Anatomisti

Vai pitäisikö sanoa "Lääkis lyö turpaan -osa 1"?

Cursuksemme lokakuun viimeisen viikon korkkasi tämän syksyn jännitetyin ja ehkä myös se pelätyin hetki lääkiksessä: eteemme jaettiin nimittäin mustaa valkoisella ensimmäinen anatomian tentti. Olin valmistautunut kyseiseen H -hetkeen käytännössä kolme viikkoa päivittäisellä lukemisella ja laskeskelinkin viettäväni yliopistolla joka arkipäivä lähes poikkeuksetta 7-10 tuntia, vaikka mitään luentoja ei sinä päivänä olisikaan lukujärjestykseen kirjattu. Luettavaa kun tuntuu olevan melkeinpä pääsykokeen koealueen verran, paitsi että sen sisäistämiseen on aikaa vain reilu kuukausi per anatomian kurssi: ensin TLA (tuki- ja liikuntaelimistön anatomia) tuolloin lokakuussa ja EAN (elinanatomia) nyt joulukuussa. Lääkisopiskelijoiden itseopiskelutila Torsola onkin tästä nimenomaisesta syystä tullut erittäin tutuksi kuluneen syksyn aikana ja olenkin todistanut oikein vierestä, kun pari tyyppiä tilasi sinne eräänä iltana pizzat anatomian iltaopiskelun kaveriksi. Yliopistolla saa opiskellakin siis paikoin melko kotoisissa tunnelmissa... :)

Kuinka sitten lukea anatomiaa? Opiskelun suhteen se nimittäin poikkeaa verrattain melko paljon lääkiksen pääsykokeeseen valmistavasta opiskelutyylistä, jossa olennaista on hahmottaa suurempia kokonaisuuksia ennen yksityiskohtien liittämistä mukaan. Anatomia taas on jo itsessään pelkkää yksityiskohtien ulkoa opettelua ja kokonaisuus alkaa hahmottua vasta sitä mukaa, mitä enemmän yksityiskohtia muistaa ja kykenee yhdistämään niitä toisiinsa. Uusi opiskelutyyli oli siis omaksuttava käytännössä samantien koulun alettua heti syyskuun ensimmäisellä viikolla.

Itselläni kului käytännössä kolmisen viikkoa keksiä se itseäni eniten palveleva opiskelutyyli sen jälkeen, kun pari muuta tekniikkaa oli johtanut oppimisen suhteen ensin umpikujaan. Apuna opiskelussa on anatomian kurssien puolesta itseopiskelumateriaalia, joissa on rakenteita selittävien leipätekstien lisäksi kuvia kyseisistä anatomisista rakenteista ilman niihin liittyvää nimistöä, joka täytyy sitten itse täydentää materiaaliin anatomian atlaksia apuna käyttäen.  Torsolassa taas on esillä erilaisia anatomian muovimalleja, joiden avulla pystyy hahmottamaan paremmin rakenteen topografiaa eli sen sijoittumista elimistöön. Muutenkin Torsola tarjoaa mielestäni loistavat puitteet kaikenlaisille oppijoille: ryhmätyöskentelytiloja sosiaalisimmille ja hiljaisia lukusaleja itsenäisemmin oppiville ihmisille. Se, kumpaan ryhmään itse kuulun, vaihteli hieman päivästä toiseen kuluneen syksyn aikana ja fiiliksen mukaan hakeuduinkin joko porukkaan mukaan tai eristäydyin omaan loossiini jonnekin Torsolan uumeniin. Kummassakin tyylissä on nimittäin omat hyötynsä: itsekseen opiskellessa pystyy rakentamaan mieleensä paremmin kokonaiskuvaa elimen rakenteesta, kun taas ryhmässä aiheesta keskustellen pystyy pohtimaan aihetta yhdessä muiden kanssa ja samalla testata omaa osaamistaan.

Olen omasta mielestäni äärimmäisen hidas oppimaan täysin uutta asiaa pitkäkestoisempaan muistiin. Tarvitsen asian hahmottamiseen lähes loputtomasti toistoja ja erilaisia oppimistekniikoita aina sanalistoista miellekarttoihin ja kuviin. Anatomian luulisikin olevan visuaalisessa mielessä paras mahdollinen opiskelun kohde, mutta sen laajuus tekee siitäkin prosessista turhauttavan hidasta. Tästä syystä en pystynyt noudattamaan kurssiemme opiskelun tueksi ennalta suunniteltua taktiikkaa eli rakenteiden etsimistä omatoimisesti atlaksista ja niiden täydentämistä käsin kurssimonisteeseen. Sen sijaan vain kopioin surutta oikeat vastaukset kurssimme Moodle -sivulta opiskelumateriaaliin ja keskityin käyttämään sillä säästetyn ajan rakenteiden piirtelyyn ja niiden ulkoa opettelemiseen. Kotikaupunkini Helsingin suuntaan käydyt bussi- ja junamatkat taas pystyi helposti hyödyntämään selailemalla anatomian flash cardseja, joilla oppimisprosessiin sai mukaan juurikin sitä kallisarvoista toistoa, jota ilman ei meikäläinen muista päntättyä asiaa enää edes seuraavana päivänä.

Oppijoita tosin on juuri niin monta, kuin on ihmisiäkin. Luulin tähän mennessä olleeni täysin tietoinen itselläni parhaiten toimivista opiskelutekniikoista, mutta juteltuani nyt täällä lääkiksessä muiden kanssa heidän käyttämistään opiskelutavoista, olen saanut paljon uusia tapoja kokeiltavaksi ja osaa niistä aionkin ehdottomasti kokeilla nyt joululomalla anatomiaa dissektioita varten kerratessani. Tosin EAN -kurssin osalta en voi puhua edes kertaamisesta, sillä loppusyksyyni mahtui kaksikin isompaa elämäntilanteen muutosta, joiden prosessointi vei niin aikaa kuin voimiakin opiskelulta siinä määrin, että totesin jo tuossa pari viikkoa sitten luovuttavani elinanatomian viime viikon tentin suhteen ja opiskelevani sitä suosiolla vasta helmikuun uusintaa ajatellen. Tähän päätökseen olen ollut nyt täysin tyytyväinen ja on myös helpottavaa edetä niinkin tärkeän kurssin suhteen ihan omassa rauhassa tietäen, että pystyy näin oikeasti myös hahmottamaan sen kokonaisuutena kokonaan. 

Sekä TLA että EAN ovat näin fuksisyksyn anatomian kokonaisuuksina käytännössä vain välietappeja kohti kevään dissektioita, joissa anatomian teoreettinen osaaminen on äärimmäisen tärkeää. Siksi näihin kursseihin ei edes uskalla suhtautua kevytkenkäisesti, sillä pelkästään dissektioihin osallistuminen on etuoikeus, josta haluaa siten saada kaiken mahdollisen irti. After all, opiskelemmehan me täällä nimenomaan tulevaisuuden ammattitaitoa, eikä tentin läpäisemistä varten...:) Joululomalla onkin siis meikäläisellä tiedossa muutama päivä lomailua ja loppuaika rentoa anatomian tankkausta Helsingin päässä, jonne suunta kääntynee huomenissa. Tammikuussa saakin sitten mieli virkeänä ja anatomian täyteisenä palata takaisin pohjoiseen dissektiosalien uumeniin ja vastaanottamaan kurssimme kauan odotettuja haalareita...

***

-E