FUKSIVUOSI kuvina

Tässä se nyt sitten on. Eka vuosi lääkistä. Huomenna perjantaina on vielä viimeinen tentti, mutta sen jälkeen olisi koko elämäni kolmas (ja todennäköisesti myös viimeinen) fuksivuosi virallisesti paketissa. Haikeat on fiilikset, pakko myöntää. Kulunut vuosi on ollut hurja ja todella tapahtumarikas, mutta samalla myös ehkä elämäni paras ja antoisin. Oon päässyt tutustumaan moniin upeisiin ihmisiin, joiden kanssa ei ainoastaan ole tullut päntättyä hiki otsalla niin anatomisia rakenteita kuin histologian marjapuuronäytteitäkin, vaan myös juostua pää kolmantena jalkana aina yhdestä opiskelijatapahtumasta toiseen pitkin vuotta. Tätä kaikkea ei todellakaan olisi voinut paremman porukan kanssa kokea!

Vaikka en yleensä kuvakollaaseista liiemmin välitäkään (eivät tee yksittäiselle kuvalle liiemmin kunniaa), sopivat ne mielestäni tässä kohtaa hyvin koko vuoden yhteenniputtamiseen. Niinpä olenkin koonnut tähän postaukseen otsikon nimenmukaisesti lukuvuoden 2017-2108 kuvina! -pienien muisteluiden saattelemana<3
Siispä LET'S GOU!

Eka koulupäivä, kaupunkisuunnistus ja TLA:n aloitus

TOOGAT!

Terveyskeskuspäivät, Kostajaiset ja Pikkujoulut

Kun loka-marraskuussa olimme lopulta onnellisesti kotiutuneet terveyskeskuspäiviltämme, emme päässeet vuosikurssimme kanssa ainoastaan suunnittelemaan Kuolon ja Dentinan yhteisiä Pikkujouluja yhdessä hampaan fuksikurssin kanssa, vaan myös kostoretkeä rakkaille tuutoreillemme, jotka olivat koko kuluneen syksyn ajan keksineet vaikka mitä päämme menoksi. Vihdoin oli siis aika maksaa potut pottuina ja kyllä se kosto suloinen olikin! Saa nähdä kuinka pahasti ensi vuoden fuksit tulevat kostamaan meidän tuutoroinnit ensi syksynä... 

Anatomia -overload

Haalarikaste!

FIMSIC:in nallesairaalatoimintaa

Loppusyksystä meidät valittiin kaverini kanssa hoitamaan FIMSIC:in (Finnish Medical Students' International Committee) nallesairaalatoimintaa täällä Kuopiossa. Nallesairaalassa lääketieteen ensimmäisen vuoden opiskelijat käyvät lähiseutujen päiväkodeissa hoitamassa lasten pehmoleluja kuntoon samalla lievittäen heidän mahdollista lääkäripelkoa turvallisessa ympäristössä (=päiväkodissa) toteutetun leikin avulla. Samalla me fuksit päästään harjoittelemaan lapsen kohtaamista hoitotyössä jo heti näin opintojen alkuvaiheessa sekä ohessa ehkä lievittämään omaa mahdollista lapsipelkoa...:) Kyllä sitä melko monta pehmolelua tulikin kuluneen kevään aikana hoidettua kuntoon!

Superristeily, SuperSappee ja MM-kyykkä

Harkkaa harkkaa

Ehkä parasta lääkiksessä opiskelussa jo heti ensimmäisestä vuodesta alkaen on ehdottomasti ollut kaikki harjoitustyöt. Anatomian pänttäyksen yhteydessä emme päässeet ainoastaan tutkimaan anatomisia rakenteita syksyllä elinkohtaisissa dissektioissa ja toistemme kurkuista KNK (korva, nenä, kurkku)-harkoissa, vaan myös kaikkien elinjärjestelmien osalta tammikuun dissektioissa. Keväämmällä harjoitustyöt keskittyivät enempi histologiaan ja solubiologiaan, jonka parissa tulikin sitten laskettua kurssikaverien veren kolesteroliarvoja sekä selvitettyä genotyyppiä laktoosi-intoleranssin suhteen geenitestillä. Vielä näin vikalla opiskeluviikollakin tuli harjoiteltua paineluelvytystä ihmisnukella hätäensiavun harkassa. Parasta!

