Tänä kesänä koko Suomi matkusti somen perusteella joko Norjaan tai kiersi läpi kotimaan luontokohteita. Niinpä heinäkuun loppupuolella amanuenssuurien päätyttyä mekin pakkasimme auton takakontin ja takapenkit täyteen luonnossa selviytymistä edesauttavia varusteita ja lähdimme toteuttamaan tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa. Meillä oli kahdeksan päivää aikaa kiertää etukäteen fiilistelty stressivapaa reitti ennen LT4 vuoden pakollisten luentojen alkua, mutta ihan vain varmuuden vuoksi olimme pakanneet myös läppärit reissuun mukaan. Luennot kun oli määrätty etänä pidettäväksi, mikään ei estäisi meitä seuraamasta kirurgian alkuluentoja tienvarressa ABC:llä. Tai teltassa...
1. päivä: Petkeljärven kansallispuisto2. päivä: Patvinsuon kansallispuisto3. päivä: Hiidenportin kansallispuisto4. päivä: Hossan kansallispuisto5. päivä: Rovaniemi6. päivä: Aavasaksan pirunpelto7. päivä: Oulu ja Kalajoki
Päivä 1: Petkeljärven kansallispuisto
"Minä lähden Pohjois-Karjalaan...!" Farkut oli vaihdettu verkkareihin jo aikoja sitten, kun käänsimme auton ratin sunnuntaina 2.8. heti puolilta päivin tiukasti kohti itää ja ensimmäistä luontokohdettamme eli Petkeljärven kansallispuistoa. Auton kajareista pauhasi roadtrip-soittolista ja reissun ensimmäinen huoltsikkakahvi tuli juotua jo ennen Joensuuta. Petkeljärvelle saavuttuamme aurinko paahtoi lähes pilvettömältä taivaalta ja sen valo siivilöityi todella nätisti mäntymetsän läpi. Paremmin ei ensimmäinen päiväreissu olisi voinut alkaa.
Kuljimme Petkeljärvellä 6,5km mittaisen Kuikan Kierroksen, jonka ohjeellinen kulkuaika oli 2-3h. Meiltä sen kulkemiseen kului reilu pari tuntia maisemien kuvaustauot mukaan laskettuna - ja niitähän tarvittiin. Näkymät oli todella hienoja ja reitti selkeästi merkitty, vaikka pari kertaa pitikin tarkistaa puhelimesta sijainti suhteessa lähimpiin järviin, ettei nyt ihan varmasti oltu eksymässä heti ensimmäisenä päivänä (olisi ollut nimittäin semi kiusallista).
Kuikan Kierros alkoi Petkeljärven kansallispuiston luontokeskukselta ja myös päättyi sinne. Täydellinen rengasreitti, sillä myös puiston leirintäalue oli aivan kyseisen luontokeskuksen kupeessa parkkipaikan vieressä olevalla aidatulla mäntymetsäalueella. Hinta yhdelle yölle kahdelta henkilöltä oli 14€ (sis 10€ telttamaksun + 2€ /hlö). Kokonaisuudessaan tuohon 7 euroon per naama kuului telttapaikan lisäksi auton parkki, grillikatos, ulkohuussi ja sisäsuihku luontokeskuksen tiloissa.
Ensimmäinen telttayö sujui suht mukavasti mäntymetsässä viihtyvistä itikkaparvista ja aamuöisestä kaatosateesta huolimatta. Aamulla elokuinen aurinko kuivasi nopeasti telttakankaan ja reissun ensimmäinen aamupala nautittiin eksoottisesti leirintäalueen parkkipaikalla. Isäni lahjaksi ostama trangia tuli siinä samalla testattua ensi kertaa tositoimissa aamukahvin ja kaurapuuron kokkailun muodossa. Oikein hyvin vesi kiehui, ei valittamista.
Päivä 2: Patvinsuon kansallispuisto
Suihkunraikkaana lähdimme Petkeljärveltä suuntaamaan kohti seuraavaa kohdetta eli Patvinsuon kansallispuistoa. Matka ei kuitenkaan sujunut läheskään lineaarisesti, sillä olimme jo etukäteen päättäneet pyrkiä mahdollisuuksien mukaan spontaaniuteen, mitä tulee tiellä vastaantuleviin mielenkiintoisiin Suomi-kohteisin. Tällä kertaa huomiomme herätti niinkin suomalainen mielenkiinnonaihe, kuin tien laidassa ollut söpö kyltti, joka mainosti kesäkahvilaa pikkuisen sivutien päässä. Kahvikupit silmissä kiiluen käänsimme rattia päätieltä hiekkatielle, jota pitkin köröttelimme yhteensä yli 4km ennen kuin viimein kurvasimme söpön punaisen puutalon eteen. Valitettavasti en voi parempaa vinkkiä tuosta kesäkahvilasta antaa, sillä emme tajunneet katsoa tarkkaa sijaintiamme Google Mapsista emmekä siten tiedä, missä tarkalleen tuo kotoisuuden ilmentymä sijaitsee. Mutta sen voin sanoa, että sieltä sai aivan tajuttoman hyviä korvapuusteja. Iso suositus siis heille, jotka miettivät seuratako pahvisia kylttejä Itä-Suomen pikkuteille vaiko ei.
