keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Juhannus 2020



Juhannus on Suomen juhlapyhistä ehdottomasti yksi lemppareistani! Rakastan mökkeilyä ja kesä muutenkin vuodenaikana tarjoaa kaikki ihanat mahdollisuudet ulkona oleskeluun aina luonnonvesissä uimisesta pelloilla paljain jaloin kävelemiseen. Juhannus kuuluukin festariviikonloppujen ohella jokaisen kesän kohokohtiin -poikkeuksetta.



Vaikka juhannus tunnetaankin suomalaisen melankolian ilmentymänä lähes jokavuotisen huonon säänsä vuoksi, mahtuu siihenkin joskus satunnaisina vuosina muutama poikkeus. Tämä vuosi oli onnekkaasti yksi niistä! Jos aiempina vuosina jussini on kulunut mökissä sadetta pakoillen ja vilttiin kääriytyneenä, tänä vuonna elin juhannuskokemuksia jopa varastoon.





Talviturkin heittäminen lähes 26 asteisessa vedessä ei taitane olla meriitti, jota kehtaisi näin Suomessa julkisesti sanoa ääneen, mutta siinäpä tuo nyt on mustaa valkoisella. Tunnetusti äärimmäisen kylmänarkana ihmisenä onnistuin nimittäin nyttenkin saamaan ihoni kananlihalle järvipulikoinnillani, vaikka muut ympärilläni hehkuttivat veden olevan jopa liian lämmintä. Onneksi kovat löylyt savusaunassa antoivat mukavat pohjat ja kiljaisin vain vähäsen jokaisella kerralla veteen sukeltaessani.



Tänä kesänä tuli viimeinkin myös meikäläisen suppailuneitsyys menetettyä! Liian pitkään olen haikeana vierestä seurannut, kuinka kaikki tuntuvat lisäilevän kesäisin suppailukuvia Instagram-tileilleen, enkä ole vielä saanut itse aikaiseksi kokeilla kyseistä lajia. Nyt kuitenkin mökillä oli kuin tilauksesta suppilauta laiturin nokassa, kun saavuimme paikalle ja tottahan toki sitä oli mahdollisimman pian päästävä kokeilemaan. Ja uskokaa tai älkää, ensimmäinen suppailukerta ei ollut syy talviturkkini heittoon.





Hauska fakta, jonka olen tähän mennessä pistänyt merkille on, että mökille lähtiessä sitä jotenkin tietoisesti haluaa irtautua normaalista arjesta ja antaa itselle tilaa olla vaihteeksi jopa luova. Oppikirjat ja tietokoneet vaihtuvat romaaniin ja välillä oikein villiksi heittäytyessä mukaan laukkuun tulee napattua jopa piirustusvälineet. 
Kuitenkin nykyään olen harmillisesti alkanut huomata pelkästään romaania lukiessani, ettei keskittyminen tunnu oikein riittävän siihenkään. Sykkiminen ja tehokas aikaansaaminen tuntuukin jääneen kuluneelta vuodelta päälle, vaikka varsinaista pakollista aikataulutusta ei itselläni ole edes nyt kesäkuun aikana ollut lainkaan. Kaipa sitä täytyisi jotenkin yrittää höllätä otetta vielä tämän viimeisen "vapaan" viikon aikana ennen kesätöiden alkua Kajaanissa.
Mutta oli miten oli, juhannus antoi kyllä aimo rentoutumisboostin tulevalle viikolle ja latasi akkuja juurikin riittävästi<3




Grillailua, uimista, saunomista, suppailua ja melontaa. Paljain jaloin pellolla ja mökkitiellä kulkemista, tikan heittoa, trampoliinilla hyppimistä sekä liian monta saunasiideriä. Auringonottoa kello kahdeltatoista yöllä sekä aamukahveja laiturinnokassa edellisyön itikanpistoksia raapien. Siitä oli meidän juhannus tänä vuonna tehty<3 
Mahtui mukaan tosin myös yksi nilkan nyrjähdys juhannuspäivän lenkkipolulla, mutta ei siitä sen enempää...


