LT4: Psykiatriaa, seinänmaalausta ja muutto uuteen kotiin!

 

Lääkiksen neljännen vuoden päätti minulla ja muulla B-ryhmällä psykiatrian blokki, joka (toisin kuin edeltäjänsä fysiatria, kirurgia, neurologia) pidettiin käytännössä kokonaan etänä. Helmi- ja maaliskuun aikana etänä pidetyt seminaariviikot olivat toisin sanoen pelkkää lämmittelyä verrattuna loppukevään sohvalla istumiseen. Päivät kuluivat pitkälti klo 9-12 Zoomissa näyttöä tuijottaen sekä erilaisia psykiatrisia tiloja ihmetellen ja loppupäivä seuraavan päivän tautitiloihin perehtyen. Erilaiset psykoosisairaudet, mielialahäiriöt sekä niiden hoitomahdollisuudet tulivatkin noiden viikkojen tutuiksi. Opittuja taitoja pääsi lopuksi testaamaan myös käytännössä hajautusviikolla Joensuussa huhtikuun lopussa! 

Jos koulun suhteen alkoi ilmetä pientä kisaväsymystä pikkuhiljaa horisontissa häämöttävän kesäloman lähestyessä, ei sen ulkopuolella tapahtuvat muut elämänmuutokset liioin helpottaneet asiaa... Meillä kävi nimittäin sellainen takaisku asumisratkaisujen suhteen, että vuokranantajamme joutui melko lyhyellä varoitusajalla irtisanomaan sopimuksemme Kuopion keskustan kaksiosta. Eipä siinä auttanut muu kuin mieli hieman maassa avata Vuokraoven nettisivut ja lähteä etsimään Kuopiosta uutta kaksiota opiskelujemme loppuajaksi. Onni onnettomuudessa sellainen löytyi varsin nopeasti ja eipä aikaakaan, kun uusi vuokrasopimus oli jo allekirjoitettu!

Asunnon vaihtaminen muusta kuin omasta tahdosta oli kuitenkin sen verran harmillinen käänne, että halusimme uudesta asunnosta tehdä mahdollisimman paljon itsemme näköisen, jotta siinä aidosti viihtyisi loput Kuopiossa vietettävistä opiskeluvuosista. Olimme keskenämme miettineet, kuinka mahtavaa olisi maalata yksi asunnon seinistä tehostevärillä. Mutta koska olemme asunnossa vuokralla, olimme melko skeptisiä tällaisen ehdotuksen menevän läpi vuokranantajallemme. Päätimme kuitenkin kysyä ja onneksi niin, sillä saimme kuin saimmekin maalausluvan!

Värisävyksi halusimme vihreään sävyyn taittavaa vaaleanharmaata ja pohdimme pitkään kahden sävyn väliltä: Tikkurilan Serpentiini sekä Flanelli. Näistä jälkimmäinen näytti kuitenkin värikartan perusteella paremmalta hieman varjoisalla seinällämme, sillä valotuksen kanssa tuo Serpentiini olisi tehnyt seinästä (ja siten myös huoneesta) aivan liian tumman. Päädyimme siis sävyyn Flanelli ja maalin kiiltoasteeksi olohuoneeseen sopivan himmeän.

Tikkurilan Serpentiini (oikealla) olisi ollut kyseiselle seinälle liian tumma.

Itse maalaushommien suhteen olimme kummatkin amatöörejäkin alempana raksamiesten hierarkiassa. Käytännössä tämä arvonimi tarkoitti sitä, että marssimme sormet suussa K-rautaan ja sanoimme ensimmäiselle vastaantulevalle myyjälle "Hei! Olemme maalaamassa seinää. Mitä kaikkea tarvitsemme?". 

Vastoin kaikkia odotuksia tämä paljastuikin aivan pettämättömäksi taktiikaksi. Meille osoitettiin kaikki tarvittava pensseleistä suojapaperiin ja maalarinteippiin, eikä meidän tarvinnut muuta kuin avata Youtuben ohjevideo "näin maalaat seinän". 

