sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

KANDIJUHLAT 2020!


 

 Ai että! Viime viikolla juhlittiin vuosikurssimme kauan odotettuja kandijuhlia ja ei voi muuta sanoa, kuin että oli aivan upea viikonloppu! Varainkeruu näitä pippaloita varten aloitettiin jo fuksivuonna, joten tätä päivää varten on yhteisvoimin todella tehty töitä kaikki nämä kuluneet 2,5 vuotta. Ja itse päivää tietenkin odotettu. Ainut miinuspuoli koko viikonlopussa olikin se, kuinka nopeasti se vierähti ohitse...





Lauantai 22.2.2020 alkoi kampaamokäynnillä, jonka olin itsevarmasti varannut alkamaan vasta kello yhdeltätoista kuvitellen, että sen jälkeen jäisi vielä rutosti aikaa meikkaamiseen ja pukeutumiseen. Itse kandijuhlienhan oli tarkoitus alkaa jo kello kahden aikoihin coctail-tilaisuudella Kuopion Saanalla Bellanrannassa, joten kaikki varmaan tästä jo arvaavatkin, että kiirehän siinä lopulta tuli... Onneksi olin ehtinyt kuitenkin pari kertaa edeltävällä viikolla harjoitella juhlameikkini tekoa, joten se luonnistui loppujen lopuksi yllättävän näppärästi. 
Myöskin juhlamekkoni oli valmistunut helman lyhennyksestä vasta pari päivää aikaisemmin joten myönnettäköön, että ajoissa oleminen ei taida olla meikäläisen vahvuuksia noin niin kuin yleisestikään.


@ Hiuslinja, Kuopio



Coctail-tilaisuus Saanalla oli ihanan elegantti aloitus juhlapäivälle. Kurssimme Isäntä ja Emäntä pitivät hienon puheen lääketieteen kandin arvon saavuttamisesta sekä siitä, mitä kaikkea tämä 2,5 vuoden matka onkaan pitänyt sisällään. Samassa tilaisuudessa palkittiin myös monia aktiivisia kurssilaisiamme (huh, kuinka aktiivinen kurssi meillä onkaan ollut!<3) ja sain itsekin tunnustusta muun muassa haalarivastaavuudesta, kandikalenterista sekä kandileffaprojektista. Vaikka olenkin pitkälti omaksi ilokseni kyseisissä projekteissa mukana ollut, lämmitti moinen muistaminen tietenkin sydäntä.<3
Loppuaika Saanalla kuluikin kaikilla pitkälti valokuvia muistoksi räpsien sekä skumppalasia täydentäen. Ehdittiin siinä myös yksi koko kurssin yhteiskuva räpsäistä ennen bussikyyditystä pääjuhlapaikalle Hotelli Scandicille.

© Kuolon Instagran @kuolory




 Scandicille päästyämme oli luvassa itse illallinen ja pääohjelma, mikä kesti kaiken kaikkiaan lähes kuusi tuntia taukoineen. Ohjelmassa oli ruokailun ja kilistelyjen lisäksi paitsi puheita ja yhteislauluja, myös kandileffan ensiesitys sekä kurssinimen ja -lipun paljastus. Toisin kuin muissa lääkiskaupungeissa, Kuopiossa taidetaan (käsittääkseni, korjatkaa jos olen väärässä) olla ainoita, jossa kurssinimi päätetään fuksivuoden sijaan vasta kolmosella. Näin ollen olemme nämä ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta kulkeneet vain nimellä Cursus 2017, mikä luonnollisesti muuttui tänä viikonloppuna...
Kurssimme äänesti nimittäin lähes yksimielisesti nimeksemme Cursus Maximus!

© Kuolon Instagram @kuolory



Näin kandileffan teossa erittäin intensiivisesti mukana olleena kiirettä ja vilskettä piti varsinkin kandijuhlaa edeltävinä päivinä, kun viimeisiä editointeja viilailtiin kuntoon ja teknisten vaikeuksien kanssa tapeltiin - vieläpä itse juhlapäivänäkin. Scandicin juhlasalissa oli nimittäin tarkoitus heijastaa leffa kolmelle eri kankaalle vieraiden istumaergonomian parasta ajatellen ja tietenkin leffan toistossa oli ongelmia vielä 18 tuntia enne juhlan alkua. Jännitystä riitti siis vielä itse juhlapäivällekin! Onneksi Scandicin työntekijät olivat ratkaisseet asian ja viesti leffan pyörimisestä saapui parahiksi suoraan kampaamotuolille, haha! 
Kaikin puolin leffan ensi-ilta jännitti itseänikin erittäin suuresti, sillä loppupeleissä ihmisten reaktio on luonnollisesti moisen projektin onnistumisen mittari. Esityshetkellä ihmisten naurun määrä ja kesken elokuvankin äityvät aplodit taisivat kuitenkin kieliä projektin täydellisestä onnistumisesta... En voisi olla onnellisempi!