***
-E




torstai 18. kesäkuuta 2020

Koronakuulumisia LT3 näkökulmasta + kodin sisustus kuvina



Huh mikä kevät. Maaliskuun puolivälissä kun koko maailma seisahtui ja jokaisen arki muuttui joko enemmän tai vähemmän verrattuna entiseen, muuttui myös meidän opiskeluarki joiltakin osin vain entistä stressaavammaksi. Tämä on luonnollisesti näkynyt myös täällä blogin puolella totaalisena kirjoitustaukona, mutta nyt viimein koen pikkuhiljaa keränneeni voimiani takaisin ja olevani valmis palaamaan taas tuttuun (säännöllisen epäsäännölliseen) kirjoittelurytmiin. On aika siis kerätä yhteen tiivistetysti koronakuulumiset!





Kuten kaikkialla muuallakin, myös meillä täällä Kuopiossa yliopisto sulki ovensa ja opetus siirtyi käytännössä kokonaan verkkoon. Laakereilla lepäämistä moinen muutos ei kuitenkaan tarkoittanut, päinvastoin. Peruuntuneet seminaarit ja harjoitustyöt korvautuivat kotona ratkaistavilla potilastapauksilla ja kurssit ilmoittivat nostavansa lopputenttien läpipääsyrajojaan tenttien siirtyessä Moodlemuotoon. Toisin sanoen koko kahden kuukauden lock down -jakson vietin pitkälti vain nenä kiinni opiskelumateriaaleissa ja lukien yhdestä tentistä toiseen. Kova työ palkittiin kuitenkin lopulta, kun (parin uusintatentinkin jälkeen) Weboodissa komeili hyväksytysti kolmas suoritettu lääkisvuosi.




Yliopiston lisäksi myös KYS sulki ovensa meiltä kolmannen vuosikurssin opiskelijoilta, kun lääketieteen laitos panosti luonnollisesti enemmän ylempien vuosikurssien (lähi)opetuksen toteutukseen, jotta nelosten työkynnyksen saanti tai kutosten valmistuminen eivät viivästyisi poikkeustilan myötä. 
Näin ollen meidän kolmosten kohdalla tämä tarkoitti käytännössä kaiken sairaalalla tapahtuvan kliinisen opetuksen sekä sisätautien opintokokonaisuuteen kuuluvien potilaiden tutkimisten peruuntumista. Vaikka järjestely oli ylempiä vuosikursseja ajatellen täysin ymmärrettävä, oli se tietenkin suuri takaisku näin kolmannen vuoden opintoja ajatellen: lääkärin koulutus kun on loppujen lopuksi edelleenkin hyvin mestari-kisälli -henkistä opetusta, jossa nimenomaan sairaalalla tapahtuvalla lähiopetuksella on suuri merkitys oppimisen kannalta. 
Ensimmäinen klinikkavuosi tuntuikin jääneen pahasti kesken ja luottamus omiin taitoihin potilaan kohtaamisen suhteen vajavaiseksi. Mieltä asian suhteen piristivät kuitenkin ihanat keuhkosairauksien kliiniset opettajat, jotka pariinkin otteeseen etäopetuksen yhteydessä korostivat, että kyllä meistä hyviä lääkäreitä tulee tästä poikkeavasta keväästä huolimatta :)




En ehtinyt asiasta tänne blogin puolelle edes mainita, mutta alun perin olin lähdössä täksi kesäksi kuukauden harjoitteluvaihtoon Tansaniaan FiMSIC:in kautta. Vaihto kuitenkin peruuntui vallitsevasta syystä johtuen toukokuun puolivälissä, ja kesäsunnitelmat piti pistää niin sanotusti uusiksi melko nopeallakin aikataululla.
Kolmannen vuoden lääketieteen kandit pystyvät työskentelemään amanuensseina eli lääkäriharjoittelijoina niillä erikoisaloilla, joiden kurssit on hyväksytysti suoritettu. Ongelmaksi muotoutui omalla kohdallani kuitenkin se, että käytännössä kaikki harjoittelupaikat jaetaan viimeistään puoli vuotta ennen työjaksojen alkua. Niinpä, kun aloin soittelemaan sairaaloiden rekryvastaaville manupaikan perässä vasta toukokuun puolessa välissä, vastattiin kaikkialta erittäin ymmärrettävästi kieltävästi. Olin ehtinyt jo vaipua pienoiseen epätoivoon ja hyväksyä sen faktan, että kesäni kuluisi lähinnä kotisohvalla vyötä kiristäen sekä syväreitä kirjoittaen (tosin hyvin validi vaihtoehto sekin), kun yllättäen sainkin tarjouksen heinäkuun manupaikasta Kajaanin anestesiologialta! En olisi voinut olla uutisesta yhtään iloisempi.