Maalausprosessi vei kokonaisuudessaan kaksi päivää ja käytännössä noin yhdeksän työtuntia. Ensimmäisenä päivänä lähinnä rajasimme maalattavaa seinää ympäröivät pinnat (muut seinät, katto, pistorasiat, lämpöpatteri...) suojapaperilla ja maalarinteipillä, sekä pesimme kohdeseinän seinäpesuaineella. 

Seuraavana päivänä puimmekin jo ylle pisimpään päivänvalolta piilossa olleet vaatteet, avasimme maalipurkin kannen ja rupesimme maalaushommiin. Ensimmäinen kerros Flanellia oli levitetty seinälle reilussa 30 minuutissa. Tämän jälkeen pyöritimme kilpaa peukaloita ja selasimme puhelimia noin 1,5 tunnin ajan, jonka jälkeen maalasimme toisen kerroksen. Poistimme rajausteipit lähes välittömästi kun toinen maalikerros oli levitetty, jotta teipit eivät ehtisi kuivua maalin mukana seinään kiinni. 

Siinä vaiheessa, kun olimme siivonneet maalausvälineet ja suojapaperit lattialta pois, näytti lopputulos jo todella hyvältä. 

Pari päivää maalausprojektin jälkeen saapuivat nuo tutun punaiset Niemen muuttolaatikot vanhalle asunnollemme vain päivää ennen vappuaattoa. Niemen sivuilla olevan ohjeistuksen mukaan laatikoita kannattaa tilata yhtä monta, kuin muutettavassa asunnossa on neliöitä. Vanhassa asunnossamme niitä oli 68. Ja ei, me emme tilanneet 68 laatikkoa. Tilasimme viisikymmentä ja nekin täyttivät kaikki nurkat niin tehokkaasti, että vappusimalla jouduttiin skoolaamaan laatikoiden muodostaman kapean käytävän varrella.

Vappu toikin tervetulleen hengähdystauon ympärillä tapahtuvan elämänmuutoksen keskelle, kun parin päivän ajaksi sai pitkästä aikaa vetää päälle opiskelijahaalarit sekä pistää päähän YO-lakki. Unohtamatta tietenkään mahdollisuutta viettää aikaa kaveriporukan kesken. Muuttopakkailujen jatkuminen 2.5. pienessä päänsäryssä toimi myös hyvänä loppubuustina ennen muuttopäivää...

Viimeiset muuttopakkailutko sujuisivat muka pelkästään pakatessa? Ehei, sehän nyt olisi liian helppoa. Tosisuorittaja tenttii kevään viimeiset tentit siinä samalla!

Psykiatrian blokin lopputentti ajoittui juuri muuttoamme edeltävälle päivälle, joten viimeiset valmistautumiset tuli rytmittää pakkailujen kanssa ristiin: "lue tunti, pakkaa tunti. Toista niin kauan, että nukahdat pystyyn". Stressitasot olivat korkealla, sitä ei käy kiistäminen, mutta tehokasta moinen työmäärän rytmitys todella oli! Kaikki sujuu myös nopeammin pieni tuli häntäluun alla.

Muuttopäivä koitti ja aamu alkoi 1,5 vuoden takaa tutulla tavalla eli KuoLOn pakun noutamisella yliopiston parkkipaikalta. Aamupäivästä hoidettiin pakun kanssa sellaisia asioita kuin parin Torista ostetun huonekalun noutaminen sekä pakollinen muuttopäivän Ikea-reissu. Iltapäivästä sitten starttasi itse muutto. Itse toimin uudella asunnolla vastaanottavana päänä lempihommassani eli käskyttämässä muita sekä ohjaamassa laatikoita ja huonekaluja oikeille paikoilleen. Auttamassa oli aimo liuta kavereita ja muutto olikin sen myötä jo parissa tunnissa hoidettu. Urakan jälkeen tilattiin porukalla pizzat, skoolattiin kokiksella uudelle kämpälle ja stressattiin yhdessä pian alkavia kesätöitä. Iltaan mennessä jäimmekin sitten kahdestaan keskelle uusia tuntemattomia neliöitä etsimään petivaatteita sun muita välttämättömyyksiä.