Wappu!

MEDIXIT @Tampere

Yhtenä toukokuisena viikonloppuna vapun jälkeen pääsimme nauttimaan näistä ihanista alkukesän hellekeleistä Suomen Mansesterissa järjestetyissä Medix (Mediolympialaiset)-karkeloissa yhdessä kaikkien muiden lääkiskaupunkien medisiinarien kanssa. Tapahtuman yhteinen pukuteema vaihtui lauantaina kaupunkikohtaisesti värikoodattuihin Medix-paitoihin (Kuopio sai tänä vuonna edustaa keltaisessa paitulissa), jotka tosin eivät tuntuneet pysyvän kenenkään päällä muutamaa tuntia kauempaa. Itsekin palasin sunnuntaina Medixeiltä kotiin Tampereen pinkissä t-paidassa keltaisen sijaan... Kaiketi sitä pitää tulevia vuosia varten ottaa missioniksi kerätä koko sarja Suomen lääkiskaupunkien medixpaitoja vaatekaappia koristamaan!

Pääsykoe vol 5

Viime viikolla sitten kohdattiin vielä kertaalleen oman menneisyytemme haamut, kun osallistuimme tämän vuoden lääkiksen pääsykokeen järjestelyihin: itse ensiksi aamulla infoapuna paikan päälle saapuville hakijoille, päivällä pääsykoevalvojana (vieläpä samassa salissa, missä itse tein viime vuonna oman kokeeni!) sekä kokeen päätyttyä klo 14 eteenpäin karkkitarjoilun ja traumanhoidon muodossa koesalien ulkopuolella. Pakko sanoa, että koetilanteen uudelleen eläminen -tällä kertaa salin toisella puolella pöydän takana istuen - oli todellakin eräänlainen ympyrän sulkeutuminen oman hakuhistoriani osalta. Sitä on hieman huvittavastikin kuluneen vuoden aikana välillä tullut pelättyä oman opiskelupaikan mitätöintiä, mikäli Moodle yhtäkkiä ei päästäkään kirjautumaan sisään tai sähköposti ei toimi kunnolla... Ehkä sitä nyt tämän viidennen pääsykoekerran myötä voisi viimeinkin sisäistää oikeasti olevansa lääkiksessä!

***

Kaiken kaikkiaan on kulunut vuosi ollut uskomaton!   
Myös Kuopio on yllättänyt mut todella positiivisesti ja vaikka en sitä haluakaan myöntää, niin kyllä se savolaisuus taitaa ainakin jossain määrin olla hieman tarttuvaa -vaikka kovasti kaksoiskonsonanttia vastaan pyrinkin taistelemaan! Tosin viime elokuussa mainitsemani kalakukon metsästys ei ainakaan vielä ole poikinut yhtään tulosta, joten sentään jotain savolaistumisrituaalia taitaa nyt kesän bucketlistallakin jäädä. Mikä on vain hyvä, sillä oma kesäni tulee vietettyä aika pitkälti yliopistolla labrojen uumenissa lääketieteen syvärien merkeissä. Niiden parissa onkin hyvä jatkaa nyt kuluneen lukuvuoden jälkeen ja palata sitten syksyllä taas opintojen ääreen tuutorin roolissa vastaanottamaan uusia lääkisläisiä<3

Hyvää kesää kaikille!

***
-E

Read more

Vappu -se ei lopu

Jos opiskeluvuodesta pitäisi nostaa yksi viikko erityisesti jalustalle, olisi se ehdottomasti vappu! Tuo loputtomalta tuntuva juhlarieha ei tunnetusti opiskelijoiden keskuudessa rajoitu ainoastaan vappuaattona vipattavaan tanssijalkaan ja vappupäivän sivistyneeseen krapulabrunssiin, vaan kestää opiskelijakaupungista riippuen kokonaisesta viikosta jopa kahteen.

