Lääkiksen neljännen vuoden päätti minulla ja muulla B-ryhmällä psykiatrian blokki, joka (toisin kuin edeltäjänsä fysiatria, kirurgia, neurologia) pidettiin käytännössä kokonaan etänä. Helmi- ja maaliskuun aikana etänä pidetyt seminaariviikot olivat toisin sanoen pelkkää lämmittelyä verrattuna loppukevään sohvalla istumiseen. Päivät kuluivat pitkälti klo 9-12 Zoomissa näyttöä tuijottaen sekä erilaisia psykiatrisia tiloja ihmetellen ja loppupäivä seuraavan päivän tautitiloihin perehtyen. Erilaiset psykoosisairaudet, mielialahäiriöt sekä niiden hoitomahdollisuudet tulivatkin noiden viikkojen tutuiksi. Opittuja taitoja pääsi lopuksi testaamaan myös käytännössä hajautusviikolla Joensuussa huhtikuun lopussa!
Jos koulun suhteen alkoi ilmetä pientä kisaväsymystä pikkuhiljaa horisontissa häämöttävän kesäloman lähestyessä, ei sen ulkopuolella tapahtuvat muut elämänmuutokset liioin helpottaneet asiaa... Meillä kävi nimittäin sellainen takaisku asumisratkaisujen suhteen, että vuokranantajamme joutui melko lyhyellä varoitusajalla irtisanomaan sopimuksemme Kuopion keskustan kaksiosta. Eipä siinä auttanut muu kuin mieli hieman maassa avata Vuokraoven nettisivut ja lähteä etsimään Kuopiosta uutta kaksiota opiskelujemme loppuajaksi. Onni onnettomuudessa sellainen löytyi varsin nopeasti ja eipä aikaakaan, kun uusi vuokrasopimus oli jo allekirjoitettu!
Asunnon vaihtaminen muusta kuin omasta tahdosta oli kuitenkin sen verran harmillinen käänne, että halusimme uudesta asunnosta tehdä mahdollisimman paljon itsemme näköisen, jotta siinä aidosti viihtyisi loput Kuopiossa vietettävistä opiskeluvuosista. Olimme keskenämme miettineet, kuinka mahtavaa olisi maalata yksi asunnon seinistä tehostevärillä. Mutta koska olemme asunnossa vuokralla, olimme melko skeptisiä tällaisen ehdotuksen menevän läpi vuokranantajallemme. Päätimme kuitenkin kysyä ja onneksi niin, sillä saimme kuin saimmekin maalausluvan!
Värisävyksi halusimme vihreään sävyyn taittavaa vaaleanharmaata ja pohdimme pitkään kahden sävyn väliltä: Tikkurilan Serpentiini sekä Flanelli. Näistä jälkimmäinen näytti kuitenkin värikartan perusteella paremmalta hieman varjoisalla seinällämme, sillä valotuksen kanssa tuo Serpentiini olisi tehnyt seinästä (ja siten myös huoneesta) aivan liian tumman. Päädyimme siis sävyyn Flanelli ja maalin kiiltoasteeksi olohuoneeseen sopivan himmeän.
|
Tikkurilan Serpentiini (oikealla) olisi ollut kyseiselle seinälle liian tumma. |
Itse maalaushommien suhteen olimme kummatkin amatöörejäkin alempana raksamiesten hierarkiassa. Käytännössä tämä arvonimi tarkoitti sitä, että marssimme sormet suussa K-rautaan ja sanoimme ensimmäiselle vastaantulevalle myyjälle "Hei! Olemme maalaamassa seinää. Mitä kaikkea tarvitsemme?". Vastoin kaikkia odotuksia tämä paljastuikin aivan pettämättömäksi taktiikaksi. Meille osoitettiin kaikki tarvittava pensseleistä suojapaperiin ja maalarinteippiin, eikä meidän tarvinnut muuta kuin avata Youtuben ohjevideo "näin maalaat seinän". Maalausprosessi vei kokonaisuudessaan kaksi päivää ja käytännössä noin yhdeksän työtuntia. Ensimmäisenä päivänä lähinnä rajasimme maalattavaa seinää ympäröivät pinnat (muut seinät, katto, pistorasiat, lämpöpatteri...) suojapaperilla ja maalarinteipillä, sekä pesimme kohdeseinän seinäpesuaineella.
Seuraavana päivänä puimmekin jo ylle pisimpään päivänvalolta piilossa olleet vaatteet, avasimme maalipurkin kannen ja rupesimme maalaushommiin. Ensimmäinen kerros Flanellia oli levitetty seinälle reilussa 30 minuutissa. Tämän jälkeen pyöritimme kilpaa peukaloita ja selasimme puhelimia noin 1,5 tunnin ajan, jonka jälkeen maalasimme toisen kerroksen. Poistimme rajausteipit lähes välittömästi kun toinen maalikerros oli levitetty, jotta teipit eivät ehtisi kuivua maalin mukana seinään kiinni.
Siinä vaiheessa, kun olimme siivonneet maalausvälineet ja suojapaperit lattialta pois, näytti lopputulos jo todella hyvältä.
Pari päivää maalausprojektin jälkeen saapuivat nuo tutun punaiset Niemen muuttolaatikot vanhalle asunnollemme vain päivää ennen vappuaattoa. Niemen sivuilla olevan ohjeistuksen mukaan laatikoita kannattaa tilata yhtä monta, kuin muutettavassa asunnossa on neliöitä. Vanhassa asunnossamme niitä oli 68. Ja ei, me emme tilanneet 68 laatikkoa. Tilasimme viisikymmentä ja nekin täyttivät kaikki nurkat niin tehokkaasti, että vappusimalla jouduttiin skoolaamaan laatikoiden muodostaman kapean käytävän varrella.