 Ensimmäinen yö uudessa asunnossa on aina yhtä ankea. Koko elämä on vielä laatikoissa, joiden sijainnista et ole sataprosenttisen varma ja koko kroppa niin väsynyt niiden nostelemisesta, ettet jaksa edes yrittää etsiä laatikoista niitä oikeita. Valoa ei vielä ole asennettu, joten illan pimetessä olet riippuvainen siitä yhdestä pöytälampusta, jonka sait ohimennen kiinnitettyä pistorasiaan muuton tuoksinnassa. Asunnon pohjaratkaisu on uusi ja et pimeässä löydä kylpyhuoneen valokatkaisijaa: vanhassa asunnossa se oli oikealla ja nyt mokoma sijaitsee vasemmalla.

Lannistunutta mieltä paransi onneksi pakettiautolla toteutettu ruokakauppahamstraus Kuopion Lidlistä, jossa ei muutoin tule käytyä sen hankalan sijainnin takia. Enpä ole aiemmin ollut yhtä onnellinen paistopisteen leivästä.

Muuttopäivän jälkeen pakkausurakka muuttui armottomaksi laatikoiden purkamiseksi. Kuten edellisessäkin muutossa, myös nyt olimme tilanneet Niemeltä laatikoiden noudon parin päivän päähän, joten materia oli saatava edes jonkinlaiseen järjestykseen nopealla aikataululla. Yhteensä 45 laatikon sisältö löysi noiden kahden päivän aikana paikkansa, mutta loput viisi laatikkoa sisältöineen kaadettiin noutopäivänä vain paniikissa parvekkeen lattialle. Saatiinpahan palautettua laatikot tyhjinä...

Motivaatio uuden kodin laittamiseen oli kova, sillä reilun viikon kuluessa oli minun määrä matkustaa kesäksi Helsinkiin kesätöihin. Kotiutumisaikaa uuteen asuntoon jäi siis verrattain vähän ja nyt kun tätä postausta täältä Helsingistä käsin kirjoitan, en voi uutta asuntoa vielä ihan kodiksi kutsua. Onneksi jonkin verran jäi tauluja sun muita sisustusjuttuja asentamatta ennen töihin lähtöä, joten pientä pesänrakennusta voi jatkaa sitten elokuussa koulunpenkille palatessa...:) 

Summa summarum: lääkiksen neljännen vuoden lopetus oli niin sanotusti elämäntäyteinen. Työoikeuksia jännitettiin viimeiseen saakka, mutta onneksi psykiatrian tentti meni kuin menikin läpi ja meikäläisen nimi ilmestyi Valviran JulkiTerhikkiin viikkoa ennen kesätöiden alkua!

Nyt, kun tätä kirjoitan on 1,5 kuukautta ensimmäisiä lääkärin töitä takana ja kesä puolivälissä. Laaja postaus ensifiiliksistä on jo työn alla, joten lisää luettavaa tulossa pian <3

***

-E

Read more

Koronakuulumisia LT3 näkökulmasta + kodin sisustus kuvina

Huh mikä kevät. Maaliskuun puolivälissä kun koko maailma seisahtui ja jokaisen arki muuttui joko enemmän tai vähemmän verrattuna entiseen, muuttui myös meidän opiskeluarki joiltakin osin vain entistä stressaavammaksi. Tämä on luonnollisesti näkynyt myös täällä blogin puolella totaalisena kirjoitustaukona, mutta nyt viimein koen pikkuhiljaa keränneeni voimiani takaisin ja olevani valmis palaamaan taas tuttuun (säännöllisen epäsäännölliseen) kirjoittelurytmiin. On aika siis kerätä yhteen tiivistetysti koronakuulumiset!

Kuten kaikkialla muuallakin, myös meillä täällä Kuopiossa yliopisto sulki ovensa ja opetus siirtyi käytännössä kokonaan verkkoon. Laakereilla lepäämistä moinen muutos ei kuitenkaan tarkoittanut, päinvastoin. Peruuntuneet seminaarit ja harjoitustyöt korvautuivat kotona ratkaistavilla potilastapauksilla ja kurssit ilmoittivat nostavansa lopputenttien läpipääsyrajojaan tenttien siirtyessä Moodlemuotoon. Toisin sanoen koko kahden kuukauden lock down -jakson vietin pitkälti vain nenä kiinni opiskelumateriaaleissa ja lukien yhdestä tentistä toiseen. Kova työ palkittiin kuitenkin lopulta, kun (parin uusintatentinkin jälkeen) Weboodissa komeili hyväksytysti kolmas suoritettu lääkisvuosi.

