lauantai 3. joulukuuta 2022

KuoLOn SPEKSI 2022


Seisot pimeän lavan kulisseissa. Sydän hakkaa ja käsiin kihoaa kylmä hiki. Äänimaailman täyttää verhon takana istuvan yleisön hersyvä puheensorina. Lasit ihmisten käsissä kilisevät ja joku nauraa. Kaikesta tästä äänimaailmasta huolimatta ihmiset vierelläsi verhon takana kuiskailevat toisilleen, ettei vaan kukaan yleisössä kuulisi. Aistit odottavan jännityksen ympärilläsi olevien ihmisten ruumiinkielestä. Korjaat vielä kerran hiuspinniä nutturasi sisällä, mokoma on painanut koko kuluneen tunnin ajan ikävästi päänahkaa. Ehtisikö sitä vielä nopeasti käydä pukkarissa korjaamassa nutturan? Ihan nopeasti vain? 

Äkkiä valot alkavat himmentyä ja koko tilan vielä äsken täyttänyt puheensorina hiljenee. Unohdat välittömästi päänahkaasi painavan hiuspinnin. Lavalle syttyy kirkas spottivalo ja sydämesi jättää pari lyöntiä välistä. Nyt se alkaa. 


© Sara Wasenius



© Sara Wasenius


© Susanna Santala


KuoLOn speksi on interaktiivinen musikaalinäytelmä, jossa yleisö pääsee vaikuttamaan näytelmän kulkuun huutamalla ”Omstart!”. Tämän johdosta mikään esitys ei ole samanlainen, vaan yleisön huutamien omstarttien perusteella näyttelijät improvisoivat kohtauksista tilanteeseen sopivat kokonaisuudet. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, ettei naurulta voi välttyä speksiä katsoessa. Monet omstartit poikivat nimittäin toinen toistaan koomisempia asiayhteyksiä ja tilannehuumori kukoistaa lavalla.  

Speksiin voi kuitenkin osallistua, vaikka ei olisi koskaan tippaakaan näytellyt eikä aikoisi aloittaa sitä nytkään. Näyttelijöiden lisäksi esiintymään pääsee nimittäin myös tanssijana tai speksibändissä, ja mikäli lavallaolo ei ajatuksena kiehdo, touhuaa speksin ympärillä tiimejä mm. maskeerauksen, puvustuksen, lavastuksen ja logistiikan saralla. Kaiken kaikkiaan speksiä tekemässä on siis lähemmäs sata opiskelijaa!  


© Teemu Zacheus


© Sara Wasenius

© Susanna Santala

© Susanna Santala

© Teemu Zacheus

© Sara Wasenius

© Sara Wasenius

© Susanna Santala

Kirkas lavavalo lämmittää kasvoja ja savukoneen savu kutittaa hieman keuhkoissa. Joku tanssijoista nostetaan korkealle ilmaan ja toinen heittää voltin. Yleisö hurraa kesken esityksen. Koreografiaa on viimeisen palatsiviikon aikana hiottu niin monta kertaa läpi, ettei liikkeitä tarvitse enää oikeastaan ajatella vaan kroppa tietää mitä tehdä. Keskityn esiintymiseen. Koreografian loppua kohden hiki nousee pintaan ja hengitys muuttuu raskaammaksi. Kuitenkin ääni pääni sisällä sanoo, että nyt vedetään täysiä. Viimeiset piruetit ja hypyt. Musiikki loppuu ja otan loppuasennon. Yleisö hurraa ja tunnen, kuinka onnen aalto pyyhkäisee ylitseni. Sitten joku huutaa ”Omstart!” ja rumpali alkaa laskea kapuloillaan neljän tahtia uuden biisin aloittamiseksi. Ja taas mennään.  

© Teemu Zacheus




© Susanna Santala


Viime kevään speksi sijoittui 1920-luvun New Yorkiin ja se näkyi kaikessa aina puvustuksesta ja meikistä lavasteisiin. Oli upeaa seurata vierestä, kuinka eri tiimien monen kuukauden työ yhdistyi upeaksi kokonaisuudeksi esityksiä edeltävällä teatteriviikolla (=palatsiviikolla) Kuopion Maximilla. Vain viikossa speksi muovautui esitysversioonsa ihan silmissä. 
Esityksiä oli lopulta viisi kappaletta ja ne hujahtivat ohi nopeammin, kuin ehti sanoa "Omstart".

© Susanna Santala

© Susanna Santala

Tanssijoiden hiukset muotoiltiin liivatteella, jolla kampaus pysyi kahden esityksen ajan hyvänä. Esitysviikolla minulla oli terkkaopetusta, joten vastaanottoa pidettiin sitten tavallista tälläytyneempänä! 


