksusta arkeen. Oli myös hienoa löytää tällainen helmi Helsingin syövereistä varsinkin, kun oma ravintolakokemukseni pääkaupunkiseudulla on rajoittunut jo pitkään vain keskustan Vapianoon ja Iguanaan. Ehkä sitä pitäisi alkaa tutkiskella omaa kotikaupunkiaankin astetta tarkemmalla silmällä, eikä vain Turkua ja Kuopiota, heh.



Mutta kuten aina pienen hemmottelun jälkeen, pudotus arkeen tapahtuu surullisen kuuluisasti käytännössä aina liian kovaa ja korkealta. Mama -nuudelit ja kaurapuuro tosin pelastavat monen opiskelijan loppukuun viimeiset päivät, joten tähän tuttuun ja turvalliseen on kiitettävän miellyttävää palata pienen syrjähypyn jälkeen. Kiitos tästä siis Farangille.


-E

lauantai 19. elokuuta 2017

TURKU bucketlist osa 2: Ruoka

Kun alotin tekemään ensimmäistä Turku-postausta, huomasin heti, että bucketlistallani ei ollut ainoastaan paljon erilaisia ravintoloita vaan niistä kertyi nopeasti myös laajalti kuvamateriaalia, mitä ei mitenkään olisi saanut ahdettua ensimmäiseen postaukseen kaiken muun lisäksi. Niinpä päätin tehdä Turun ruokapaikoista ihan oman postauksen.

Aurajoen jokiranta on täynnä trendikkäitä ravintoloita ja kahviloita. Hyvä nyrkkisääntö mielestäni on se, että kaikki paikat ovat kokeilemisen arvoisia. Mikäli kuitenkin aikaa Turussa on vähän ja etsii jotain tietynlaista ravintolakokemusta visiitilleen, olen kuvaillut syöttölät hieman nimeä kattavammin kuvien kera. Lähes jokainen ravintola on ehdottomasti käymisen arvoinen ja myös siksi osa Turun bucketlistaani.



Di Trevi



Noin korttelin päässä Aurajoesta eriytyvällä Aurakadulla sijaitsee hieman Loft -henkinen ravintola Di Trevi. Valkoisiksi maalatut tiiliseinät tekevät paikasta erittäin valoisan säilyttäen kuitenkin sen hieman rustiikin tunnelman. Katosta roikkuva discopallo ja oviaukon yläpuolella sanan "di trevi" muodostavat puukirjaimet tuovat paikan sisustukseen hauskasti persoonallisen otteen. Ravintolaan on kaikin puolin miellyttävä astua sisään.

Viittäkymmentä prosenttia Di Trevin menusta hallitsee paikan taidokkaasti ja elegantisti tehdyt tapasannokset. Ne ovat pienikokoisia ja kun tilaa kerralla useampaa erilaista, sopivat ne hyvin alkupaloiksi tai iltaa viettävän porukan jaettaviksi maistelulautasiksi virvokkeiden kaverina. Tapakset yllättivät ainakin itseni erittäin positiivisesti ja suosittelen niiden tilaamista ehdottomasti, jos ikinä eksyy kokeilemaan Di Treviä. Paikan pääruoka sen sijaan jakoi hieman mielipiteitä ruokaseuralaiseni kanssa, sillä hänen burgeriannoksensa oli ilmeisesti nähnyt paistinpannua hieman enemmän, kuin meikäläisen katkarapusalaatti... 





Fontti

Lähellä Turun kauppatoria sijaitseva ruoka- ja seurusteluravintola Fontti on ehkä urbaaneinta ravintolamiljöötä, mitä Turusta löytyy. Sisäänkäyntiä koristava katosta roikkuva polkupyörä ja kattoa, seiniä ja tilan keskellä olevia pylväitä peittävät Turun sanomat nostavat paikan sisustuksen persoonallisuuden ihan omalle tasolleen. Katon rajassa risteilee läpi tilan mustaa led-valoketjua, joka illan tullen luo paikkaan hieman Brooklyn -hengessä kotoisaa tunnelmaa. Takaseinällä dj:n pöydän yläpuolella taas komeilee rivistö diskopalloja mahdollistaen myös Fontin yöelämän keittiön sulkeuduttua viikonloppuisin klo 23.  