Yliopiston lisäksi myös KYS sulki ovensa meiltä kolmannen vuosikurssin opiskelijoilta, kun lääketieteen laitos panosti luonnollisesti enemmän ylempien vuosikurssien (lähi)opetuksen toteutukseen, jotta nelosten työkynnyksen saanti tai kutosten valmistuminen eivät viivästyisi poikkeustilan myötä. 

Näin ollen meidän kolmosten kohdalla tämä tarkoitti käytännössä kaiken sairaalalla tapahtuvan kliinisen opetuksen sekä sisätautien opintokokonaisuuteen kuuluvien potilaiden tutkimisten peruuntumista. Vaikka järjestely oli ylempiä vuosikursseja ajatellen täysin ymmärrettävä, oli se tietenkin suuri takaisku näin kolmannen vuoden opintoja ajatellen: lääkärin koulutus kun on loppujen lopuksi edelleenkin hyvin mestari-kisälli -henkistä opetusta, jossa nimenomaan sairaalalla tapahtuvalla lähiopetuksella on suuri merkitys oppimisen kannalta. 

Ensimmäinen klinikkavuosi tuntuikin jääneen pahasti kesken ja luottamus omiin taitoihin potilaan kohtaamisen suhteen vajavaiseksi. Mieltä asian suhteen piristivät kuitenkin ihanat keuhkosairauksien kliiniset opettajat, jotka pariinkin otteeseen etäopetuksen yhteydessä korostivat, että kyllä meistä hyviä lääkäreitä tulee tästä poikkeavasta keväästä huolimatta :)

En ehtinyt asiasta tänne blogin puolelle edes mainita, mutta alun perin olin lähdössä täksi kesäksi kuukauden harjoitteluvaihtoon Tansaniaan FiMSIC:in kautta. Vaihto kuitenkin peruuntui vallitsevasta syystä johtuen toukokuun puolivälissä, ja kesäsunnitelmat piti pistää niin sanotusti uusiksi melko nopeallakin aikataululla.

Kolmannen vuoden lääketieteen kandit pystyvät työskentelemään amanuensseina eli lääkäriharjoittelijoina niillä erikoisaloilla, joiden kurssit on hyväksytysti suoritettu. Ongelmaksi muotoutui omalla kohdallani kuitenkin se, että käytännössä kaikki harjoittelupaikat jaetaan viimeistään puoli vuotta ennen työjaksojen alkua. Niinpä, kun aloin soittelemaan sairaaloiden rekryvastaaville manupaikan perässä vasta toukokuun puolessa välissä, vastattiin kaikkialta erittäin ymmärrettävästi kieltävästi. Olin ehtinyt jo vaipua pienoiseen epätoivoon ja hyväksyä sen faktan, että kesäni kuluisi lähinnä kotisohvalla vyötä kiristäen sekä syväreitä kirjoittaen (tosin hyvin validi vaihtoehto sekin), kun yllättäen sainkin tarjouksen heinäkuun manupaikasta Kajaanin anestesiologialta! En olisi voinut olla uutisesta yhtään iloisempi.

Kesäkuuksi en manupaikkaa uskaltanut edes pyytää, sillä paikkoja kysellessäni olisi työn alkuun ollut tosiaan enää vain pari viikkoa aikaa. Niinpä kesäkuu onkin kulunut pitkälti nimenomaan kotona syväreitä kasaan kirjoitellessani sekä nauttimalla kesän ensihelteistä. Lämpimien kesäkelien lisäksi myös lääkiksen tämän vuoden pääsykoekäänteiden seuraaminen aiheutti välillä hikikarpaloita otsalle ja avasi samalla omia pääsykoehaavoja auki: en voi muuta sanoa, kuin tsemppiä ja voimia kaikille tämän vuoden hakijoille. Olette kaikki joutuneet kyllä niin suuren myllytyksen kohteeksi, että ei voi sanoin kuvaillakaan.

