lauantai 13. huhtikuuta 2019

Lappikärpänen



Bloggaamisen tauolle jäämiseen on yleensä karkeasti jaoteltuna kaksi syytä: joko elämässä ei oikeastaan tapahdu mitään erityisesti mainitsemisen arvoista tai sitten sitä tapahtuu liikaa. Tänä keväänä on itselläni ollut kysymys tuosta jälkimmäisestä. Lääkis, syvärit, harrastukset, ihmissuhteet, kesän reissujen suunnittelu... Lista on pitkä kuin nälkävuosi, mutta koen sitä pikkuhiljaa voivan alkaa lyhentää tänne bloginikin puolelle. 
Lähtökohtaisesti haluan kuitenkin ensin kirjoittaa vuodenvaihteen neitsytmatkastani Suomen Lappiin, sillä sieltä mukaan kamerani muistikortille napsittu kuvamateriaali ansaitsee mielestäni ehdottomasti nähdä päivänvaloa. Kuten joku youtubettaja voisi todeta, on siis storytimen aika!






Uusi vuosi Lapissa, tätä oli todella odotettu! Hävettää myöntää, mutta en aikaisemmin ollut käynyt Suomessa juuri Oulua pohjoisempana, joten reissu oli mulle monella tapaa todella merkityksellinen.
Matkaan lähdettiin Helsingistä yöjunalla tapaninpäivän jälkeisenä iltana ja aikaisin seuraavana aamuna saavuttiin Rovaniemelle, josta matka Pallakselle jatkui parin tunnin automatkalla. Reissuun lähdettiin isäni puolen perheen voimin, joten nuorempienkin sisaruksien seikkailuja pääsi matkan aikana mukavasti sivusta seuraamaan. Toiveita Lapinreissulle riitti kaikilla niin laskettelusta uimiseen, kuin yhteisestä ajasta ja maisemista nauttimiseen. Itselläni listalla oli ehdottomasti revontulien näkeminen livenä ensimmäistä kertaa eläessäni. Näin ollen jo ensimmäisenä iltana Lapissa pänttäsin kamerani käyttöohjeita yhdessä hyvän ystäväni Googlen kanssa tallentaakseni täydelliset revontulikuvaukseen sopivat asetukset kameraani... Valmistautumisen vähäisyydestä ei siis ainakaan voi meikäläistä syyttää.
Ekaa kertaa VR:n yöjunassa!




Ennakkoluulot Lapista tiivistyvät tietenkin näin etelässä kasvaneelle  sanoihin "kylmää ja pimeää". Olin mielestäni varautunut matkalaukun sisällölläni jopa hieman pelokkaan ylivarautuneesti Lapin kylmiin ilmanaloihin, mutta kuinkas ollakaan: silti liian vähän. Päädyin nimittäin jo heti ensimmäisenä päivänä lainaamaan isäni merinovillakerraksistosta parit paidat ja housut. Kuitenkaan reissupäivillemme ei oltu luvattu sitä kylmintä mahdollista lämpötilaa, joten en edes yritä arvailla, kuinka alipukeutuneesti olisin suoriutunut siitä noin -40 asteesta pakkasesta... 





Pakkasesta huolimatta myöskään ennakko-odotukseni pohjoisen kaamosajan pimeydestä eivät pitäneet kutiaan: jatkuvan pimeyden sijasta Lapin päiväsaika koostuikin pilkkopimeän sijasta monta tuntia kestävästä auringonnoususta/laskusta, jota edelsi ja seurasi niin kutsuttu blue moment -hetki, jolloin koko maisema muuttuu nimensä mukaisesti siniseksi päiväsajan ja pimeän välimaastossa.




Kuva: Ninni
Kuitenkin varsinainen syy, miksi itse Lappiin halusin, oli nähdä ne pohjoisen eksoottisuudesta kuuluisat revontulet.  Livenä. In real life. Mitä näitä nyt on. Alkuun odotukset tuntuivat olevan kuitenkin liian korkealla, sillä tiesimme revontulibongailun edellyttävän jossain määrin vaivannäköä, jotta ne voi oikeasti nähdä. Sitä ei nimittäin todellakaan voi ennalta tietää, näkyykö kyseinen valoilmiö keskiyöllä, kolmelta aamuyöllä, vaiko ei ollenkaan. Onneksemme parin tunnin ulkona seisoskelu tuotti kuitenkin tulosta ja alkuun taivaanrannassa usvalta näyttänyt pilvirykelmä paljastuikin kasvavaksi revontulinäytelmäksi. Täydellinen hiljaisuus ympärillä olevassa metsässä, poskia pureva kylmyys sekä jalkojen alla narskuva lumi yhdessä loputtoman kolmiuloitteiselta vaikuttavan, vihreiden aaltoilevien revontulien valaiseman taivaankannen alla oli kiistatta yksi elämäni henkeäsalpaavimmista kokemuksista.
Levin jääravintola lumikylän yhteydessä oli kristallimaisen upea.

Levin Snowvillagessa oli tänä vuonna toistamiseen Game of Thrones -teema




Kaiken kaikkiaan revontulet, pohjoisen karu maasto ja sen luomat maisemat sekä korvissa seisova hiljaisuus kaukana kaupunkikeskittymistä sai todellakin Lappikärpäsen puremaan itseni kaltaista vilukissaakin. Koettuna on nyt nimttäin vasta yksi Lapin kahdeksasta vuodenajasta ja haluan ehdottomasti kokea myös ne seitsemän muuta. Lisää pohjoisen reissuja on siis varmasti tulossa myös lähikuukausina. Sitä ennen pääsee kuitenkin suunnittelemaan hieman toisenlaista reissua, nimittäin kuukauden interrailia Eurooppaan ensi kesäkuussa... Enää siis vain loppurutistus kevään kursseista ja sitten pääsee pakkaamaan rinkat uuteen seikkailuun.



Kuva: Ninni

***
-E