Ruokalistalla on Fontissa tarjolla monipuolisesti kaikkea niin ala carte tyylisistä alkupalaetanoista pizzaan ja burgereihin, terveellisempiä salaattivaihtoehtoja unohtamatta. Pizzat on menussa omaperäisesti nimetty ravintolan nimensä mukaisesti fontein, eivätkä niiden täytevaihtoehdotkaan jää paljoa kauas persoonallisuudessa, sanan positiivisessa merkityksessä nimittäin. Fontti on hyvä vaihtoehto urbaanin vapaaillan olohuoneeksi, jossa seinille tuijottelukaan ei ole tylsistymisen merkki, onhan Turun sanomien artikkelit paikoin erittäin mielenkiintoisia.
Mikäli ravintolassa käydessään rakastuu paikan ruokiin, muttei syystä tai toisesta halua poistua kotoaan joku sateinen perjantai-ilta niitä sieltä hakemaan, on Fontti onneksi nykyään myös Foodorassa! Tosin paikan suuren suosion takia on hyvä myös varautua siihen mahdollisuuteen, ettei sieltä tilaaminen kiireisimpinä kellonaikoina aina ole mahdollista, terveisin allekirjoittanut...

Ruokalistalla pizzat nimetty ravintolan nimensä mukaisesti fontein


Meikäläisen terveysbuumisalaatti

Alkupalaetanat!










Blanko


Aivan jokirannassa Aurakadun ja Läntisen Rantakadun kulmassa sijaitsee tyylikäs ruoka- ja istuskelupaikka Blanko, josta on paikallisten keskuudessa tullut jo käsite palveluntarjontaansa viikonpäivien ja kellonajan mukaan vaihtavasta monipuolisesta ravintolasta. Arkisin klo 11-15 välisenä aikana paikka tarjoaa päivittäin vaihtuvan lounasmenun, sekä maanantaista aina lauantaihin myös ala carte illallisen. Perjantai- ja lauantai-iltana Blanko muuttuu Turun yön sykkiväksi klubiksi ja sunnuntaina voi orastavaa rapulaansa helpottaa paikan suositun brunssin äärellä. 
Kesäkaudella turkulaiset valtaavat Blankon terassin tehden siitä aurinkoisina kesäiltoina kaupungin suosituimman terassirajojen aikaansaajan. 









Tårget

Tårget, tuo Turun rustiikin ravintolaskenen sykkivä sydän, sijaitsee jokirannassa kaupunginkirjaston kupeessa osoitteessa Linnankatu 3a. Rakastuin paikkaan heti ja sittemmin on useampikin ilta kulunut Tårgetin baarimikon taiteellisella otteella tehtyjä drinkkejä maistellen.



Tårget on niin ruoan, viinin, kuin drinkkienkin suhteen laadukas kohde käväistä Turussa käydessään. Sisäänkäynnin vieressä olevat pöydät on varattu lähinnä drinkeille jääville asiakkaille, ruokailijoille  taas suurempi rustiikki tila sisempänä ravintolaa. Alakerrassa on holvikaarin varustettu viinikellari, jossa mahdollisuus nauttia Tårgetin maistelumenusta ja viinitastingeista.

Iltamenu on monipuolinen mansikka-vuohenjuusto-perunalastu -pizzoineen sekä parmesanilla maustettuine kanttarellirisottoineen. Mikäli paikalle pääsee jo aikaisemmin (välillä 11-15), saattaa myös ehtiä nauttimaan paikan lounaskattauksesta, joka on eri viikon jokaisena päivänä. 