© Sara Wasenius

© Susanna Santala

Viime keväänä osallistuin KuoLOn speksiin toista kertaa osana tanssitiimiä. Intensiivinen alkukevät sisälsi lukuisten koreografioiden opettelut, harjoittelut ja hiomiset lavakuntoon. Muutaman koreografian tekemisessä pääsin olemaan myös itse mukana, mikä oli aivan ihanaa ja herätti vanhan taiteilijapuoleni henkiin talviuniltaan. Kiireisestä ja intensiivisestä keväästä huolimatta speksikupla imaisi mukaansa. Vaikka päivät olivatkin täynnä vitosvuoden lääkisopintoja, autokoulua, omia crossfit-treenejä ja (tietenkin) itse speksiä, ei kiire juurikaan kuluttanut voimavaroja sillä speksiprojekti antoi itsessään niin paljon. Lavan takana vallitsi pettämätön yhteishenki ja sisäpiirivitsejä viljeltiin speksin jälkeenkin pitkälle loppukevääseen. Tuon upean speksikokemuksen vuoksi hain tietenkin nyt viimeisen opiskeluvuoden kunniaksi speksilavalle vielä uudestaan, tällä kertaa vieläpä tanssivastaavana! Uusi proggis on jo käynnistynyt ja uutta tarinaa aletaan viemään pikkuhiljaa esitysmuotoon.  Jos viime kevään speksi oli hieno, niin samaa voi jo sanoa tästä tulevasta projektista...!

Tule siis katsomaan ensi vuoden KuoLOn speksiä! 


© Susanna Santala

© Susanna Santala

© Susanna Santala

© Susanna Santala
© Susanna Santala

© Susanna Santala



***
-E





 

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

LK5 Kuulumisia

Hups... Niin siinä taitaa vain käydä, että mitä lähemmäksi valmistumista päästään, niin sitä harvemmin enää blogia muistaa kirjoittaa. Lupasin kuitenkin itselleni lääkikseen päästessäni, että päivitän tänne tunnelmia koko koulutieni varrelta, joten onhan tuo lupaus nyt pidettävä vähintäänkin loppuun asti. Tämä postaus onkin nyt kuulumisten vaihtoa kuluneen 7kk ajalta.

Viides vuosi lääkistä. Jos vitoseen lisää pikku väkäsen lisää, niin siitähän tulee kuutonen ja demonstroi melko hyvin sitä, kuinka lähellä valmistumista aletaan kohta olla. Hyytävä ajatus ja samalla niin houkutteleva. Jos vertaan itseäni kahden vuoden takaiseen LK3-opiskelijaan, niin onhan tässä tultu huima harppaus eteenpäin osaamistasossa ja toisaalta myös lääkäriksi kasvamisessa. Toisaalta taas töissä ollessa korostuu välillä se, kuinka untuvikko sitä joissakin asioissa vielä onkaan ja kuinka paljon tarvitsee kerrata... noh, kaikkea. Voisinko esitellä itseni lääketieteen kandina vielä valmistumisen jälkeenkin?

Vitosvuoteni alkoi viime syksynä lastentautien kurssilla. Olin jo kolmosella klinikkakrääsää into piukeana haaliessani ostanut söpön tiikeripehmon, jonka pystyy ujuttamaan stetarien ympärille. Ja lastentautien kurssi oli tietenkin täydellinen hetki tiikerille päästä tositoimiin. Lapset olivat ihania ja niin reippaita aina kaikilla opetusvastaanotoilla. Välillä sitä jopa itsekin unohti olevansa lääkärin roolissa, kun vastaanottoaika meni leikkiessä ja piirtäessä pikkuisen kanssa vastaanottohuoneen lattialla pehmeällä leikkimatolla. Onneksi itse tutkimisestakin saatiin välillä hauska leikki aikaiseksi, niin tuli opetuksissa ihan hommiakin tehtyä. 

Alkusyksy oli muutenkin mukavaa aikaa. Alkuun koronarajoitukset estivät vielä isompien tapahtumien järjestämisen, mutta pientä opiskelijahulinaa se ei estänyt. Vietimme esimerkiksi vielä vitosen toogia keskenämme kaveriporukan voimin, mutta rajoitusten hellitessä pääsimme jo rymyämään opiskelijahaalarit päällä Kuopion HopLoppiin!

Syysloman vietinkin sitten kaikkea muuta kuin lomaillen. Kerta ne nelosen työluvat nyt on olemassa, niin sitä mennään tietysti töihin heti kun kalenteri näyttää koulun puolesta viikon tyhjää. 

Syysloman työrupeamasta palattiin takaisin sorvin ääreen. Lastentautien kurssia seurasi naistentautien ja synnytysopin kurssi. Äitiysneuvolan pitämisen lisäksi kurssilla harjoiteltiin yleisimpiä gynekologisia terkkatoimenpiteitä kuten kierukanlaittoa, PAPA-näytteenottoa sekä transvaginaalisen ultraäänen käyttöä. Kurssin kruunasi synnäriviikko, jossa pääsimme avustamaan kahdessa synnytyksessä ja tutkimaan vastasyntyneet pienokaiset yhdessä kätilön kanssa. Henkilökohtaisesti tykkäsin naistentautien kurssista kovasti ja 8 viikon aikana kertyi myös sen verran mukavasti toistoja gynekologisen statuksen tekemisestä, että koen voivani suhteellisen luottavaisin mielin lähteä kesällä pitämään omaa terkkavastaanottoa. 