Niin siinä sitten kävi, että Patvinsuolle pääsimme vasta joskus iltapäivä viiden jälkeen. Koska järkevimmälle leirintäalueelle oli vielä siitä parin tunnin ajomatka, päädyimme talsimaan Patvinsuolla vain 3,3km mittaisen Lakkapolun reitin. Ohjeellinen kulkuaika Lakkapolulle oli 1-1,5 tuntia, mutta (taas kerran) meikä pysähtyi jatkuvasti ottamaan kuvia upeista suomaisemista, joten kyllä meiltäkin tuo puolitoista tuntia reittiin kului. Lyhyydestään huolimatta reitistä ei jännitystä uupunut, sillä törmäsimme pitkospuilla käärmeeseen, jonka kanssa käyty väsytystaistelu tyhjensi kummankin (meidän ja käärmeen) adrenaliinivarastot. Lopulta päädyimme hyppäämään käärmeen yli ja pääsimme siten jatkamaan takaisin autolle.
Toisen yön majoituimme yksityisellä (=ei minkään kansallispuiston ylläpitämällä) campingalueella Lieksassa, Lomakylä Timitranniemessä. Jo tässä vaiheessa voin sanoa tämän leirinnän olleen yksi reissun kalleimmista: yksi yö kahdelta ihmiseltä oli 25€ (16€ telttamaksu + 4,5€/hlö) sisältäen sisävessan, grillikatoksen, suihkutilat ja tiskausmahdollisuuden. Alueella oli myös oma pikku kahvila ja baari terasseineen. Naapuritelttailijoiden ilottelut raikuivat siten pikkutunneille asti eikä liiallisesta luonnonrauhasta tarvinnut huolehtia.
Päivä 3: Hiidenportin kansallispuisto
Toinen aamupalakattaus trangialla ja homma alkoi jo luonnistua pelottavan hyvin. Kuka muka liettä kotona tarvitsee?
Tämän päivän seikkailuna oli tarkoitus lähteä hamuilemaan jo Suomineidon vyötäisiä Hiidenportin kansallispuiston valloittamisella. Olin etukäteen nähnyt kuvia ja lukenut esittelyjä tuon luontokohteen upeista maisemista, joten tätä kansallispuistoa todella odotin.
Lähdimme kulkemaan Hiidenkierroksen 5km rengasreittiä sillä varauksella, että jos puolimatkassa sisua tuntuu riittävän vielä aivan ylenmäärin, voisimme pidentää päiväretkeämme Hiidenkierroksesta erkanevaksi Kitulankierrokseksi (10,5km).
Noh, eipä sitä riittänyt. Reitti oli nimittäin nimensä veroinen ja moista nilkannyrjäyttäjäpolkua talsi kiistämättä paikoin vain kilometrin tuntitahtia. Saimme siis helposti kulutettua useamman tovin jo pelkästään tuohon viiteen kilometriin ja takaisin autolle päästyämme olikin jo aika lähteä metsästämään seuraavaa yöpaikkaa - mistäs muualtakaan, kuin 240 km päästä Hossan kansallispuistosta.
Saavuimme Hossan Karhunkainaloon joskus iltayhdeksän tienoilla ja voitteko kuvitella, ehdimme silti leirintäalueen joka ilta lämmitettävään saunaan! Ai että, teki hyvää Hiidenportin kivikkojen jälkeen. Olimme liikkeellä niin myöhään, että kun tien päältä soitimme leirintäalueen respaan, oli puhelu ohjautunut eräälle jo töistä kotiin lähteneelle työntekijälle. Onneksi hän neuvoi meille alueen fasiliteettien sijainnit ja toimintamallit erittäin kattavasti myös puhelimitse, niin emme olleet aivan sormi suussa pimenevässä metsässä.
Telttayö kahdelta henkilöltä maksoi noin 22euroa sisältäen telttapaikan, grillikatoksen, keittiön, sisävessat ja -suihkun sekä saunomismahdollisuuden.