Koska aikaisemmat Turussa viettämäni opiskelijavaput ovat rajoittuneet nimenomaan tuon vapun aaton hulinoihin intensiivisen pääsykokeisiin lukemisen takia, päätin tänä vuonna ottaa Kuopiossa koko viikon kestävästä Kuolon vapusta todellakin kaiken irti. Niinpä kalenterini viikolla 17 näytti siis jotakuinkin tältä:

Maanantai: Kuopio Amazing Race

Tiistai: Puijonkadun Appro

Keskiviikko: Torisitsit

Torstai: Wappusitsit

Perjantai: Kuolon Ozgar-gaala

Lauantai: Kuolon kevätjuhla ja Post-Pseudo

Sunnuntai: Sawo-Karjala excursio

Maanantai: WAPPUAATTO

Tiistai: Wappupiknik

Mutta tietenkin vappuviikon ohjelma näytti omalla kohdallani aivan liian hyvältä ollakseen totta ja niinhän siinä sitten kävikin, että jo heti alkuviikosta tapaturma-altis olemukseni taiteili tiensä alas eräitä portaita hieman liiankin tyylikkäästi ja tuo taituruus palkittiin seuraavana päivänä muhkealla jalkakipsillä. Vasemmasta jalkaterästä otetut röntgenkuvat eivät ainoastaan paljastaneet 5. metatarsaaliluun menneen kokonaan poikki vaan sinetöivät samalla kohtalokseni seuraavat kuusi viikkoa kipsin ja kyynärsauvojen kanssa taaplaillen. Uutinen ei ollut mukavin mahdollinen ottaen huomioon käynnissä olleen vappuviikon, mutta ainakin alkukeväästä suoritettu radiologisen anatomian kurssi tuli heti hyötykäyttöön, kun pääsin mua hoitaneen ortopedin kanssa yhdessä ihmettelemään murtunutta jalkaani siitä otettuja röntgenkuvia tutkaillen. Voiko itse potilaaksi joutunut lääkisopiskelija parempaa toivoakaan?

Kipsiä tai ei, vappu ei lopu eikä sitä voi peitonkaan alle paeta. Hoito-ohjeeksi olin saanut välttää varaamasta painoa murtuneelle jalalle, mikä käytännössä tarkoitti vapun osalta juhlariennoissa vipeltelyä keppien kanssa taiteillen ja yhdellä jalalla hyppien. Sen verran sissiä mustakin löytyy, että otin tuon pikku takaiskun lähinnä hauskana haasteena muutenkin uutuudenviehätystä täynnä olleelle vappuviikolle. Varsinkin, kun Kuopion Amazing race oli jo tuossa vaiheessa ohi, ei jäljellä olleet vapputapahtumat liiemmin edes sisältäneet liikkumista paikasta toiseen jalan. 

Loput vappuviikosta sujuikin siten Kuolon wappusitseillä istuen ja vuoden viimeiset sitsilaulut laulaen, Ozgar-gaalassa opiskelijoiden itse tekemiä lyhytelokuvia katsomosta käsin katsellen ja lauantaina SN100 luentosalissa Kuolon kevätjuhlassa Suvivirttä hoilaten ja kurssikavereita palkiten. 

Sunnuntaina koitti sitten kauan odotettu Sawo-Karjala excursio, jota varten olimme jonottaneet Lukeman edessä lippuja yön yli huhtikuun alkupuolella, jolloin ulkona oli vielä ollut lunta ja muutama aste pakkasta. Excursio on ollut vanhempien vuosikurssilaisten mukaan aikaisempina vuosina tavattoman suosittu, joten olihan meidän lähes kaikki opiskelijatapahtumat testanneen kaveriporukan pakko lähteä mukaan vielä tällekin. Tapahtuman luonne sopi vieläpä täydellisesti murtuneelle jalalleni: mikä olisikaan parempi vapputapahtuma, kuin excu, jossa tilausbussi kiertää 10 tunnin reissun aikana Pohjois-Savon lähialueiden baareja ja kapakoita vieden janoiset opiskelijat suoraan baarin ovelta toiselle? Turha kävely ainakin oli optimoitu mahdollisimman minimiin, mitä nyt bussin portaissa piti yrittää olla kaatumatta... 

