KOKKIKORNERI: Suklaaprotskujädeä

 Somefiidieni perusteella kevät alkaa saapua ujosti jo ainakin Helsinkiin, mutta sen sijaan ikkunastani avautuvasta lumimaisemasta päätellen samasta voi toistaiseksi vielä vain haaveilla täällä Kuopiossa. Moinen leveyspiiristä aiheutuva vuodenaikojen epätasa-arvo on siten korjattava mitä pikimmiten ja kevät tuotava tänne pohjoiseenkin, jos ei lämpötilan nousuna niin vähintäänkin varaslähtönä tulevaisuudessa häämöttävään jäätlökesään!

Näin ollen kokkikornerin "makeanhimo yllätti eikä kaapeista löytynyt mitään"-sarja saa jatkoa protskusuklaajäätelön merkeissä! 

Kuten jo mun aiemmista kokkikornereista on saattanut joku päätellä, ei tämäkään jälkkäriresepti ole raaka-aineiden lukumäärällä pilattu, pikemminkin päinvastoin. Jäätelöön (tai enemminkin suklaiseen jäähilesmoothiebowliin) tulee:

-1 banaani

-1 purkki proteiinivanukasta (suklaa)

-tilkka rasvatonta (normi/kaura/manteli/yms)maitoa

-2-3 tl (raaka)kaakaojauhetta

-1 tl suolaa

Kaikki ainekset vain blenderiin, surrauteltu seos kulhoon ja sitten pakkaseen noin 45 minuutiksi, jotta mössö ehtii juuri ja juuri jähmettyä. Pintaa voi kokeilla aika ajoin hieman lusikalla varmistuakseen sopivasta jähmyysasteesta.

Kun jäinen suklaahilemössö miellyttää tekijänsä silmää tarpeeksi, voi sen ottaa pakkasesta ulos ja koristella haluamallaan tavalla. 

Itse laitoin pinnalle: 

-pakastevadelmia

-kookoshiutaleita

-cashewpähkinöitä

-kuivattuja karpaloita

Kylkeen kahvien tai teen keitto ja voila: ihan kuin jäätelökesä olisi jo aivan hollilla. Mikä olisikaan parempi tapa vierottua ulkona satavasta kylmästä pakkaslumesta, kuin sitäkin kylmempi suklaaherkku...:)

 ***

-E

Read more

Arkea pakoon Tallinnaan

 Kun pari viikkoa takaperin meidän mid-semesterin tenttiputkessa avautui sopivasti muutaman päivän tentitön rako, oli se totta kai pakko hyödyntää pienen miniloman muodossa. Näin kylmässä pohjolassa asuvana suomalaisena moinen lomakohde oli tietenkin pakko valita jostain lämpöisestä etelästä ja mikäs muukaan palvelisi tuota päämäärää paremmin, kuin vanha kunnon Tallinna! 

Reissuun lähdettiin äitini kanssa, joten kyseinen pidennetty viikonloppu tarjosi samalla pitkästä aikaa myös ihanaa äiti-tytär-laatuaikaa.

Majoituimme kaksin vähän airbnb-hengessä tuttumme omistamaan kaksioon parin kilometrin päähän Tallinnan keskustasta. Kätevien ratikkayhteyksien ansiosta asunnon hieman syrjäisempi sijainti ei haitannut viikonlopun menoja juurikaan, mutta tarjosi sen sijaan astetta rauhallisemman majoitusalueen hektiseen Virukeskukseen verrattuna. 

Viikonlopun agendamme oli niinkin villi, kuin syödä ja juoda hyvin, (sekä minä että äiti), shoppailla (minä), ottaa paljon kivoja kuvia (taas minä) ja käydä tutustumassa Tallinnan taidemuseo Kumuun (äiti). Tosin, koska kyseessä oli kuitenkin Tallinna, sai Superalkokin tottakai hieman kallisarvoista huomiotamme matkan aikana. Mutta vain hieman.

Olimme saapuneet Tallinnaan vasta myöhään perjantai-iltana eikä seuraavana aamuna asuntomme jääkaappi ollut siitä syystä liiemmin aamiaistarvikkeiden määrällä pilattu. Suuntasimmekin siksi lauantaina heti ensi töiksemme Tallinnan hipsterikeskukseen Telliskiveen sen olennaisimman agendamme eli hyvän ruoan ja juoman pariin. 