Päivä 4: Hossan kansallispuisto
Isäni on jo pitkään yrittänyt houkutella meikäläistä kokeilemaan läskipyöräilyä (tietenkin hän itse on aktiiviharrastaja). Olen kuitenkin pitkään onnistunut välttymään tältä lajikokeilulta, sillä jos rehellisiä ollaan: jo pelkkä ajatus juurakkoisista mäistä ja muutaman sentin päässä ohjaustangosta olevista puunrungoista on hirvittänyt mua. Nyt kuitenkin rakas isäni oli hankkinut meille joululahjaksi fatbike-lahjakortit käytettäväksi tämän vuoden aikana, joten eihän moista mahdollisuutta voinut olla käyttämättä. Siispä eikun pyörän selkään ja pelkoa kohtaamaan.
Lähdimme polkemaan 12,5km mittaista Harjujen huikonen -rengasreittiä. Ohjeellinen kulkuaika reitille on parin tunnin luokkaa ja suunnilleen siinä ajassa mekin se kierrettiin. Polku vaihteli tasaisesta ja suorasta aina todella juurakkoiseen, mäkiseen ja mutkittelevaan. Ensimmäisen puolen tunnin aikana tuntui näin ensikertalaisen mielestä jälkimmäinen versio olevan turhankin yliedustettuna ja siinä vaiheessa, kun olin kolmanteen otteeseen lentänyt pyörän selästä pusikkoon, ei ollut pikkulapsen tasolle regressoituneella mielellä itku kaukana. Olimme kuitenkin polkeneet jo sen verran pitkän matkan, ettei edes turhautunut minä ollut sitä mieltä, että olisi järkevää kääntyä takaisin. Niinpä jatkoimme polkemista ja kuinka ollakaan, jonkinlainen kasvutarina tästäkin vain syntyi! Opin kuin ihmeen kaupalla lennossa hallitsemaan pyörääni aina vain paremmin ja vauhdin hurma alkoi pikkuhiljaa nostaa meikäläisenkin endorfiinitasoja. Lopulta pyörän selästä lentäminenkin lähinnä vain nauratti ja niistä syntyneitä mustelmiakin sai jopa ihan ylpeänä esitellä reissun jälkeen.
"Ihan kiva joululahja se kumminkin oli, kiitos isä."
Pyöräilyseikkailun jälkeen nautimme hyvän lounaan Hossan luontokeskuksella ja lähdimme sitten suuntaamaan kartalla entistäkin ylemmäs, nimittäin kohti Oulangan kansallispuiston leirintäaluetta.
Olimme nähneet reissun ensimmäiset porot jo varmaan 100km aiemmin, mutta vasta nyt ne osoittautuivat ensimmäistä kertaa riesaksi: semmoinen nelisen poron rintama onnistui nimittäin tukkimaan tien aivan täysin siten, ettei niitä uskaltanut lähteä ohittamaan kummastakaan suunnasta. Siinä sitten köröteltiin käytännössä porojen kävelytahtia niiden perässä parin kilometrin verran, ennen kuin onnistuimme varovasti ohittaa ne toiselta puolen. Tilanne oli onneksi lähinnä huvittava ja monenmoista tilanteeseen sopivaa laulua ehdittiin noiden parin kilometrin aikana autossa hoilata.
Ohessa kuva ohitushetkestä ja poron töpöhännästä.
Päivä 5: Automatkailua ja Rovaniemi
Oulangan osalta meillä oli ennalta ollut vaihtelevan suuret suunnitelmat päiväohjelman suhteen. Pidimme viimeiseen asti hengissä option Pikkukarhunkierroksesta, mutta viidennen päivän aamuna kierrosta lähinnä enää tekohengitettiin itsepäisen uhman voimalla.
Oulangan kansallispuiston leirintäalue sijaitsee maantieteellisessä kuopassa olevan mäntymetsän siimeksessä lammen rannalla, mikä käytännössä tarkoitti torstaina 6.8. lämpimän kosteaa ilmaa ja paljon hyttysiä. Henkisesti ja fyysisesti uupuneena edellispäivän fatbike-pelkokertoimesta, turhautuneena leirintäalueen ininäntäyteisestä miljööstä sekä alamäkeen viettävässä maastossa huonosti nukutun telttayön jälkeen ei kropasta vaan irronnut hitustakaan patikointimieltä.
Sen sijaan päätimmekin viettää rehellisen roadtrip-päivän ja ajaa Suomen läpi leveyssuunnassa suoraan Rovaniemelle.
Perillä vaihdoimme vaatteet huoltoaseman vessassa urheiluvaatteista farkkuihin ja suuntasimme Kemijoen rannalla sijaitsevaan Kesäraflaan uimaan ja saunomaan. Rennon illan päätti herkullinen burgeri-illallinen ja majoittuminen Rovaniemen keskelle, Ounaskosken leirintäalueelle. Majoitus oli ehdottomasti reissumme hintavin (18,5€/hlö), mutta auringonlasku Rovaniemen kaupunkimaiseman taakse ja ohitse virtaavan joen ääni olivat sen arvoisia.
