keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Elvytystentti, syvärilabroja ja kardiologiaa


Kun kotimuutosta oli jotakuinkin selvitty, piti meikäläisen selvitä vielä kahdesta tentistä sekä yhdestä syvärien labraviikosta ennen joululaitumille pääsemistä. Lisäksi olin tietenkin ilmoittautunut loma-ajan potilaiden tutkimislistalle, mikä käytännössä tarkoitti päivittäistä tutkimisvalmiudessa olemista siltä varalta, että osastoilta löytyisi opiskelijoiden tutkittavaksi suostuvia potilaita. Tätä kaikkea voisi siis kutsua niin sanotuksi loppukiriksi!

Elvytystentti kuului osaksi anestesiologian ja tehohoidon kurssia, ja sitä edelsi muutama viikko aiemmin elvytysharkka, jossa käytiin yhdessä läpi ohjaavan anestesiologin kanssa paineluelvytyksen tekniikka, elvytyksessä käytettävät lääkkeet sekä niiden annostelu suhteessa defibrillaattorin antamiin iskuihin. Itse tenttitilanteessa testattiin pienryhmissä jokaisen ryhmäläisen suoriutumista elvytystilanteen johtamisesta: jokainen sai vuorollaan ratkaistavaksi erilaisia elottomuuteen johtavia tilanteita (kammiovärinä, asystole, pulssiton sähköinen aktiivisuus...) ja johtaa niiden elvytyshoitoa (=isketäänkö vai eikö isketä, annetaanko amiodaronia vai eikö anneta...). Kaikilla ryhmäläisillä oli tenttitilanteessa päällä mikrofonit ja tenttiä valvova anestesiologi oli takaisinheijastavan ikkunan takana seuraamassa meidän opiskelijoiden suorituksia. Voin vakuuttaa, että tuo kuulostaa kuumottavammalta, kuin mitä se todellisuudessa oli!
Kaiken kaikkiaan tenttitilanne meni hyvin ottaen huomioon, että sen aikana sivuttiin myös erityistilanteita, joita emme olleet suoranaisesti harjoitelleet itse harkassa. Ohjaava anestesiologikin korosti, että vaikka kyseessä olikin tentti, oli se myös ennen kaikkea harjoittelutilanne mahdollisten tulevaisuuden elvytystilanteiden varalle. Tämä oli helpottavaa kuulla, sillä vaikka tässä ollaankin päntätty ja harjoiteltu elvytyshoidon protokollaa, ei sitä tietenkään vielä koe osaavansa oikeasti elvyttää. Ainakaan muuta kuin nukkea...


Klinikkaryhmämme elvytystentti oli tosiaan maanantaina ja keskiviikkona häämöttikin sitten jo kardiologian tentti. Olin lukenut siihen onneksi ahkerasti pitkin syksyä kurssin ollessa käynnissä, joten en ottanut siitä liiemmin paineita. Tentti menikin sitä paitsi ihan hyvin -ainakin siltä tuntuu vielä näin ennen tenttitulosten saamista... Toivottavasti arvosanakin olisi näiden omien tuntemuksieni kanssa samaa mieltä!
Loppuviikko ennen syväreitä varten tehtäviä labrahommia menikin sitten viimeistä tenttiä juhlistaessa, uusia huonekaluja kootessa, laatikoita purkaessa sekä pikkuisen balettia tanssiessa. Olin alkusyksystä ilmoittautunut tanssinnälkäisenä Kuopion Avoimen Konservatorion kautta treenailemaan balettia kerta viikkoon näin pidemmän tauon jälkeen ja voi pojat, kuinka hyvältä tuntuikaan pitkästä aikaa ojentaa nilkkaa ja pyöräyttää muutamia piruetteja keskilattialla. Kaiken kukkuraksi päästiin kyseisen ryhmän kanssa myös esiintymään näin joulun alla konservatorion loppunäytöksessä.  Näillä eväillä on mukava siirtyä keväällä tanssimaan sitten Kuolon speksissä: vuosittaisessa interaktiivisessa opiskelijateatteriproduktiossa!



Ennen lomille lähtöä piti tosiaan vielä vetäistä labratakki ylle muutaman kuukauden tauon jälkeen ja palata labran puolelle pipetoimaan. Kesällä viimeisin solualtistukseni ei ollut nimittäin tuottanut oikein järkeenkäypiä tuloksia, joten nyt oli sitten aika leikkiä taas vaihteeksi vähän teletappia ja tehdä homma niin sanotusti uudestaan. Onneksi labrahommat tarjosivat kuitenkin lähinnä mukavaa vaihtelua kuluneiden viikkojen pänttäykseen ja helpottivat samalla järjestyksenhakuista autismiani muuttokaoksen jäljiltä. Näin ollen työviikko oli enemmänkin kuin tervetullut. 
Sitä paitsi: maanantai oli koko viikon työtäyteisin (työpäivä venähti 11-tuntiseksi...), joten kun tiistaina labrahommia olikin vain muutaman tunnin edestä, ehti siinä illalla mukavasti käydä tutkimassa vielä yhden potilaan ennen perjantaista lomille lähtöä. Kaiken kaikkiaan olen nyt kuluneen syksyn aikana tutkinut siis yhteensä kolme omaa potilasta. Näin ollen koko lukuvuoden kestävän sisätautien kurssimme yhdeksän potilastutkimuksen täyttymiseksi jäi itseltäni kevään puolelle nyt yhteensä kuuden potilaan edestä tutkittavaa. Vielä vuosi sitten moinen määrä potilaita olisi lähinnä järkyttänyt pientä prekliinikon mieltäni, mutta nyt on onneksi ehtinyt karttua sen verran luottamusta omaan tekemiseen, ettei ajatus tutkimisesta enää jännitä -ihan niin paljon. 