Loppusyksynä avautuivat myös tapahtumarajoitukset siinä määrin, että onnistuimme viettämään koko lääkiksen voimin Halloween-bileitä sekä joulukuussa KuoLOn pikkujouluja ainejärjestömme kerhotalolla Tuonelassa. Vastapainoksi opiskelijatapahtumille ja opiskelulle otin syksyn aikana myös tavoitteellisemman otteen crossfit-treenaamisestani ja aloin seurata salin ulkopuolista ohjelmointia. Elämäni ensimmäinen leuanveto näytti yhtäkkiä olevan jopa saavutettavissa...


Jouluna tein töitä vain pari päivää ja muuten otin kouluvapaat oikeasti lomaillen, mikä teki superhyvää. Treenattiin paljon ja minä jopa kokeilin ensimmäistä kertaa seinäkiipeilyä. Loman kruunasi pieni get-away kun kävimme pari päivää nauttimassa Järvisydämen lämpimistä kylpylävesistä ja kirpsakoista ulkoilukeleistä ennen palaamista takaisin Kuopioon.

 

Nyt keväällä lukujärjestykseni on täyttänyt KNK (korva-, nenä- ja kurkkutaudit), lastenpsykiatria, yleislääketiede, kliininen ravitsemustiede, palliatiivinen lääketiede sekä ensimmäinen varsinainen terveyskeskusopetus. Varsinkin KNK ja terveyskeskusopetus jäivät vahvasti mieleen, sillä kummallakin kurssilla pääsi pitämään omaa vastaanottoa ohjaavan lääkärin johdolla. KNKlla vastaanotto tapahtui Joensuun hajautusviikolla ja sen toteutus oli hyvin paljon terkkaviikon kaltainen: Kuopion pääterveysasemalla oli tunnin opiskelijavastaanottoajat, jonka aikana sai rauhassa alkuun käydä potilaan asioita kahden kesken läpi. Vastaanoton loppupuolella ohjaava lääkäri sitten saapui huoneeseen, jolloin anamneesi, statuslöydökset, oma työdiagnoosini ja hoitoehdotukseni läpikäytiin yhdessä ja ohjaava lääkäri joko hyväksyi tai korjasi jatkohoitosuunnielmaa. Käynnin jälkeen paperityöt tehtiin niinikään itse ja ohjaava lääkäri tarkasti ne päivän lopuksi. Vaikka tunti kuulostaa hyvin pitkältä ajalta, voin näin opiskelijan näkökulmasta sanoa siinäkin tulevan jopa kiire saada kaikki tehtävät asiat valmiiksi. Vielä tässä vaiheessa odotan hieman pelonsekaisin fiiliksin niitä tulevaisuudessa häämöttävä 15 minuutin lääkäriaikoja.

Terkkaopetus järjestetään Kuopiossa vitosvuonna yhden viikon mittaisena opetuksena, kun kyseinen opetusblokki kestää neljä viikkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että blokin loput kolme viikkoa on käytännössä lukujärjestyksessä vapaata aikaa. Itse käytin tuon kolmiviikkoisen KYSin puolipäiväiseen amanuenssuuriin keuhkotaudeilla. Puolipäiväinen manu on työajaltaan 60% kokopäiväisestä amanuenssuurista, joten tuon pystyi hyvin suorittamaan reilussa kahdessa viikossa täyspitkiä päiviä tehden. Olin hiihtolomalla ollut taas töissä, joten siirtyminen viransijaisesta amanuenssiksi tuntui alkuun hassulta kun lääkärinkierrolla ei yhtäkkiä tarvinnutkaan olla itse se, joka päätöksiä tekee vaan sai olla pelkkänä kuunteluoppilaana. Tavallaan ihan virkistävää, mutta myönnän itse nauttivani enemmän siitä, kun saa itse tehdä eikä vain katsoa.  

Se siitä koulusta sitten. Samaan aikaan, kun palasin joululomalta Kuopioon ja koulu jatkui KNKn merkeissä, alkoivat rullata myös treenit kohti KuoLOn Speksiä 2022! Olin syksyllä pyrkinyt tanssitiimiin ja tämä kevät kuluikin sitten tiiviisti koulun, crossfit-treenien sekä speksin tanssitreenien kanssa tasapainoillessa. Nyt kun tätä kirjoitan, on kevään viimeisestä speksinäytöksestä kulunut reilu viikko ja jalat ottaneet hieman tuntumaa taas maan pinnalle. En speksistä kerro tässä postauksessa enää sen enempää, sillä tästäkin on tullut jo kuvineen tuhottoman pitkä kenellekään skrollailtavaksi. 

Speksitunnelmia ja tarkempia kuulumisia sen osalta luvassa siis seuraavassa postauksessa<3

***

-E