Päivä 6: Rovaniemi ja Aavasaksan pirunpelto
Vaikka muut aamut olimme ehkä viettäneet hitaammalla sykkeellä ja aamun pikkuaskareista nauttien, nyt oli kiire saada teltta kasaan. Halusimme nimittäin (tietenkin) ehtiä käymään Joulupukin pajalla ennen tuosta Lapin pääkaupungista poistumista. Ja ai että. Vaikka joululaulujen kuunteleminen keskellä lämmintä kesäpäivää olikin monin tavoin totaalisen häiritsevää ja vain yksinkertaisesti väärin, niin olihan tuo mesta nyt siisti. Väittäisin, että jos mut olisi tuotu Joulupukin pajalle joskus lapsena, olisin varmasti uskonut pukkiin muutaman vuoden verran pidempään.
Nytkin pukin paja herätti meikäläisestä sellaisen pikkulapsen esiin, että ihan vaatimalla vaadin päästä maksamaan 10 euroa sadan koiran näkemisestä huskyfarmilla. Ja kadu en yhtään.
Rovaniemeltä suuntasimme vielä niinkin länteen, kuin Aavasaksan pirunpellolle. |
Päivä 7: Oulu ja Kalajoki
Ajoimme iltaa vasten Aavasaksasta kohti etelää aina Ouluun asti, jossa majoituimme Hietasaaressa Nallikarin leirintäalueella. Leirintäalueena paikka oli pitkälti aiempia majoituksiamme vastaava, mikä käytännössä tarkoitti hintaan sisältyvän teltta- ja autopaikan lisäksi muun muassa sisävessat ja -suihkut. Alueelta pääsi myös ihanasti iltakävelylle suoraan merenrannalle ennen iltapalan tekoa. Tähän mennessä bravuuriksemme oli muodostunut niinkin kulinaristinen ruokakombo, kuin ruisleipä ja tölkkitonnikala. Voin sanoa, että toimii - myös seitsemättä päivää putkeen.
Aamulla heräsimme aikaisin ja tutustuimme Oulun keskustaan ennen suuntaamista reissumme viimeiseen kohteeseen eli Kalajoelle.
Ajomatka Oulusta Kalajoelle kestää vain alle kaksi tuntia, joten aiempien päivien rykäisyihin verrattuna tämä välimatka vilahti ohi ihan silmissä. Varsinkin, kun hoilasimme koko matkan ajan HIMYMistäkin tuttua Proclaimersin I'm gonna be (500 miles). Loopilla tietenkin, kuten kuuluukin.
Myönnetääköön, että meillä oli ennakkoon ollut ehkä hieman romantisoidut suunnitelmat Kalajoen hiekkasärkillä majoittumisen suhteen. Olimme nimittäin kovasti puhuneet siitä, kuinka siistiä olisi majoittua jokamiehen oikeuksia hyödyntäen "vain jollekin hiekkarannalle" ilman leirintäaluetta, sen tarjoamia mukavuuksia ja ennenkaikkea: muita ihmisiä.
Olin toki kuullut puhuttavan, että Kalajoki on suosittu kesälomakohde suomalaisten keskuudessa, mutta että tällaisessa kokoluokassa... SE tuli täytenä yllätyksenä. Käytänössä koko rantaviiva on niin täynnä rantabaareja, vesipuistoa, seikkailupuistoa, karavaanialuetta, lomamökkejä ja ravintoloita, että tekisi melkein mieli kutsua paikkaa Suomen Floridaksi. Oli niin tai näin, ei spontaania telttayötä hiekkarannalla oikein täällä kyennyt toteuttamaan. Niinpä menimme häntä koipien välissä koputtelemaan Kalajoen ainoan leirintäalueen respan ikkunaa ja pystytimme telttamme monivärisen telttameren jatkoksi.
Pienestä majoitusteknisestä takaiskusta huolimatta päivä Kalajoella hipoi käytännössä täydellisyyttä. Mikään ei tunnu kesällä paremmalta, kuin jalkapohjia polttava kuuma hiekka samalla, kun kävelee rantaviivaa pitkin kengät käsissä ja housut käärittyinä sääriin asti. Varsinkin kun aina silloin tällöin vieläpä aallollinen merivettä käväisee tuomassa helpotusta ja viilentämässä lämpöä hohkaavat päkiät.
Kuin tilauksesta reissumme ainoa hellepäivä osui juuri sopivasti nimenomaan tälle päivälle ja lämpöä jatkui iltaan saakka. Kävimmekin siksi ostamassa pullollisen viiniä ja istuimme vielä usean tunnin hiekkarannalla syrjässä muista ihmisistä ja vain jutellen elämästä.
En olisi voinut kuvitella parempaa päätöstä viikon kestävälle irtiotolle, kuin humaltua seurastasi.
***
-E