Kaikki hyvä lähenee aina joskus loppuaan ja niin tämäkin vappu huipentui maanantaina tietenkin vappuaattoon. Toisin kuin esimerkiksi Helsingissä Mantan patsaalla, tuntui ihan luksukselta, kun Kuopion torilla suoritetun Veljmiehen patsaan pesun ja lakituksen aikana pystyi toimenpiteestä jopa näkemäänkin jotain tapahtumaa seuranneen pienemmän ihmismäärän takia. Sain jopa napsaistua muutaman (tärähtäneen) kuvan Proffan uitosta puhelimeen muistoksi  eli melko lähellä pääkallopaikkaa oltiin!

Koska Kuolon kerhotalo Vitriini on harmillisesti nykyään historiaa, vietettiin loput vappuaatosta sen sijasta Kuolon vuokraamalla huvilalla Airakselassa, jonne tilausajot kyyditsivät Kuolon vappukansaa pitkin alkuiltaa. Ilta (ja yö) sujui kaikin puolin mukavissa merkeissä ruokailun, livemusiikin ja paljuilun parissa. Aamun sitten sarastaessa ja vappupäivän valjetessa kaikki kynnelle kykenevät vappusoturit kömpivät vielä lievittämään aamun olotilojaan ei-ihan-niin aurinkoisen vappupäivän piknikin pariin Valkeisenlammen rantaan. 

Murtuneesta jalasta huolimatta kulunut vappu oli ehdottomasti toistaiseksi elämäni paras! Paitsi, ettei se vielä ohi ole... Se koittaa ensi vuonna uudestaan. Ja muistuttelee olemassaolostaan pitkin vuotta. Opiskelija voi välillä lakata juhlimasta vappua, mutta vappu ei koskaan lähde opiskelijasta. Joku viisas on joskus sanonut, että on monta asiaa, jotka ovat elämässä epävarmoja, mutta "vappu ja sitä seuraava krapula eivät niihin kuulu". 

Wappu ei lopu.

***

-E

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/19260577/?claim=u7ms3qkt9fy">Follow my blog with Bloglovin</a>

Read more

Nyt kyykätään!

Koska kolme suurta ässää (Superristely, Sappee ja Sitsit) eivät tarjonneet kaveriporukallemme vielä tarpeeksi viihdykettä tähän pimeään alkuvuoteen, karhusimme kalenteriimme helmikuun puoliväliin myös Tampereella järjestettävät Akateemisen Kyykän MM-kilpailut, jotka uhkarohkeasti ajoittuivat vain parin päivän päähän saman viikon talviolympialaissitseistä. Ongelmaa moinen pikkuseikka kuitenkaan ei aiheuttanut, sillä mitä sitä nyt suotta toipua näin vähän päälle parinkympin iän moisista opiskelijatapahtumista yhtään enempää kuin päivän tai pari... Haalarit siis vain laukkuihin ja suunta kohti Tammmperetta!

Eräs kaveriporukkamme jäsenistä on itse alunperin kotoisin Tampereelta, joten majoituimme reissun ajaksi hänen nurkkiinsa. Itse kisat ajoittuivat lauantaille, joten saavuimme mestoille perjantai-iltana hieman fiilistelemään Tampereen miljöötä ja rentoutumaan saunomisen ja takkatulen merkeissä samalla, kun suunnittelimme pettämätöntä sotasuunnitelmaa Kyykän voittamiseksi (eli kävimme yhdessä pelin sääntöjä läpi). Suurin osa meistä ei nimittäin ollut hädin tuskin kuullutkaan kyykästä aikaisemmin ja meistä ainoa lajia joskus tosissaan pelannut oli nimenomaan tamperelainen houstimme. Itse olin lähinnä vain kokeillut kyykän pelaamista aikaisemmin Turussa kemiaa opiskellessani, mutta sitä pidemmälle ei kyykkäurani sitten koskaan edennytkään. Pelaamaan lähdettiinkin siis lähinnä vain hauskanpitomielessä kaveriporukan kesken. :)

Voitonmarssi kohti kyykkäkenttiä!

Kyykkä on pelinä käytännössä erittäin suurikokoinen mölkky. Pelikentän molemmissa päissä on rivissä joukkueiden omat pienet puupölkyt (=kyykät) maahan piirrettyjen pienneliöiden sisällä. Nämä kyykät pyritään sitten isompaa puupölkkyä (=karttua) tyylivapaasti heittämällä poistamaan vastustajan pienneliön sisältä. Se joukkue voittaa, kumpi saa rajatuin heittokerroin poistettua enemmän kyykkiä vastapuolen alueelta. 