Kulunut kevät on ottanut ihan jokaiselta veronsa tavalla tai toisella ja koronakokemuksia on varmasti yhtä monta, kuin maailmassa on ihmisiä. Toivottavasti kuitenkin just sullaon viimein vähän tilaa hengittääkin (pun intended) ja mahdollisuus nauttia viimeinkin puretuista rajoituksista ainakin jossain määrin. Muistetaan kuitenkin pitää järki matkassa mukana, epidemia kun ei vieläkään ole ohi. 

Nyt meikä kuitenkin pakkaa loput mökkikamat laukkuun ja tyhjentää tiskikoneen ennen suuntaamista juhannuksen viettoon. 
Hyvää keskikesää kaikille! Pysykää terveinä<3

***

-E

Read more

MUUTTO !

Kiireisen ja tapahtumarikkaan klinikkasyksyn päätteeksi oli ehkä jopa haikeaa sanoa hyvästit kodikkaille opiskelijayksiköille ja muuttaa niin sanotusti isommille kulmille. Vaikka sitä kuvittelee onnistuneensa elämään vähällä tavaralla, on se silti aina järkytys huomata, kuinka paljon materiaa onnistuukin mahduttamaan pikkuyksiön kaappien ja lokeroiden perukoille. Onneksi uuden kämpän runsaammat neliöt tarjosivat tähänkin järkytykseen ratkaisun, eivätkä haikeat fiilikset vanhojen asuntojen taakse jättämisestä kestäneet kovin kauaa.

Kuten reilu kaksi vuotta sitten Kuopioon Turusta muuttaessani, turvauduin tälläkin kertaa tutuksi ja turvalliseksi muodostuneeseen Niemen muuttopalveluun muuttolaatikoiden vuokraamisen osalta. Hauskaa sinänsä, sillä sain tästä paljon kuittailuja kavereiltani sen suhteen, että mitä järkeä on maksaa laatikoista, joita ei edes saa pitää. Puolustuksekseni koin kuitenkin tämän rajallisen vuokra-ajan olevan itselleni tarpeeksi vahva ulkoinen kannustin myös purkaa muutetut laatikot mahdollisimman nopeasti uudessa asunnossa. Itseni tuntien ei olisi nimittäin lainkaan tavatonta löytää purkamattomia muuttolaatikoita vielä puoli vuotta muuton jälkeenkin asunnon nurkista pyörimästä, jos niiden tyhjentämiseen ei olisi pakottavaa aikarajaa...

Klo 8:05 ja ensimmäinen Ikeayritys

Itse muutto sujui loppujen lopuksi oikein mukavasti ja sulavasti KuoLOn pakulla eli näin tuttavallisemmin Noutajalla. Koska Niemen laatikot toimitettiin lauantaina ja Noutaja oli vuokrattu tiistaiksi, oli itse pakkaamiseen varattu aikaa runsaat kaksi päivää. Kyllä siinä kiire tuli, mutta toisaalta eipähän tarvinnut elää muuttokaoksen keskellä muutamaa päivää kauempaa!
Saimme pakun käyttöömme aamukahdeksalta ja koska olimme (tietenkin) päättäneet olla kyseisen päivän aivan superaikaansaavia, suuntasimme tietenkin heti muuttopäivän alkajaisiksi Ikeaan -ihan vain huomataksemme tuon ruotsalaisen sisustuskeitaan aukeavan vasta aamukymmeneltä. Ei siinä sitten auttanut muu kuin häntä koipien välissä körötellä takaisin Cantsulle ja mennä Oppariin tekemään parit palautettavat koulujutut ajan tappamiseksi. Hieman ennen kymmentä lähdimme sitten uudelle shoppailuyritykselle ja pääsimme kuin pääsimmekin tällä kertaa jopa sisälle asti. Kuinka vaikeaa sitä voikaan olla päästä kuluttamaan kesätyösäästöjään... 

Klo 9:45 ja uusi yritys!