Kesäkuuksi en manupaikkaa uskaltanut edes pyytää, sillä paikkoja kysellessäni olisi työn alkuun ollut tosiaan enää vain pari viikkoa aikaa. Niinpä kesäkuu onkin kulunut pitkälti nimenomaan kotona syväreitä kasaan kirjoitellessani sekä nauttimalla kesän ensihelteistä. Lämpimien kesäkelien lisäksi myös lääkiksen tämän vuoden pääsykoekäänteiden seuraaminen aiheutti välillä hikikarpaloita otsalle ja avasi samalla omia pääsykoehaavoja auki: en voi muuta sanoa, kuin tsemppiä ja voimia kaikille tämän vuoden hakijoille. Olette kaikki joutuneet kyllä niin suuren myllytyksen kohteeksi, että ei voi sanoin kuvaillakaan.





Kulunut kevät on ottanut ihan jokaiselta veronsa tavalla tai toisella ja koronakokemuksia on varmasti yhtä monta, kuin maailmassa on ihmisiä. Toivottavasti kuitenkin just sullaon viimein vähän tilaa hengittääkin (pun intended) ja mahdollisuus nauttia viimeinkin puretuista rajoituksista ainakin jossain määrin. Muistetaan kuitenkin pitää järki matkassa mukana, epidemia kun ei vieläkään ole ohi. 

Nyt meikä kuitenkin pakkaa loput mökkikamat laukkuun ja tyhjentää tiskikoneen ennen suuntaamista juhannuksen viettoon. 
Hyvää keskikesää kaikille! Pysykää terveinä<3


***
-E



sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

KANDIJUHLAT 2020!


 

 Ai että! Viime viikolla juhlittiin vuosikurssimme kauan odotettuja kandijuhlia ja ei voi muuta sanoa, kuin että oli aivan upea viikonloppu! Varainkeruu näitä pippaloita varten aloitettiin jo fuksivuonna, joten tätä päivää varten on yhteisvoimin todella tehty töitä kaikki nämä kuluneet 2,5 vuotta. Ja itse päivää tietenkin odotettu. Ainut miinuspuoli koko viikonlopussa olikin se, kuinka nopeasti se vierähti ohitse...





Lauantai 22.2.2020 alkoi kampaamokäynnillä, jonka olin itsevarmasti varannut alkamaan vasta kello yhdeltätoista kuvitellen, että sen jälkeen jäisi vielä rutosti aikaa meikkaamiseen ja pukeutumiseen. Itse kandijuhlienhan oli tarkoitus alkaa jo kello kahden aikoihin coctail-tilaisuudella Kuopion Saanalla Bellanrannassa, joten kaikki varmaan tästä jo arvaavatkin, että kiirehän siinä lopulta tuli... Onneksi olin ehtinyt kuitenkin pari kertaa edeltävällä viikolla harjoitella juhlameikkini tekoa, joten se luonnistui loppujen lopuksi yllättävän näppärästi. 
Myöskin juhlamekkoni oli valmistunut helman lyhennyksestä vasta pari päivää aikaisemmin joten myönnettäköön, että ajoissa oleminen ei taida olla meikäläisen vahvuuksia noin niin kuin yleisestikään.


@ Hiuslinja, Kuopio



Coctail-tilaisuus Saanalla oli ihanan elegantti aloitus juhlapäivälle. Kurssimme Isäntä ja Emäntä pitivät hienon puheen lääketieteen kandin arvon saavuttamisesta sekä siitä, mitä kaikkea tämä 2,5 vuoden matka onkaan pitänyt sisällään. Samassa tilaisuudessa palkittiin myös monia aktiivisia kurssilaisiamme (huh, kuinka aktiivinen kurssi meillä onkaan ollut!<3) ja sain itsekin tunnustusta muun muassa haalarivastaavuudesta, kandikalenterista sekä kandileffaprojektista. Vaikka olenkin pitkälti omaksi ilokseni kyseisissä projekteissa mukana ollut, lämmitti moinen muistaminen tietenkin sydäntä.<3
Loppuaika Saanalla kuluikin kaikilla pitkälti valokuvia muistoksi räpsien sekä skumppalasia täydentäen. Ehdittiin siinä myös yksi koko kurssin yhteiskuva räpsäistä ennen bussikyyditystä pääjuhlapaikalle Hotelli Scandicille.

