sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Syvärit etenee

Syksy on edennyt jo pitkälle ja kouluarki on vienyt aikaa paljon enemmän kuin osasin odottaakaan, mikä on luonnollisesti näkynyt täällä bloginkin puolella -eli ei ole näkynyt. Käynnissä ollut kansanterveystieteen kurssi on sisältänyt sen verran paljon palautettavia kirjoitustehtäviä, ettei paukkuja ole riittänyt siten juurikaan vapaa-ajalla kirjoitteluun, mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa kirjoitushommista uudestaan kiinni.

  
Sain alkusyksystä pyynnön kertoa syväriprojektistani hieman enemmän ja koska tällä kuluneella viikolla vietin ensimmäistä kertaa  kesän jälkeen päivät osa-aikaisesti solulabrassa syvärien parissa, on aihe mukavan ajankohtainen läpikäytäväksi nyt.
Syventävät opinnot eli tuttavallisemmin syvärit ovat siis lääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluva opinnäytetyö, jonka laajuus ja suoritustapa riippuvat pitkälti tekijästä itsestään. Lähtökohtaisesti syvärit voi tehdä kolmessa eri muodossa: (1) kirjallisuuskatsauksena, (2) tutkimusraporttina tai (3) tutkimusartikkelina (+5 lisäopintopistettä).
Kuten aiemmista kirjoituksistani onkin käynyt ilmi, opiskelin itse yhteensä kolme vuotta kemiaa ja biologiaa ennen opintojen aloittamista lääkiksessä ja siinä sivussa tuli myös pipetoitua pari kesää eri tutkimusryhmien laboratorioissa tutkimusapulaisen roolissa. Näin ollen ei liene yllätys, että halusin siten itse suorittaa syvärini tutkimusryhmässä kirjoittaen siinä samalla ensimmäisen oman tutkimusartikkelini.
 Aikaisempi tutkimusryhmissä työskentely luonnollisesti myös avitti jalan työntämistä ovenrakoon, kun lähdin havittelemaan syväripaikkaa viime syksynä silmätaudeille.


Lähtökohtaisesti opinnäytetyön aloittaminen riippuu todella paljon opiskelijan omasta aloitekyvystä: oppiaineiden tai tutkimusryhmien johtajiin kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä vaikkapa sähköpostilla ja kertoa omasta kiinnostuksesta aloittaa syvärien tekeminen kyseiselle alalle. Oma ajautumiseni silmätaudeille oli tosin nimensä mukaisesti nimenomaan ajautumista ja siihen vaikutti paljon aikaisemmat tutkimusryhmät, joissa olin työskennellyt: kesä 2015 Helsingin yliopiston silmälaboratoriossa sekä kesä 2017 Åbo Akademin lipidi- ja kalvobiokemianlaboratoriossa.
Näin ollen opinnäytetyön tekeminen silmätautien puolelle tuntui vain  ja ainoastaan luonnolliselta jatkumolta aiempaan työkokemukseeni, eivätkä alalta saadut jo olemassa olevat työtodistukset ja suosituksetkaan tietty haitanneet asiaa... 
Myöskään, koska uuden erikoistumisuudistuksenkin myötä syvärien (tai jopa väitöskirjan) tekeminen tietylle erikoisalalle ei vaikuta tulevaan erikoistumiseen, en kokenut tällä artikkelilla sulkevani pois mitään erikoistumisvaihtoehtoja tulevaisuudessa. 
Tämä oli suuri helpotus sen tajuttuani, sillä siltojen polttaminen jo ensimmäisenä opiskeluvuonna olisi ollut viimeinen asia, mitä olisin halunnut tehdä näin viimein lääkikseen päästyäni. 

 


Kesällä syvärien tekeminen labrassa sujui suht mallikkaasti, sillä sitä pystyi tekemään silloin täysin kokopäiväisesti. Projektin eteneminen luonnollisesti hidastui nyt syksyllä koulujen alettua, kun lukujärjestys täyttyi luennoista ja pakollisista harjoitustöistä. Vasta viime viikolla avautui mukavasti sopiva rako palata takaisin labraan tekemään muutamat solualtistukset ja ottaa niistä näytteet pakkaseen myöhempää analysointia varten. Pakko sanoa, että sitä tunsi itsensä kyllä todelliseksi multitaskaajaksi, kun aamulla kävi ensin hieman altistelemassa soluja, paineli välissä luentosaliin kuuntelemaan neurotieteiden luentoa hypotalamuksen toiminnasta, palasi labraan viimeistelemään aamun pipetoinnit ja lähti sitten vielä illaksi kirjastolle lukemaan seuraavan viikon tenttiin. Vaihtelu todella virkistää arkenakin, tosin en unissanikaan uskoisi jaksavani moista aikataulutusta päivittäin joka viikko. Ehkä kerran tai pari kuussa. Pitänee katsoa, paljonko sitä saisi labraa mahdutettua ensi kevään puolelle koulun oheen...


