torstai 18. kesäkuuta 2020

Koronakuulumisia LT3 näkökulmasta + kodin sisustus kuvina



Huh mikä kevät. Maaliskuun puolivälissä kun koko maailma seisahtui ja jokaisen arki muuttui joko enemmän tai vähemmän verrattuna entiseen, muuttui myös meidän opiskeluarki joiltakin osin vain entistä stressaavammaksi. Tämä on luonnollisesti näkynyt myös täällä blogin puolella totaalisena kirjoitustaukona, mutta nyt viimein koen pikkuhiljaa keränneeni voimiani takaisin ja olevani valmis palaamaan taas tuttuun (säännöllisen epäsäännölliseen) kirjoittelurytmiin. On aika siis kerätä yhteen tiivistetysti koronakuulumiset!





Kuten kaikkialla muuallakin, myös meillä täällä Kuopiossa yliopisto sulki ovensa ja opetus siirtyi käytännössä kokonaan verkkoon. Laakereilla lepäämistä moinen muutos ei kuitenkaan tarkoittanut, päinvastoin. Peruuntuneet seminaarit ja harjoitustyöt korvautuivat kotona ratkaistavilla potilastapauksilla ja kurssit ilmoittivat nostavansa lopputenttien läpipääsyrajojaan tenttien siirtyessä Moodlemuotoon. Toisin sanoen koko kahden kuukauden lock down -jakson vietin pitkälti vain nenä kiinni opiskelumateriaaleissa ja lukien yhdestä tentistä toiseen. Kova työ palkittiin kuitenkin lopulta, kun (parin uusintatentinkin jälkeen) Weboodissa komeili hyväksytysti kolmas suoritettu lääkisvuosi.




Yliopiston lisäksi myös KYS sulki ovensa meiltä kolmannen vuosikurssin opiskelijoilta, kun lääketieteen laitos panosti luonnollisesti enemmän ylempien vuosikurssien (lähi)opetuksen toteutukseen, jotta nelosten työkynnyksen saanti tai kutosten valmistuminen eivät viivästyisi poikkeustilan myötä. 
Näin ollen meidän kolmosten kohdalla tämä tarkoitti käytännössä kaiken sairaalalla tapahtuvan kliinisen opetuksen sekä sisätautien opintokokonaisuuteen kuuluvien potilaiden tutkimisten peruuntumista. Vaikka järjestely oli ylempiä vuosikursseja ajatellen täysin ymmärrettävä, oli se tietenkin suuri takaisku näin kolmannen vuoden opintoja ajatellen: lääkärin koulutus kun on loppujen lopuksi edelleenkin hyvin mestari-kisälli -henkistä opetusta, jossa nimenomaan sairaalalla tapahtuvalla lähiopetuksella on suuri merkitys oppimisen kannalta. 
Ensimmäinen klinikkavuosi tuntuikin jääneen pahasti kesken ja luottamus omiin taitoihin potilaan kohtaamisen suhteen vajavaiseksi. Mieltä asian suhteen piristivät kuitenkin ihanat keuhkosairauksien kliiniset opettajat, jotka pariinkin otteeseen etäopetuksen yhteydessä korostivat, että kyllä meistä hyviä lääkäreitä tulee tästä poikkeavasta keväästä huolimatta :)




En ehtinyt asiasta tänne blogin puolelle edes mainita, mutta alun perin olin lähdössä täksi kesäksi kuukauden harjoitteluvaihtoon Tansaniaan FiMSIC:in kautta. Vaihto kuitenkin peruuntui vallitsevasta syystä johtuen toukokuun puolivälissä, ja kesäsunnitelmat piti pistää niin sanotusti uusiksi melko nopeallakin aikataululla.
Kolmannen vuoden lääketieteen kandit pystyvät työskentelemään amanuensseina eli lääkäriharjoittelijoina niillä erikoisaloilla, joiden kurssit on hyväksytysti suoritettu. Ongelmaksi muotoutui omalla kohdallani kuitenkin se, että käytännössä kaikki harjoittelupaikat jaetaan viimeistään puoli vuotta ennen työjaksojen alkua. Niinpä, kun aloin soittelemaan sairaaloiden rekryvastaaville manupaikan perässä vasta toukokuun puolessa välissä, vastattiin kaikkialta erittäin ymmärrettävästi kieltävästi. Olin ehtinyt jo vaipua pienoiseen epätoivoon ja hyväksyä sen faktan, että kesäni kuluisi lähinnä kotisohvalla vyötä kiristäen sekä syväreitä kirjoittaen (tosin hyvin validi vaihtoehto sekin), kun yllättäen sainkin tarjouksen heinäkuun manupaikasta Kajaanin anestesiologialta! En olisi voinut olla uutisesta yhtään iloisempi.




Kesäkuuksi en manupaikkaa uskaltanut edes pyytää, sillä paikkoja kysellessäni olisi työn alkuun ollut tosiaan enää vain pari viikkoa aikaa. Niinpä kesäkuu onkin kulunut pitkälti nimenomaan kotona syväreitä kasaan kirjoitellessani sekä nauttimalla kesän ensihelteistä. Lämpimien kesäkelien lisäksi myös lääkiksen tämän vuoden pääsykoekäänteiden seuraaminen aiheutti välillä hikikarpaloita otsalle ja avasi samalla omia pääsykoehaavoja auki: en voi muuta sanoa, kuin tsemppiä ja voimia kaikille tämän vuoden hakijoille. Olette kaikki joutuneet kyllä niin suuren myllytyksen kohteeksi, että ei voi sanoin kuvaillakaan.





Kulunut kevät on ottanut ihan jokaiselta veronsa tavalla tai toisella ja koronakokemuksia on varmasti yhtä monta, kuin maailmassa on ihmisiä. Toivottavasti kuitenkin just sullaon viimein vähän tilaa hengittääkin (pun intended) ja mahdollisuus nauttia viimeinkin puretuista rajoituksista ainakin jossain määrin. Muistetaan kuitenkin pitää järki matkassa mukana, epidemia kun ei vieläkään ole ohi. 

Nyt meikä kuitenkin pakkaa loput mökkikamat laukkuun ja tyhjentää tiskikoneen ennen suuntaamista juhannuksen viettoon. 
Hyvää keskikesää kaikille! Pysykää terveinä<3


***
-E



1 kommentti:

  1. Onpa huippua, että pääsit Kajaaniin manuilemaan kaikesta huolimatta! Itse Kainuun kasvattina voin suositella siellä etenkin luonnon tutkiskelua, vaikkei Kajaani nimenomaan lempparipaikkojani Kainuusta olekaan. Jospa sun Tansanian-vaihto toteutuu ensi kesänä - olen nimittäin itse haaveillut FiMSIC-vaihtoa kolmosen jälkeiselle kesälle nimenomaan Afrikkaan ja olisi kiva lukea kokemuksia.

    Tsemppiä kovasti manuiluun ja ihanaa kesän loppua! :-)

    VastaaPoista