Ruokailu Tårgetissa on mielestäni kokemus jo pelkästään paikan tyylikkään ränsistyneen miljöön vuoksi. Rakastan hieman rustiikkeja tiloja ja Tårget on juurikin sitä. Ruokailutilan takaseinän maalipinta on hieman halkeillut ja sen luoman monivärisen seinäpinnan päälle on sijoitettu suuri roomalaistyylinen musta kello. Puisen katon petsaus on osittain kulunut ja kattolampuista roikkuvat tummat johdot on tarkoituksella jätetty hieman löysiksi. Huoneen kulmauksessa on kuitenkin suuri ja kiiltävän valkoinen hormitakka, joka luo kotoisaa tunnelmaa muuten niin karuun tilaan. Vaaleat puunväriset ruokailupöydät yhdessä niiden ympärillä olevien mustien pinnatuolien kanssa tuovat huoneeseen sinne sopivaa kontrastia. Syvemmälle ravintolaan kulkiessa vastaan tulee vieläpä huone, jossa hauskana yksityiskohtana näkee Aboa Vetuksen tapaan lattiaikkunan läpi alla olevaa esiinkaivettua vanhan Turun mukulakivikatua.







Historiallista Turkua ihan jalkojen alla










Pub Niska

Niska oli pitkään ravintola, jossa halusin aina käydä, mutten ikinä vain saanut aikaiseksi. Tänä kesänä tehdyn bucketlistan myötä sain lopultakin itse testata Turun puhutuimmat pizzat ja laatikkosalaatit. Enkä pettynyt.




Niskasta tuli heti lempparipaikkojani Turussa. Ruoka nautitaan merihenkisesti laatikoista rahtilaatikkopöytien ääressä. Ihan kuin merisatamassa, mutta Aurajoen varrella. Ravintolan teema onkin kiedottu historiallisen salakuljettaja Algoth Niskan ympärille ja sitä myötäilee niin paikan sisustus kuin menukin. Ruokalistan pizzat on kaikki leivottu Ahvenanmaalaisittain peltileipään ja nimetty salakuljettaja Niskan elämänhistorian vaiheiden mukaan. Esimerkiksi omasta ehdottomasta lempparipizzastani Merikapteenista (kylmäsavulohi, tomaatti, piparjuurikastike ja rucola, ah nam nam) sanotaan seuraavaa: "Niskan isä Ivar Alfred oli suomenruotsalainen merikapteeni". Kickan -pizza taas on nimetty yhden Niskan veneen mukaan ja Cecilia oli Niskan toinen vaimo. 
Jos minulta kysytään, voittavat nuo vanhalle salakuljettajalle tehtynä kunnianosoituksena aukiolle pystytetyn patsaan mennen tullen.






Merikapteeni!



 Foija




Turun kauppatorilla aivan Hansan kauppakeskuksen kyljessä sijaitsee kellariravintola Foija. Kellari kursiivilla sikäli, että ravintola toimii myös katutasossa... 
Kellariholvin katveessa tarjoiltu grilliruoka kattaa niin eksoottisemmat porsaan posket, valkosipulinieriän, kuin arkisemmatkin perusburgerit, nekin tosin astetta laadukkaammista raaka-aineista valmistettuna. Paikan miljöö on entisenä hiilikellarina hieman hämärä ja karu, mutta lämmin valaistus ja hauskat yksityiskohdat, kuten tiskin alla Foijan logossa palavat liekit tuovat tilaan mukavasti lämpöä ja kodikkuutta.




Lisää valkosipulietanoita!


Smör


Tämä toinen kellariravintola aivan jokirannassa on ehkä Turun tunnetuimpia ja sitä kautta suosituimpia ravintoloita, kiireisimpinä kausina Smöristä täytyy varata pöytä päiviä etukäteen.
Erityisen Smöristä tekee paikan laadukkuus, sillä ateriointi siellä on kokonaisuus aina alkudrinkeistä jälkiruokaan.