Vielä olisi siis pari labrapäivää jäljellä, ennen kuin etelöidyn Helsingin suuntaan. Vaikka kulunut syksy on ollut raskas, on se ollut myös samanaikaisesti ihan huikea enkä pystyisi kuvittelemaankaan parempaa fiilistä lähteä loman viettoon. Muistakaa kaikki levätä, ollaan se ansaittu. Jokaikinen.
Ihanaa joulua kaikille!

***
-E

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

MUUTTO !


Kiireisen ja tapahtumarikkaan klinikkasyksyn päätteeksi oli ehkä jopa haikeaa sanoa hyvästit kodikkaille opiskelijayksiköille ja muuttaa niin sanotusti isommille kulmille. Vaikka sitä kuvittelee onnistuneensa elämään vähällä tavaralla, on se silti aina järkytys huomata, kuinka paljon materiaa onnistuukin mahduttamaan pikkuyksiön kaappien ja lokeroiden perukoille. Onneksi uuden kämpän runsaammat neliöt tarjosivat tähänkin järkytykseen ratkaisun, eivätkä haikeat fiilikset vanhojen asuntojen taakse jättämisestä kestäneet kovin kauaa.


Kuten reilu kaksi vuotta sitten Kuopioon Turusta muuttaessani, turvauduin tälläkin kertaa tutuksi ja turvalliseksi muodostuneeseen Niemen muuttopalveluun muuttolaatikoiden vuokraamisen osalta. Hauskaa sinänsä, sillä sain tästä paljon kuittailuja kavereiltani sen suhteen, että mitä järkeä on maksaa laatikoista, joita ei edes saa pitää. Puolustuksekseni koin kuitenkin tämän rajallisen vuokra-ajan olevan itselleni tarpeeksi vahva ulkoinen kannustin myös purkaa muutetut laatikot mahdollisimman nopeasti uudessa asunnossa. Itseni tuntien ei olisi nimittäin lainkaan tavatonta löytää purkamattomia muuttolaatikoita vielä puoli vuotta muuton jälkeenkin asunnon nurkista pyörimästä, jos niiden tyhjentämiseen ei olisi pakottavaa aikarajaa...

Klo 8:05 ja ensimmäinen Ikeayritys

Itse muutto sujui loppujen lopuksi oikein mukavasti ja sulavasti Kuolon pakulla eli näin tuttavallisemmin Noutajalla. Koska Niemen laatikot toimitettiin lauantaina ja Noutaja oli vuokrattu tiistaiksi, oli itse pakkaamiseen varattu aikaa runsaat kaksi päivää. Kyllä siinä kiire tuli, mutta toisaalta eipähän tarvinnut elää muuttokaoksen keskellä muutamaa päivää kauempaa!
Saimme pakun käyttöömme aamukahdeksalta ja koska olimme (tietenkin) päättäneet olla kyseisen päivän aivan superaikaansaavia, suuntasimme tietenkin heti muuttopäivän alkajaisiksi Ikeaan -ihan vain huomataksemme tuon ruotsalaisen sisustuskeitaan aukeavan vasta aamukymmeneltä. Ei siinä sitten auttanut muu kuin häntä koipien välissä körötellä takaisin Cantsulle ja mennä Oppariin tekemään parit palautettavat koulujutut ajan tappamiseksi. Hieman ennen kymmentä lähdimme sitten uudelle shoppailuyritykselle ja pääsimme kuin pääsimmekin tällä kertaa jopa sisälle asti. Kuinka vaikeaa sitä voikaan olla päästä kuluttamaan kesätyösäästöjään... 

Klo 9:45 ja uusi yritys!

Ikeareissun jälkeen suunta kävi vielä sisätautien harkan kautta ja sitten alkoikin itse muutto. Kantoavuksi lupautuneet kaverit olivat ihan valtavan suuri apu, sillä kahden asunnon tyhjentäminen ja uuden täyttäminen vei kaiken kaikkiaan yhteensä vain kolme tuntia. Loppuilta ravattiinkin sitten enää pakulla edestakaisin ympäri Kuopiota vieden vanhoja ylimääräisiksi jääneitä huonekaluja ja tavaroita joko uusille omistajilleen tai kierrätykseen. Kaiken kaikkiaan Noutajan vuokraus oli ollut täysin rahansa väärti ja silti edullisempi kuin monien varsinaisten vuokrausfirmojen pakettiautot: kannatti siis hyödyntää Kuolon jäsenetua toden teolla tällä kertaa! Lisäksi saipahan rakas ainejärjestömmekin mukavasti liikkuvaa mainosta, kun kruisailtiin lähes kokonainen vuorokausi ympäri Kuopiota -nopeusrajoitusten mukaisesti totta kai.   

Vaikka Niemen laatikot tulikin purettua ja palautettua parin muutonjälkeisen päivän sisällä, on vielä muutamat pahvilaatikot purkamatta ja huonekalupaketit kokoamatta. Tästä huolimatta näyttää uusi asunto ihme kyllä jo todella kodikkaalta, enkä maltakaan odottaa, miltä se näyttää valmiina! Teen uudesta sisustuksesta myös mitä todennäköisemmin erittäin kuvarikasta postausta tänne bloginkin puolelle tammikuun aikana, joten stay tuned! :) 
Lomilta palaaminen tulee siis olemaan varmasti täynnä uutuudenviehätystä, kun Kuopiossa ei odotakaan ainoastaan uusi lukukausi vaan myös uunituore koti -ja tietenkin se tärkein: tuparit

***
-E