Eniveis. Syvärit etenevät ja uskoisin ensi kesänä pääseväni aloittelemaan omaa kirjoitusprojektiakin. Normaaliin tutkimusraporttimuotoiseen opinnäytetyöhön olisin saanut jo tarpeeksi dataa kuluneen kesän aikana tekemistäni koeasetelmista, mutta se ei riittänyt vielä lähellekään tutkimusartikkeliin vaadittavaan määrään, joten labrahommia on kyllä vielä tiedossa ihan riittämiin. Hyvä juttu siis, että tykkään pipetoida! Oli niistä kemialla käytetyistä lukuvuosista jäänyt jotain käteenkin: ellei tutkintoa, niin ainakin se pipetti.

***
-E

PS. Tekstin lomaan liitetty linkkejä helpottamaan UEF:in nettisivuilla surffailua syväreitä silmälläpitäen :) 

torstai 27. syyskuuta 2018

Lääketiedepäiviä ja EKG:tä


Opiskelustressiä ja fuksiflunssaa, siitäkö on tämän syyslukukauden ensimmäinen kuukausi tehty? Ei nyt sentään. On totta, että fysiologian ensimmäinen välitentti häämöttää jo ensi viikolla ja viimeiseen asti karkuun juostu syysflunssa alkaa viimein saavuttaa tätäkin opiskelijaa armoa tuntematta, mutta onneksi on burana keksitty ja Torsolakin päästää sisään tarvittaessa jopa yöllä tenttistressiä helpottamaan, joten näin ollen voi tässä ohessa huoletta nauttia myös tämän vuoden Lääketiedepäivistä täällä Kuopiossa!



 Itä-SuomenLääketiedepäivät on Kuopiossa vuosittain järjestettävä messu- ja täydennyskoulutustapahtuma, johon eri erikoisalojen lääkärit ja lääketieteen opiskelijat neljännestä (4) vuosikurssista ylöspäin voivat ilmoittautua osallistujiksi kuuntelemaan tapahtumassa pidettäviä luentoja sekä tutustumaan messualueella esiteltyihin uusimpiin lääketieteellisiin innovaatioihin eri yritysten ja muiden toimijoiden taholta.
Koska varsinaista tapahtumalippua eivät alemmat vuosikurssilaiset pääse ostamaan,
voivat opiskelijat vuosikursseilta 2 ja 3 päästä kuitenkin seuraamaan tapahtumaa ilmaiseksi työntekijän roolissa. Tarjolla on erilaisia talkoohommia aina kahvituksesta infoapuun sekä luentosalien AV-vastaaviin. Itse pääsin päiville töihin somevastaavaksi, mikä käytännössä tarkoitti kuvien ja videoklippien napsimista Lääketiedepäivien Instagram-tilille pitkin kumpaakin tapahtumapäivää. Kaltaiselleni valokuvienräpsijälle unelmajobi siis! Somevastaavan tittelin varjolla pääsin keplottelemaan itseni myös luentosalien puolelle kuuntelemaan paria mielenkiintoiselta kuulostanutta luentoa lääkärien työhyvinvoinnista sekä infektiosairauksista eli täysin ilman oppimiskokemustakaan ei päivillä onneksi jääty!



KYS:in ständillä pääsi kokeilemaan mikroneulakirurgian taitojaan aikaa vastaan!
Talkootyöläisen etuihin kuului paitsi itse pääkallopaikalle pääsy aterioineen ja työpaitoineen, myös ilmainen pääsylippu tiistain avajaisiin sekä keskiviikon iltajuhlaan. Pikkumustat makkarankuoret päälle vedettynä sitä tunsi itsensä jopa miltei tärkeäksi kuunnellen kuohuviinilasi kädessä professorien ja erikoislääkärien puheita ja Kuopion kaupunginorkesterin musiikkiesityksiä muiden tärkeiden ihmisten ympäröimänä. Tapahtuman hienostunut tunnelma oli kaikin puolin käsin kosketeltavaa!