Smör hyödyntää ruoassaan lähellä tuotetut, sesongin tuoreet raaka-aineet, minkä vuoksi ruokalista päivitetään uuteen tasaisesti 8 viikon välein. Itse osuimme paikalle paria päivää ennen kuin kesäkauden ruokalista päättyi ja Smörin kuuluisat maistelumenut palasivat ravintolan valikoimaan kesän tauon jälkeen, joten tilasimme koko hoidon erikseen alkuruoista jälkiruokaan illan ruokalistalta.

Heti sisäänastuessa palvelu alkoi rullaamaan tavalla, johon yleisesti ei Suomen ravintoloissa ole edes tottunut. Tarjoilijamme ohjasi meidät läpi koko Smörin kattauksen, joka selkeästi on jo käsite siellä aiemmin käyneille. Ilta oli todellakin kokonaisuus alusta loppuun. 



Ruoka oli tajuttoman hyvää, Smör ei todellakaan turhaan mainosta makuelämyksiä nettisivuillaan. Kun pöydässä on yhtäaikaisesti voissa paistettua rieskaa mäticremellä, vuohenjuustoa nokkospestolla ja graavilohta omenasalsalla ei ruokalistaa voi luonnehtia yksipuoliseksi. Samaa ei voi sanoa myöskään omista ateriakokonaisuuksistamme, sillä laajensimme ronskisti makuelämyksemme myös toistemme lautasille, täytyyhän Smöristä nyt ottaa kaikki irti, kun sinne kerta pääsee.
Opiskelijoille varoituksen sanana se, että Smöriin kannattaa varautua opintotuen nopeammalla kulumisella siinä kuussa, jolloin herkutteluillan haluaa viettää. Kokemus on silti sen arvoinen, että nuudelia popsii mielellään loppukuun, kun on vielä nokkospeston maku tuoreessa muistissa.





Mantelikakkua marjoilla ja vaniljajäätelöllä sekä sorbetilla!









Vielä lisämainintana, että hienon ravintolan tunnistaa ehdottomasti sen vessasta. Smörin naistenvessassa on esimerkiksi tarjolla todellinen naisten selviytymispaketti, mikä tekee paikasta aivan erityisen laadukkaan. Sieltä ei todellakaan lähdetä räjähtäneen näköisenä pois!


Hiukset kunnossa, kiitos tarjolla olevan hiuslakan.



Tintå



Aivan jokirannassa Läntisellä Rantakadulla samalla ravintolapromenadilla Niskan, Cafe Artin ja Smörin kanssa sijaitseva Tintå on Turun trendikkäimpiä ravintoloita juuri nyt, mikä näkyy erityisesti paikan suosiosta kaupunkilaisten keskuudessa - Tintåsta on yleensä nimittäin vaikea saada pöytää ilman ennakkovarausta. Pariin kertaan meillä on kumminkin käynyt tuuri ja olemme saaneet pöydän juuri sopivaan aikahaarukkaan kahden varauksen välille. 



Tintå on erikoistunut erityisesti viineihin, mikä näkyy sen kattavassa viinitarjonnassa, josta osa on kirjattu omaperäisesti valtavalle mustalle liitutaululle tiskin taakse. Tintå valittiinkin myös vuoden viiniravintolaksi vuonna 2013.
Ruoka ei ravintolassa jää paljoa viinitarjontaa pahemmaksi: kaikki annokset, mitä Tintåsta olen tilannut kuluneen kesän aikana ovat olleet jopa positiivisia yllätyksiä makuyhdistelmiensä suhteen. Tintå on paikka, jossa olen saanut elämäni parhaan falafelaterian sekä todennut mansikan jopa sopivan pizzaan!




***

Kiitos Turku. Seuraava pysäkki Kuopio!

-E