Kyykkä itsessään on vuosisatoja vanha karjalainen ulkoilmapeli, josta nykyään talvisin pelattava opiskelijaversio sallii (alkuperäisestä poiketen) lämpimästi pelaajien kilpailu- ja kylmänsietokykyä parantavien juominkien nauttimisen pelin aikana -tuomarit mukaanlukien. 

Ei taida tulla kenellekään yllätyksenä, että joukkueemme hävisi kyseisen kilpailun suuresta sääntöjen kertailuun perustuvasta valmistautumisesta huolimatta. Moinen pieni takaisku ei kuitenkaan hymyä hyytänyt ja hauskanpito jatkuikin tamperelaisen kollegamme kotona etkojen muodossa ennen loppuillasta alkavia kyykän virallisia jatkoja, jossa tanssijalkamme vipattivat taukoamatta aina pikkutunneille saakka. 

Sunnuntaiaamuna sitten todellisina selviytyjinä nousimme Kuopioon suuntaavaan Onnibussiin jättäen neljä tuntia kestävän matkan aikana mehevät poskenjäljet bussin ikkunoihin, kun kukin tahollaan yritti periä viikonlopulta kertyneitä univelkoja takaisin. Reissu ei intensiivisyydestään huolimatta ollut todellakaan turha, sillä jo viikkoa myöhemmin meidät pystyi bongaamaan Kuopion Winterfesteiltä treenaamassa kartun heittotaitojamme kyykkäkärpäsen puremana... Tampereen onkin syytä vahtia selustaansa: ensi vuonna tämä poppoo tulee nimittäin vielä takaisin -ja aikoo VOITTAA ;)

***

-E

Read more

Hurjapäät Sappeella

Heti kun Superristeilystä oli selvitty ja hetki ehditty vetää henkeä Torsolassa anatomian kertailun ja embryologian parissa olikin jo aika pakata matkalaukut uudestaan, tosin tällä kertaa täyteen villapaitoja ja muuta lämmikettä, sillä nyt suuntana oli sisäsiistin Helsingin sijasta kaikkien lääkisten yhteinen laskettelureissu Sappeella.

Sanon sen nyt heti tähän alkuun: en ole laskettelija. En pysy lumilaudan päällä pystyssä edes paikallaan seistessäni ja sukset menevät ristiin jo pelkästä ajatuksesta meikäläisestä ladulla ne jalassa. Koululiikunnassa kun sai valita hiihtämisen ja luistelemisen välillä valitsin aina luistelun. Onneksi kaveriporukkaamme kuului lisäkseni muitakin lautailun vieroksujia, joten toisin sanoen laskettelemaan tässä ei todellakaan lähdetty! Sen sijaan pakkasimme mukaan vain lapsekkaat mielemme sekä kirjavanväriset liukurit ja olimme valmiita kohtaamaan Sappeen uljaat rinteet.

    

Matka starttasi Kuopiosta yhteishenkeä nostattavalla viiden tunnin bussimatkalla Suomen talviurheiluteeman mukaisesti pukeutuneena. Meistä harvempi omisti entuudestaan mitään teemanmukaisia suomipaitoja, joten lähdimmekin yhden kaverini kanssa koluamaan Kuopion keskustan kirpputoreja Sappeeta edeltävällä viikolla. Kuin ihmeen kaupalla löysimme etsimämme Kuopion urheiludivarista vieläpä ilmaiseksi, sillä kirpparia pitävä ihanan rempseä miekkonen oikein innostui ajatuksesta päästä rakentamaan teema-asujamme divarinsa valikoiman antimista ja tarjosi meille erittäin katu-uskottavat suomipaidat, -huivit ja lipunkin lainaan vaatteiden pesemistä vastaan. Koska seuraavalla viikolla järjestettiin sattumoisin myös samanaiheiset sitsit, tuli samalla kertaa hankittua ei ainoastaan teemapukua Sappeelle vaan myös kyseisille talaviolympialaissitseille! Kaksi kärpästä siis yhdellä iskulla.