Valmiina Lääketiedepäivien avajaisiin! 

Iltajuhlissa esiintyjänä Abreu :)
Keskiviikon iltajuhlallisuudet olivat luonteeltaan jo sitten astetta paria rennommat, mikä käytännössä tarkoitti sinä iltana myös jokseenkin myöhäisempää nukkumaanmenoaikaa… Näin ollen seuraavan aamun aikainen herätys tuntui luonnollisestikin hieman alkuviikkoa vaikeammalta, mutta siitäkin onneksi selvittiin! Muutamat kuvat ja videoklipit ehti aamupäivästä messualueella vielä tapahtuman Instagramiin ladata ja sitten olikin jo aika hipsiä takaisin kouluarjen pariin fysiologian harkan muodossa opettelemaan sydämen EKG:n mittausta. Epäilijöille voin ilokseni todeta hänen tykyttäneen siellä kylkiluiden suojassa edellisillasta huolimatta aivan normaalisti eli vakavemmilta takykardioiltakin onneksi vältyttiin... :)



***
-E















sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Toogat 2/6

En tiedä, onko se vain karaistumista Kuopion viileämpään ilmastonalaan, mutta viikontakaisen toogapäivämme hieman reilu 10 lämpöastetta ei tuntunut lainkaan niin pahalta, kuin mitä olin etukäteen pelännyt. Liekö osasyynä päivän aikana juhlallisesti nautittu kuohuviini, ken tietää. Mitään en ainakaan myönnä… Mutta kaiken kaikkiaan taakse jääneen pitkän hellekesän jälkeen olisin odottanut sopeutumisen syksyn tuomiin viileämpiin lämpötiloihin olleen paljon vaikeampaa. Mutta hyvä, että näin päin!
  

Lääkisputkemme toiset toogat tarkoittivat oman vuosikurssini kohdalla myös yhtä vaatekappaletta enemmän, kuin viime vuonna ja moni hyödynsi tämän lisäansion vyölaukun muodossa. Itse olin hieman turhan laiska oman vyölaukkuhaulini suhteen ja heräsinkin etsiskelemään moista vasta päivää paria ennen tapahtumapäivää. Etsinnät eivät luonnollisestikaan tuottaneet tulosta ja niinpä kietaisin toogani päälle lisäasusteeksi pelkän vyön. Innolla odotan ylempien vuosikurssistatuksien tuomia lisäoikeutuksia yleisesti ottaen erittäin haluttuihin tooga-asusteisiin: LT4 kun on oikeutettu koristamaan päätään seppeleellä ja LT5 saa käyttää lisäksi siipiä. Poistuva vuosikerta LT6 puolestaan on vapaa pukeutumaan miten ikinä tahtookaan ilman rajoituksia edes toogakankaan väristä...


Kaiken kaikkiaan tämän vuoden medisiinarikasteen sivustaseuraaminen aikaansai todellisen nostalgia-aallon vyöryämään ylitseni ja nosti samalla oman fuksivuoteni muistot pintaan, onhan omista ekoista toogistani kulunut vasta vuosi. Fuksisyksy kun tuppaa muutenkin kulumaan pitkälti vain epämääräisessä sumussa kaikkien ainejärjestön tapahtumien ja perinteiden ollessa itselle vielä uutta ja ihmeellistä puhumattakaan siitä, että lähes päivittäin tapaa myös uusia ihmisiä, joiden kanssa sosialisoiminen voi olla henkisesti yllättävän uuvuttavaakin. Nyt sivustaseuraajana sai oikeasti keskittyä tapahtuman kulkuun rauhassa ja ottaa siitä siten myös kaiken irti –kirjaimellisesti. Hävettää myöntää, mutta viime vuoden medisiinarikaste vielä tuoreena muistissa nautin ehkä laittoman paljon tämän vuoden fuksien työntämisestä Snellmanin puiston suihkulähteeseen… Täytyyhän sitä nyt laittaa vahinko kiertämään! Onneksi kuitenkin toogiemme jatkopaikalla huvila Airakselassa oli exVitriinin tavoin tarjolla saunomismahdollisuus, joten vakavaa hypotermiariskiä ei näin ollen toivottavasti ollut kenelläkään. Tosin pientä yskää ja niistämiskakonioita saattoi silti kuulla satunnaisesti siellä täällä seuraavina päivinä yliopistolla kuljeskellessaan… Tiedä sitten, mistä ihmiset lienee moiset nuhat saaneet. Eivät ainakaan meidän toogista.


***
-E