Ikeareissun jälkeen suunta kävi vielä sisätautien harkan kautta ja sitten alkoikin itse muutto. Kantoavuksi lupautuneet kaverit olivat ihan valtavan suuri apu, sillä kahden asunnon tyhjentäminen ja uuden täyttäminen vei kaiken kaikkiaan yhteensä vain kolme tuntia. Loppuilta ravattiinkin sitten enää pakulla edestakaisin ympäri Kuopiota vieden vanhoja ylimääräisiksi jääneitä huonekaluja ja tavaroita joko uusille omistajilleen tai kierrätykseen. Kaiken kaikkiaan Noutajan vuokraus oli ollut täysin rahansa väärti ja silti edullisempi kuin monien varsinaisten vuokrausfirmojen pakettiautot: kannatti siis hyödyntää KuoLOn jäsenetua toden teolla tällä kertaa! Lisäksi saipahan rakas ainejärjestömmekin mukavasti liikkuvaa mainosta, kun kruisailtiin lähes kokonainen vuorokausi ympäri Kuopiota -nopeusrajoitusten mukaisesti totta kai.   

Vaikka Niemen laatikot tulikin purettua ja palautettua parin muutonjälkeisen päivän sisällä, on vielä muutamat pahvilaatikot purkamatta ja huonekalupaketit kokoamatta. Tästä huolimatta näyttää uusi asunto ihme kyllä jo todella kodikkaalta, enkä maltakaan odottaa, miltä se näyttää valmiina! Teen uudesta sisustuksesta myös mitä todennäköisemmin erittäin kuvarikasta postausta tänne bloginkin puolelle tammikuun aikana, joten stay tuned! :) 

Lomilta palaaminen tulee siis olemaan varmasti täynnä uutuudenviehätystä, kun Kuopiossa ei odotakaan ainoastaan uusi lukukausi vaan myös uunituore koti -ja tietenkin se tärkein: tuparit. 

***

-E

Read more

KOKKIKORNERI: Protskusuklaakeksejä!

Mä en oo mikään ihmeellinen kokkausihminen, pikemminkin kaukana siitä. Onnistun yleensä polttamaan kaiken, mitä paistan ja tärvelemään reseptit yleisen keittiökämmäilyni takia, mutta välillä(!) on oikeesti kiva vaan kokeilla jotain täysin tuulesta temmattua kokkausideaa. Tällä kertaa inspiraatio syntyi kuin Italian ensimmäistä pizzaa leivottaessa konsanaan: mulle tuli yhtenä päivänä kotona aivan kaamea herkkuhimo, mutta mitään hyvää ei keittiöstä löytynyt ja kauppaan ei jaksanut lähteä, joten meikä repi kaapeista kaikki kynnelle kykenevät vähänkin potentiaaliset leivontaraaka-aineet esille ja alkoi luomistyöhön. Tuotoksena syntyi kuin ihmeen kaupalla 2010-luvun vältä-kaikkea-paitsi-proteiinia -ruokatrendiä noudattavat  proteiinipitoiset, laktoosittomat, gluteenittomat ja runsaskuituiset suklaakeksit 

-ilman lisättyä sokeria. 

 Ainekset tähän ihmeeseen ovat niinkin yksinkertaiset kuin:

-1 banaani
-1 proteiinivanukas (suklaa)
-kaurahiutaleita

Oman maun mukaan voi lisätä joukkoon vielä kanelia, kookoshiutaleita ja kaakaojauhetta tuomaan lisämakua (kaakaojauhetta erityisesti, sillä proteiinivanukkaat loppujen lopuksi ovat harvemmin mitenkään erityisen suklaisia). 

Banaanit soseutetaan esimerkiksi haarukalla kulhossa tasaiseksi massaksi ja sekaan kaadetaan kaurahiutaleet, suklaavanukas sekä mausteet. Aineet sekoitetaan keskenään tasaiseksi ja asetellaan pellille niin moneksi kasaksi, kuin suklaamassaa riittää (tässä 9 kpl).

 Halutessaan voi myös painella kekseihin mukaan pähkinöitä, kuivattuja marjoja tai muuta twistiä lisää makua antamaan. Itse pistin osaan kekseistä  

-manteleita
-cashewpähkinöitä ja 
-kuivattuja karpaloita,

mutta pari koekappaletta jätin tarkoituksella ihan naturelleiksi, sillä halusin tietää, millaiset leivonnaiset sitä tuli nyt aikaansaaduksi ihan ylipäätään ilman esimerkiksi marjojen tuomaa pelastavaa vaikutusta.

 Annoin keksien olla uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia, mutta kenties niiden olisi voinut antaa olla pidempäänkin, koska koostumus jäi melko pehmeähköksi myös jäähtymisen jälkeen. Liekö syynä jauhojen puuttuminen vai suklaavanukas, ken tietää. Ehkä nimi pitäisi muuttaa kekseistä suklaaleiviksi? 