Lähtö sappeelle starttasi kello viisi iltapäivällä Kuopion kaupungintalolta ja perille Sappeelle saavuttiin vasta puoli yhdentoista aikaan illalla, kun muiden kaupunkien lääkiksillä olivat paljut olleet lämpiminä jo useamman tunnin ajan. Ensimmäinen ilta loppuikin siis verrattain melko lyhyeen ja keskityimme siksi lähinnä kokkailuun (polttamaan pakastepizzat uunissa), saunomiseen ja mökkikylässä vallitsevan ilmapiirin fiilistelyyn.

Toinen päivä sujui jo hieman paremmalla menestyksellä (riippuen toki menestyksen mittarista) ja alkoi ylellisesti tortilla-aamiaisella ennen lähtöä itse RINTEESEEN. Löysimme mainstream laskettelurinteiden kupeesta aivan tajuttoman hurjan ja jyrkän lumikasan, jonka laelta valehtelematta pystyi oikein näkemään maapallon kaareutuvan kaukana horisontissa! Pelottomina hurjapäinä nousimme tuon kompuraisen, kivikkoisen ja loputtomalta tuntuvan matkan ylös sen laelle, kaivoimme uljaat ja ylväät liukurimme esiin ja… laskimme siltä alas. Siis oikeesti. Saan kiittää onneani, että olen vielä elossa kirjoittamassa tätä postausta. Kuka muka sanoi, ettei liukurilaskettelijat olis koviksii?

Hyvinvointia rakentamassa.

Parin tunnin rankan mäenlaskun jälkeen minttukaakao Sappeen rinnekahvila Vohvelissa maistui juuri niin taivaalliselta kuin kuvitella saattaa, kun posket pakkasesta punoittaen ja toppatakin huppu lumesta täynnä vihdoin pääsi hörppimään lämmikettä palkinnoksi moisesta hauskanpidosta. 

Myös loppuilta kului vähintäänkin yhtä rennosti aluksi yhteisillallisen sekä Gasellien keikan merkeissä, ja myöhemmin illan edetessä eri mökeissä kierrellen ja beerpong-taitojamme petraten. Ohessa tuli tutustuttua myös toiseen opiskelijoiden vapaa-ajan pelailumuotoon flip cuppiin tai tuttavallisemmin flipperiin, jonka harjoitteluun käytetty aika vierähti kavalan huomaamattomasti aina aamuyön tuntien puolelle asti.

Osa meistä noudatti mökissä odottavan lämpimän sängyn kutsua jo aiemmin, osa myöhemmin. Osa taas koki, ettei noita kriittisiä jäljellä olevia tunteja Sappeen pakkasessa ollut mielekästä käyttää nukkumiseen, moista touhua kun voi harrastaa sitten paluumatkalla bussissa tai viimeistään kotona, ja päättikin siksi painella viimeisen vuorokauden läpi samoilla silmillä. Kukin siis tyylillään! 

Aamun sarastaessa sitten bongailtiin karhuja hangesta ennen köpöttelyä Kuopioon takaisin suuntaavalle bussille. 

Jos sitä ensi vuonna lähtisi testaamaan myös Tahkon rinteet...:)

***

-E

Read more

Superristeily!

Viime viikonloppuna oli taas aika ottaa suunta kohti Suomen Vegasia (Helsinkiä) ja siellä Viikkarin kelluvaa rinnakkaistodellisuutta, sillä Kaikkien lääkisten superristeily starttasi Katajanokalta auringonlaskun aikaan eikä meno todellakaan jäänyt tapahtuman nimeä pahemmaksi. Kuten haalaritkin, myös Superristeily oli kaikkien hakuvuosieni ajan eräänlainen lääkiskuplan ruumiillistuma, jota kadehdin hiljaa etäältä ja johon haaveilin pääseväni joku päivä itse osaksi. Niinpä ei liene kovin iso ylläri, että kun Kuolon Tahko-reissu ja Superristeily sattuivat osumaan päällekkäin samalle tammikuiselle viikonlopulle, ei mun tarvinnut miettiä kovin kauaa noiden kahden tapahtuman välillä. Varsinkin, kun kaverinikin vielä sattuivat kallistumaan nimenomaan risteilyn kannalle, oli hyvä meno siltä istumalta taattu. Enää ei puuttunut muuta, kuin keksiä lyömätön naamiaisasuteema.