Vappu toikin tervetulleen hengähdystauon ympärillä tapahtuvan elämänmuutoksen keskelle, kun parin päivän ajaksi sai pitkästä aikaa vetää päälle opiskelijahaalarit sekä pistää päähän YO-lakki. Unohtamatta tietenkään mahdollisuutta viettää aikaa kaveriporukan kesken. Muuttopakkailujen jatkuminen 2.5. pienessä päänsäryssä toimi myös hyvänä loppubuustina ennen muuttopäivää...
Viimeiset muuttopakkailutko sujuisivat muka pelkästään pakatessa? Ehei, sehän nyt olisi liian helppoa. Tosisuorittaja tenttii kevään viimeiset tentit siinä samalla!
Psykiatrian blokin lopputentti ajoittui juuri muuttoamme edeltävälle päivälle, joten viimeiset valmistautumiset tuli rytmittää pakkailujen kanssa ristiin: "lue tunti, pakkaa tunti. Toista niin kauan, että nukahdat pystyyn". Stressitasot olivat korkealla, sitä ei käy kiistäminen, mutta tehokasta moinen työmäärän rytmitys todella oli! Kaikki sujuu myös nopeammin pieni tuli häntäluun alla.
Muuttopäivä koitti ja aamu alkoi 1,5 vuoden takaa tutulla tavalla eli KuoLOn pakun noutamisella yliopiston parkkipaikalta. Aamupäivästä hoidettiin pakun kanssa sellaisia asioita kuin parin Torista ostetun huonekalun noutaminen sekä pakollinen muuttopäivän Ikea-reissu. Iltapäivästä sitten starttasi itse muutto. Itse toimin uudella asunnolla vastaanottavana päänä lempihommassani eli käskyttämässä muita sekä ohjaamassa laatikoita ja huonekaluja oikeille paikoilleen. Auttamassa oli aimo liuta kavereita ja muutto olikin sen myötä jo parissa tunnissa hoidettu. Urakan jälkeen tilattiin porukalla pizzat, skoolattiin kokiksella uudelle kämpälle ja stressattiin yhdessä pian alkavia kesätöitä. Iltaan mennessä jäimmekin sitten kahdestaan keskelle uusia tuntemattomia neliöitä etsimään petivaatteita sun muita välttämättömyyksiä. Ensimmäinen yö uudessa asunnossa on aina yhtä ankea. Koko elämä on vielä laatikoissa, joiden sijainnista et ole sataprosenttisen varma ja koko kroppa niin väsynyt niiden nostelemisesta, ettet jaksa edes yrittää etsiä laatikoista niitä oikeita. Valoa ei vielä ole asennettu, joten illan pimetessä olet riippuvainen siitä yhdestä pöytälampusta, jonka sait ohimennen kiinnitettyä pistorasiaan muuton tuoksinnassa. Asunnon pohjaratkaisu on uusi ja et pimeässä löydä kylpyhuoneen valokatkaisijaa: vanhassa asunnossa se oli oikealla ja nyt mokoma sijaitsee vasemmalla.
Lannistunutta mieltä paransi onneksi pakettiautolla toteutettu ruokakauppahamstraus Kuopion Lidlistä, jossa ei muutoin tule käytyä sen hankalan sijainnin takia. Enpä ole aiemmin ollut yhtä onnellinen paistopisteen leivästä.
Muuttopäivän jälkeen pakkausurakka muuttui armottomaksi laatikoiden purkamiseksi. Kuten edellisessäkin muutossa, myös nyt olimme tilanneet Niemeltä laatikoiden noudon parin päivän päähän, joten materia oli saatava edes jonkinlaiseen järjestykseen nopealla aikataululla. Yhteensä 45 laatikon sisältö löysi noiden kahden päivän aikana paikkansa, mutta loput viisi laatikkoa sisältöineen kaadettiin noutopäivänä vain paniikissa parvekkeen lattialle. Saatiinpahan palautettua laatikot tyhjinä...
Motivaatio uuden kodin laittamiseen oli kova, sillä reilun viikon kuluessa oli minun määrä matkustaa kesäksi Helsinkiin kesätöihin. Kotiutumisaikaa uuteen asuntoon jäi siis verrattain vähän ja nyt kun tätä postausta täältä Helsingistä käsin kirjoitan, en voi uutta asuntoa vielä ihan kodiksi kutsua. Onneksi jonkin verran jäi tauluja sun muita sisustusjuttuja asentamatta ennen töihin lähtöä, joten pientä pesänrakennusta voi jatkaa sitten elokuussa koulunpenkille palatessa...:)
Summa summarum: lääkiksen neljännen vuoden lopetus oli niin sanotusti elämäntäyteinen. Työoikeuksia jännitettiin viimeiseen saakka, mutta onneksi psykiatrian tentti meni kuin menikin läpi ja meikäläisen nimi ilmestyi Valviran JulkiTerhikkiin viikkoa ennen kesätöiden alkua!
Nyt, kun tätä kirjoitan on 1,5 kuukautta ensimmäisiä lääkärin töitä takana ja kesä puolivälissä. Laaja postaus ensifiiliksistä on jo työn alla, joten lisää luettavaa tulossa pian <3
***
-E