Emme äitini kanssa ole reissaajina mitään matkasuunnittelun ammattilaisia, joten emme luonnollisestikaan olleet tehneet mitään varausta alueen suosittuihin ravintoloihin etukäteen. Päätimme kuitenkin kokeilla onneamme Telliskiven F-hooneella ja kuin ihmeen kaupalla sieltä vapautui kuin vapautuikin meille pöytä kahden varauksen välistä. Pääsimme siis testaamaan tuon Tallinnan uuden trendikkään urbaanipyhätön melko lailla extempore, mikä oli jo suorastaan ihme. Mahat täynnä hyvästä ruoasta lähdettiin sitten kiertelemään loput Telliskiven teollisuusalueen sopukoista ja suuntaamaan sen jälkeen kohti vieressä sijaitsevaa Tallinnan vanhaa kaupunkia.

Jollakin oli lauantaina parempaakin tekemistä...:) @Telliskivi

Hyvä ruoka kaipaa aina rinnalleen tietysti myös suklaata ja tätä jälkiruokaa lähdimme hakemaan Pierre Chocolaterie -kahvilasta Tallinnan Vanhasta kaupungista Mestaripihalta. Herkkukahvit ja suklaakakku yhdistettynä wifi-verkkoon ja verkkopistokkeeseen seinässä pöytämme alla saivat pikku kahvituokiomme hipomaan oikein täydellisyyttä, tunnelmallisesta valaistuksesta puhumattakaan.  

Paikka sijaitsee Vanhassa kaupungissa pienen sivukujan päässä olevalla sisäpihalla, jonne en itse olisi ikinä löytänyt, ellei äitini olisi osannut meitä sinne johdattaa aiemman käyntikerran tuoman suuntavaiston ansiosta. Mestaripihalle löytyy kuitenkin käsittääkseni melko selkeät suunnistusohjeet pistämällä paikan nimen ihan Google Mapsiin, joten muut suklaannälkäiset etelänmatkalaiset voivat suunnistaa kyseiseen suklaakahvilaan helposti myös sen avulla.

Lauantaimme oli loppujen lopuksi melko kävelyntäyteinen ja päättyikin siksi erittäin mukavuudenhaluisesti ihan vain asuntomme sohvalle maistelemaan lähikaupan viiniä ja puhumaan syvällisiä verkkarit ja villasukat jalassa samalla, kun ilta pimeni ulkona ikkunan takana. Sen jälkeen, kun muutin kotoa opintojeni perässä Turkuun, ei äidinkään kanssa ole turhan usein saanut vain höpötellä spontaanisti asioista niin kuin joskus muutama vuosi sitten vielä kotona asuessani, joten rento ilta Tallinnan yllä (asuntomme sijaitsi 13. kerroksessa eli pilvenpiirtäjävibat olivat todelliset) oli sitä äiti-tytär-laatuaikaa parhaimmillaan. <3

Aikaista nukkumaanmenoa sohvaperunailu ei kuitenkaan taannut ja niinpä seuraavana aamuna äidin vetäessä mut aamuvirkkuna ylös sängystä vaadittiin yksi ylimääräinen kahvikuppi, että meikäläinen heräsi kunnolla museokuntoon...

Niin, museokuntoon. Olen aiemminkin maininnut täällä blogin puolella Turkua käsittelevän postauksen yhteydessä siitä, kuinka huono museokävijä olen eikä Tallinnan taidemuseo Kumukaan (Kunstimuuseum) ollut tässä poikkeus. Koska äitini kuitenkin kovasti halusi nähdä siellä esillä olleen poptaiteilija Leonhard Lapinin näyttelyn, annoin hänen rauhassa kierrellä alueen läpi keskittyen itse lähinnä tilan symmetrisiin kuvakulmiin kamerani takana. Jos mun nimittäin pitäisi mainita yksi asia, mistä tykkään museoissa, niin se on ehdottomasti tämä: niistä saa aina todella hyviä kuvia!