Superristeilyllä saa käytännössä pukeutua miksi vain, mutta koska jonkinlaiset raamit on mukava antaa noin niinkuin yleisesti, päätöstä helpottamaan on jaettu muutaman aihealueen käsittävät asuteemat. Meidän onneksemme niiden joukossa oli mainittu yhtenä teemana cosplay, mikä helpotti huomattavasti opiskelijabudjetille ystävällisessä eBayssa surffaamista. Sieltä löysimmekin meidän jokaisen silmää kiitettävästi miellyttävät Mario Kart -asut ja pistimme ne sitten samantien tilaukseen joulukuun lopulla. Ihan ilman vastoinkäymisiä ei asujen saanti kuitenkaan onnistunut, sillä oma Super Marioni oli valitettavasti ehtinyt tulla ja mennä Kuopion postin kautta takaisin Kiinaan sillä aikaa, kun olin ollut lomailemassa Helsingissä joulun yli. Superristeilyyn ollessa tuolloin enää kaksi viikkoa aikaa, hieman skeptisin tunnelmin pistin uuden asun tilaukseen ja pyysin rahanpalautusta ensimmäisestä kappaleesta. Yllätyksekseni eivät ainoastaan rahat saapuneet nopeasti tililleni vaan myös uusi asukin rantautui Kuopioon muutama päivä ennen pääpäivää. Onnea oli siis todellakin matkassa ja suunta kohti Ruotsia pystyi alkaa!

Kuopiosta ei kuitenkaan lähdetä risteilemään yhtä spontaanisti, kuin Helsingin ja Turun kaltaisista rannikkokaupungeista vaan matkaan täytyy huomioida mukaan semmoset mukavan rapsakat 4-7 tuntia bussissa tai junassa istumista ennen satamaan pääsyä. Näin ollen meidän risteilymme starttasi jo aamukahdeksalta Kuopion rautatieasemalta, kun astuimme Kuolon edustavissa mustissa Helsinkiin suuntaavaan junaan. Onneksi matkustustunnit sujuivat vikkelään hyvässä seurassa kanssamatkustajia (toivottavasti) kunnioittaen ja viimeisiä haalarimerkkejä haalareihin ommellen ja eipä aikaakaan, kun fiilistelimme jo Sawon liäkiksen edustusta Senaatintorilla eli ISOLLA KIRKOLLA.

Kuolo saapunut Isolle Kirkolle.

Prinsessa Peach!

Itse risteily sujui juuri niinkuin kuvitella saattaa. Ensimmäinen puolisko illasta koomaillen vatsat täysinä Viikkarin buffetin antimista sekä ilmaisesta viinistä ja loppuilta... Noh, kaikkihan tietävät risteilyt. Hauskaa oli. Aamulla oli tietenkin pakko käydä kääntymässä Tukholmassa, kun kerta rapakon toiselle puolelle saakka oltiin vadelmaveneellämme seilattu ja paluumatka sujuikin sitten haalareissa laivan käytäviä tallustellen. 

Mario-asun kanssa en ollut rohjennut ihmeemmin panostaa illan meikkiin, mutta haalari-iltana päätin kokeilla pitkästä aikaa pistää hieman kovempia aseita peliin. Varsinkin kun kuluneen yön vähäiset unet näkyivät silmien alla ei-toivottuina varjoina, oli enemmän kuin paikallaan peittää moiset kauneusvirheet, milläs muullakaan, kuin GLITTERILLÄ! 

Kyllä nyt kehtasi toisenkin illan edustaa :)