Kun sitten keksit/leipäset ovat jäähtyneet tarpeeksi, voi ne asetella (nätille) lautaselle tarjottavaksi. Mikäli on samanlainen herkkuhiiri kuin minä ja haluaa suklaaöverin olevan täydellinen, suosittelen nauttimaan kyseiset suklaaleivät suklaateen kanssa, niin varmasti on makeanhimo selätetty pidemmäksi ajaksi eteenpäin! Ja vieläpä varsin terveellisesti, sillä eiväthän nuo sisältäneet muuta kuin proteiinivanukasta, kaurahiutaleita sekä sen banaanin. Hyvän omantunnon herkku siis kyseessä <3

 ***

-E

Read more

KOKKIKORNERI: smoothiebowl

Päivän eka ateria. Päivän eka kahvi. Niinä harvoina kertoina, kun koulu alkaa vasta myöhään iltapäivällä, eikä kalenterissani ole mitään sen ihmeellisempää merkittynä aamupäiväksi, ovat päivän ekoille hetkille pyhitetyt pitkät aamut se juttu. 

Se, kun nukun pitkään ja annan ikkunasta tulvivan valon herättää mut herätyskellon sijasta. Se, kun juon kolme kuppia kahvia ja syön aamupalaa ainakin pari tuntia sängyssä edelleen makoillen. Ehdin ehkä jopa lukemaan sen koko hesarin. Saan laittautua rauhassa kouluun ja ehkä jopa kokeilla jotain uutta meikkityyliä arkea piristämään.

En ole aamuvirkku, mutta olen ehdottomasti aamuihminen. Ja spessun aamupalan tekeminen kuuluu ehdottomasti osaksi tällaista aamua. 

Uusin lempparini aamupalapöydässä on smoothiebowl. Kirjoitin joskus aiemmin, kuinka kaikki uudet trendit ja muoti-ilmiöt tavoittavat mun mieltymystason vasta sitten, kun ne ovat 1. joko lipuneet jo kauan aikaa sitten ohitse tai 2. eivät yksinkertaisesti ole muille enää mitään uutta ja ihmeellistä. Toisin sanoen: kun smoothiebowlit alkoivat vallata instagramfiidejä, itse hörpit omia smoothiesekoituksiani edelleen ihan tyytyväisenä lasista ja ihmettelin moista touhua, että se pitäisi muka lusikalla syödä. Noh, nyt ovat sitten meikäläisenkin smoothiet siirtyneet lautasille.

Kuten kaikessa ruoassa, tykkään aamupalallakin kiinnittää hieman huomiota sen ravintoarvoihin. Ei se smoothie nälkää kauan pidä, jos siinä on pelkästään banaania ja marjoja, joten jotain proteiinia siihenkin on saatava. 

Omaani laitoin:

-1 purkki proteiinivanukasta (vanilja)

-noin 2dl vadelmia ja mustikoita

-tilkka vettä (vajaa 1dl)

( Pinnalle:

-pensasmustikoita

-pakastevadelmia

-kookosrouhetta

-manteleita )

Kaikki ainekset vain blenderiin ja surrauttelemalla ne tasaiseksi massaksi on itse smoothie valmis. Seos kaadetaan lautaselle ja pinnalle voi oman makunsa mukaan ripotella koristeeksi vaikkapa kaurahiutaleita tai tuoreita marjoja. 

Vain oma mielikuvitus on rajana :)

Aamupala ompi siitä sitten valmis joko suoraan syötäväksi tai linssiludeksi kameran eteen kuvailtavaksi! Mikäli päätyy tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon, kannattaa optimoida kahvin keitto kuvailujen viimeisille hetkille, ettei vaan mokoma pääse jäähtymään juomakelvottomaksi omaa taiteellista visiota toteutettaessa. Terveisin allekirjoittanut heh.. 

Ovathan nuo smoothiebowlit nyt aika kuvauksellisia, mutta ei nekään sentään kuumaa kahvia onnistu syrjäyttämään prioriteettilistalla. Jotain rajaa sentään.

***

-E

Read more