Kumu-reissun jälkeen suuntasimme vielä Tallinnan keskustaan syömään ja vähän kiertelemään kauppoja ja kahviloita ennen kuin valuimme takaisin asunnolle pakkaamaan seuraavana aamuna lähtevää paluumatkaa varten. Itselläni oli tulevalla viikolla edessä vielä viimeiset tentit, joten mieli alkoi pikkuhiljaa siirtyä lomailutilasta arkeen ja siellä odottavaan tenttiahdinkoon, mutta onneksi moiset puristukset jaksaa kohdata aina paremmin mieli hyvin levänneenä. Ja sitä tämä viikonloppu todella tarjosi, mielen irtiottoa arjesta. Parhaassa seurassa. 

***

-E

Read more

KOKKIKORNERI: Protskusuklaakeksejä!

Mä en oo mikään ihmeellinen kokkausihminen, pikemminkin kaukana siitä. Onnistun yleensä polttamaan kaiken, mitä paistan ja tärvelemään reseptit yleisen keittiökämmäilyni takia, mutta välillä(!) on oikeesti kiva vaan kokeilla jotain täysin tuulesta temmattua kokkausideaa. Tällä kertaa inspiraatio syntyi kuin Italian ensimmäistä pizzaa leivottaessa konsanaan: mulle tuli yhtenä päivänä kotona aivan kaamea herkkuhimo, mutta mitään hyvää ei keittiöstä löytynyt ja kauppaan ei jaksanut lähteä, joten meikä repi kaapeista kaikki kynnelle kykenevät vähänkin potentiaaliset leivontaraaka-aineet esille ja alkoi luomistyöhön. Tuotoksena syntyi kuin ihmeen kaupalla 2010-luvun vältä-kaikkea-paitsi-proteiinia -ruokatrendiä noudattavat  proteiinipitoiset, laktoosittomat, gluteenittomat ja runsaskuituiset suklaakeksit 

-ilman lisättyä sokeria. 

 Ainekset tähän ihmeeseen ovat niinkin yksinkertaiset kuin:

-1 banaani
-1 proteiinivanukas (suklaa)
-kaurahiutaleita

Oman maun mukaan voi lisätä joukkoon vielä kanelia, kookoshiutaleita ja kaakaojauhetta tuomaan lisämakua (kaakaojauhetta erityisesti, sillä proteiinivanukkaat loppujen lopuksi ovat harvemmin mitenkään erityisen suklaisia). 

Banaanit soseutetaan esimerkiksi haarukalla kulhossa tasaiseksi massaksi ja sekaan kaadetaan kaurahiutaleet, suklaavanukas sekä mausteet. Aineet sekoitetaan keskenään tasaiseksi ja asetellaan pellille niin moneksi kasaksi, kuin suklaamassaa riittää (tässä 9 kpl).

 Halutessaan voi myös painella kekseihin mukaan pähkinöitä, kuivattuja marjoja tai muuta twistiä lisää makua antamaan. Itse pistin osaan kekseistä  

-manteleita
-cashewpähkinöitä ja 
-kuivattuja karpaloita,

mutta pari koekappaletta jätin tarkoituksella ihan naturelleiksi, sillä halusin tietää, millaiset leivonnaiset sitä tuli nyt aikaansaaduksi ihan ylipäätään ilman esimerkiksi marjojen tuomaa pelastavaa vaikutusta.

 Annoin keksien olla uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia, mutta kenties niiden olisi voinut antaa olla pidempäänkin, koska koostumus jäi melko pehmeähköksi myös jäähtymisen jälkeen. Liekö syynä jauhojen puuttuminen vai suklaavanukas, ken tietää. Ehkä nimi pitäisi muuttaa kekseistä suklaaleiviksi? 

Kun sitten keksit/leipäset ovat jäähtyneet tarpeeksi, voi ne asetella (nätille) lautaselle tarjottavaksi. Mikäli on samanlainen herkkuhiiri kuin minä ja haluaa suklaaöverin olevan täydellinen, suosittelen nauttimaan kyseiset suklaaleivät suklaateen kanssa, niin varmasti on makeanhimo selätetty pidemmäksi ajaksi eteenpäin! Ja vieläpä varsin terveellisesti, sillä eiväthän nuo sisältäneet muuta kuin proteiinivanukasta, kaurahiutaleita sekä sen banaanin. Hyvän omantunnon herkku siis kyseessä <3

 ***

-E

Read more