© Kuolon Instagran @kuolory




 Scandicille päästyämme oli luvassa itse illallinen ja pääohjelma, mikä kesti kaiken kaikkiaan lähes kuusi tuntia taukoineen. Ohjelmassa oli ruokailun ja kilistelyjen lisäksi paitsi puheita ja yhteislauluja, myös kandileffan ensiesitys sekä kurssinimen ja -lipun paljastus. Toisin kuin muissa lääkiskaupungeissa, Kuopiossa taidetaan (käsittääkseni, korjatkaa jos olen väärässä) olla ainoita, jossa kurssinimi päätetään fuksivuoden sijaan vasta kolmosella. Näin ollen olemme nämä ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta kulkeneet vain nimellä Cursus 2017, mikä luonnollisesti muuttui tänä viikonloppuna...
Kurssimme äänesti nimittäin lähes yksimielisesti nimeksemme Cursus Maximus!

© Kuolon Instagram @kuolory



Näin kandileffan teossa erittäin intensiivisesti mukana olleena kiirettä ja vilskettä piti varsinkin kandijuhlaa edeltävinä päivinä, kun viimeisiä editointeja viilailtiin kuntoon ja teknisten vaikeuksien kanssa tapeltiin - vieläpä itse juhlapäivänäkin. Scandicin juhlasalissa oli nimittäin tarkoitus heijastaa leffa kolmelle eri kankaalle vieraiden istumaergonomian parasta ajatellen ja tietenkin leffan toistossa oli ongelmia vielä 18 tuntia enne juhlan alkua. Jännitystä riitti siis vielä itse juhlapäivällekin! Onneksi Scandicin työntekijät olivat ratkaisseet asian ja viesti leffan pyörimisestä saapui parahiksi suoraan kampaamotuolille, haha! 
Kaikin puolin leffan ensi-ilta jännitti itseänikin erittäin suuresti, sillä loppupeleissä ihmisten reaktio on luonnollisesti moisen projektin onnistumisen mittari. Esityshetkellä ihmisten naurun määrä ja kesken elokuvankin äityvät aplodit taisivat kuitenkin kieliä projektin täydellisestä onnistumisesta... En voisi olla onnellisempi!

Kandileffan tuotantotiimi vasemmalta oikealle: Editoija, Kuvausvastaava, Pääohjaaja, Käsikirjoittaja, Kuvaaja ja etualalla Tuottaja :) 


Illan konjakkikorvat!

 Noin kello yhdeltätoista illalla pääohjelma päättyi kahvitteluihin ja pääjuhlan musiikkiesiintyjä Younghearted aloitti esityksensä. Samoihin aikoihin alkoivat myös bussikyyditykset kulkea kohti illan jatkopaikkaa Five Staria. Tunnelma oli kaiken kaikkiaan katossa ja pysyivät siellä aina aamun pikkutunneille saakka.
Seuraavana aamuna juhlat jatkuivat vielä brunssittelujen merkeissä hieman yllättävässä lokaatiossa, nimittäin yliopistollamme Cantsulla!
Ohjelmassa oli itse brunssin lisäksi paitsi huikea musiikkiesitys, myös kandileffan uudelleen katsominen, yhteisbingo, beerpongin pelaamista sekä itseäni erittäin paljon viihdyttänyt sumopaini.
Vaikka aamulla olikin kenties herännyt hieman väsyneenä pääjuhlan jälkeen, jaksoi tällä brunssilla viettää aikaa aina tilaisuuden päättymiseenkin asti!






Kaiken kaikkiaan nyt on jäljellä vain ja ainoastaan haikea olo koko viikonlopun nopeasta ohi hujahtamisesta. Mielelläni kelaisin aikaa nyt viikon pari taaksepäin, jotta kaiken voisi elää uudelleen, mutta toisaalta onpahan nyt paljon hyviä muistoja joita vaalia. Omat kandijuhlat tulevat jokaiselle lääketieteen opiskelijalle opintojensa varrella vastaan vain kerran, joten päivästä kuuluu nauttia ihan olan takaa. Ainakin pystyn nyt sitten joskus kiikkustuolissa hyvällä omallatunnolla toteamaan, että "minähän nautin".



 ***
-E




Itsestäni otetut potrettikuvat:
Kuvaajana: Sonja Kauranen