Glitter those dark circles away

Kuopio-Helsinki-Tukholma-Helsinki ja vielä oli päästävä illaksi Kuopioon. Toinen varjopuoli pohjoisesta starttaavissa risteilymatkoissa on juurikin se paluumatka. Olet väsynyt, lievässä krapulassa ja jostakin syystä matkalaukku painaa enemmän kuin tullessa, vaikka "enhän mä ostanut mitään?!". Lisäksi takaraivossa jyllää tieto siitä, että vielä pitäisi istua kulkuneuvosta riippuen sen 4-7 tuntia paikallaan ohi vilahtelevaa Suomen metsää tuijottaen, ennen kuin lopulta pääsee kotiin. En tainnut aiemmin Helsingissä asuessani todella arvostaa sitä, että laivat lähtivät oikeasti jopa samasta kaupungista, missä itse asuin. Oi sitä luksusta. Ja tietenkin ainoa keino välttyä tältä juuri kuvailemaltani matkustuskaameudelta olisi olla lähtemättä lainkaan risteilemään, mutta eihän se nyt ole vaihtoehto. Opiskelijaristeilyt kun ovat ehkä parhaimpia opiskelijatapahtumia, mitä tiedän. Eli ensi vuonna vain uudestaan! Saa nähdä millaiset naamiaisasut sitä keksii seuraavalle kerralle...:)

***

-E

Read more

Pakkasta ja Buranoita

Hyytävät terveiset Kuopiosta! Koko elämäni täysipäiväisesti Etelä-Suomessa asuneena puoli metriä lunta ja miinus kaksikymmentä astetta ovat luoneet välillä jopa lähes ylitsepääsemättömän esteen kohdattavaksi, kun aamukuudelta punnitsen vaihtoehtojani lämpimän sänkyni ja yliopistolle lähtemisen välillä. Onneksi isältäni jouluna lahjaksi saadut toppahousut ovat auttaneet meikäläisen kaltaista vilukissaa kallistumaan toistaiseksi useammin aamuluennoille lähtemisen kuin sänkyyn jäämisen puolelle.

Kyllä, luitte oikein: toppahousut. Tuo yläasteella tyylitietoisena teininä vaatekaapista pysyvästi karkoitettu vaatekappale on tehnyt hiipivän paluun elämääni vieden mukanaan viimeisetkin rippeet ulkonäköpaineista. Olosuhteiden (Kuopion) pakosta on ollut munkin viimein aika astua aikuisuuden tuomaan ajattelutapaan, jossa lämpö ja mukavuus voittavat tyylitietoisen farkuissa palelemisen.

Samoihin aikoihin, kun pakkanen ja lumi saavuttivat Pohjois-Savon kaukaisen maakunnan, saavuttivat myös mustanpuhuvat haalarimme viimein cursuksemme tammikuun puolivälissä. Näin haalarivastaavana tuntui ihan tajuttoman hyvältä, kun haalarikastajaispäivänä kurssimme yli 160 haalaria oli viimein jaettu omistajilleen ja saimme vetää ne ensimmäistä kertaa jalkaan. Varsinkin näin viimeiset kolme vuotta mustia buranahaalareita kateellisena etäältä katselleena voin viimein onnellisena sisäistää sellaiset nyt myös itsekin omistavani. Pitkään lääkishakijan identiteetin omanneena niiden jalkaan vetämistä voisikin verrata ehkä eräänlaiseen zen-tilaan, heh. Sisäinen rauha siis viimein saavutettu!

Kaikin puolin, vaikka sponsorien hankinnassa ja itse haalarien tilaamisessa oli oma työmaansa, tuntuu se kuitenkin niin upealta saada tällainen projekti viimein päätökseen ja päästä nyt nauttimaan työnsä tuloksista kaikissa tulevissa opiskelijariennoissa. 

Itse olin ehtinyt vieläpä kerätä aimo kasan haalarimerkkejä säilöön opiskeluajoiltani Turussa, joten haalarien saapuminen merkitsi mulle myös monta myöhäiseksi venynyttä iltaa kotikoloni uumenissa iskien neulaa vuoron perään ensin sormeeni ja sitten kämmeneeni haalarimerkkejä paikoilleen ommellessani. Mutta kuten Musta Barbaarikin aikoinaan ensimmäisen kerran totesi: ei kipuu ei hyötyy, ja sama pätee haalareihin. Sormenpäät turvonneena voin todeta niiden olevan nyt todella hianot! Ja haalarit vieläpä mahdollistavat Kuopion pakkasten uhmaamisen tyylikkäällä tavalla, sillä voinhan tästedes aina piilottaa tyylitiedottomat toppahousuni Kuolon mustiin! Meikäläisen talvityyli ei ehkä olekaan siis vielä ihan menetetty... :) Toppahousut jalkaan siis jatkossakin.

***

-E

Read more