Kandileffan tuotantotiimi vasemmalta oikealle: Editoija, Kuvausvastaava, Pääohjaaja, Käsikirjoittaja, Kuvaaja ja etualalla Tuottaja :) 


Illan konjakkikorvat!

 Noin kello yhdeltätoista illalla pääohjelma päättyi kahvitteluihin ja pääjuhlan musiikkiesiintyjä Younghearted aloitti esityksensä. Samoihin aikoihin alkoivat myös bussikyyditykset kulkea kohti illan jatkopaikkaa Five Staria. Tunnelma oli kaiken kaikkiaan katossa ja pysyivät siellä aina aamun pikkutunneille saakka.
Seuraavana aamuna juhlat jatkuivat vielä brunssittelujen merkeissä hieman yllättävässä lokaatiossa, nimittäin yliopistollamme Cantsulla!
Ohjelmassa oli itse brunssin lisäksi paitsi huikea musiikkiesitys, myös kandileffan uudelleen katsominen, yhteisbingo, beerpongin pelaamista sekä itseäni erittäin paljon viihdyttänyt sumopaini.
Vaikka aamulla olikin kenties herännyt hieman väsyneenä pääjuhlan jälkeen, jaksoi tällä brunssilla viettää aikaa aina tilaisuuden päättymiseenkin asti!






Kaiken kaikkiaan nyt on jäljellä vain ja ainoastaan haikea olo koko viikonlopun nopeasta ohi hujahtamisesta. Mielelläni kelaisin aikaa nyt viikon pari taaksepäin, jotta kaiken voisi elää uudelleen, mutta toisaalta onpahan nyt paljon hyviä muistoja joita vaalia. Omat kandijuhlat tulevat jokaiselle lääketieteen opiskelijalle opintojensa varrella vastaan vain kerran, joten päivästä kuuluu nauttia ihan olan takaa. Ainakin pystyn nyt sitten joskus kiikkustuolissa hyvällä omallatunnolla toteamaan, että "minähän nautin".



 ***
-E




Itsestäni otetut potrettikuvat:
Kuvaajana: Sonja Kauranen
















torstai 27. helmikuuta 2020

MY WEEK HELMIKUU: kandileffan kuvausta ja sydäntoimenpiteitä


Maanantai

Herään herätyskelloon ennen kahdeksaa ja hyvä että saan edes silmiäni auki. Olemme kandileffatiimin kanssa kuvanneet koko viikonlopun kurssimme lyhytelokuvaa kandijuhlillemme ja edellinen kuvauspäivä venähti iltamyöhään asti. Pakko on kuitenkin nousta, sillä Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen -kurssimme pakollinen spirometriaseuranta alkaa puoli kymmeneltä. Nousen keittämään kahvia.
Saavun KYSille ja vuosikurssimme pukuhuoneeseen. Vaihdan ulkokengät sisäkenkinä toimiviin Adidaksen släpäreihini, puen sinisen työasun (tuttavallisemmin smurffit) ja vedän lääkärintakin päälleni. Luulen muistavani, missä kyseinen tutkimusosasto sijaitsee KYSin sokkeloisen rakennuksen syövereissä, mutta lähden silti 10 minuuttia etuajassa sitä metsästämään. Hyvä, että lähdin, sillä eksyin matkalla pariinkin otteeseen...
Spirometriatutkimuksen seuranta sujui hyvin ja oli mielenkiintoista nähdä, kuinka potilaan ohjeistus tutkimuksen suorittamiseen tapahtuu käytännössä. Samalla selkeni, kuinka paljon virhelähteitä tuloksissa saattaa liittyä pelkästään suoritustekniikan puutteelliseen hallitsemiseen. Onneksi huomenna käymme kurssin harkassa vielä tarkemmin läpi itse tulosten tulkintaa.

Ehdin käydä nopeasti syömässä ennen klo 13 alkavaa Kliinisen kemian harkkaa Medistudialla. Parin tunnin ryhmäopetuksen aikana käymme hieman tarkemmin läpi muun muassa laboratoriokokein tapahtuvaa ylidiagnostiikkaa sekä geeniteknologisia menetelmiä.

Harkan jälkeen suuntaan kotiin nukkumaan päiväunet, jotka pyrkivät epätoivoisesti paikkaamaan edellisviikon univelkoja... Muutoin loppuilta kuluukin seuraavan viikon Endokrinologian ja Hematologian (EnHe) tenttiin lukiessa sekä crossfit -treenillä.


Tiistai

Edellisen päivän spirometriaseurannan läpikäyvä Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen ryhmäopetus pidettiin aamuyhdeksältä KYSin opetusrakennuksessa. Parin tunnin harkan aikana koin oikeasti jopa ymmärtäväni spirometrialaitteen piirtämiä käyriä ja tulkitsemaan, mistä hengitystien osasta niin sanotut patologiset muutokset ovat peräisin. Nyt täytyy tehdä aktiivisesti töitä, ettei nämä asiat unohdu... Pakko myöntää, että tässä vaiheessa opintoja, jossa jatkuvasti tulee eteen jotain uutta, onkin pahimpana pelkona ajatus, "ettei tätä välttämättä tulla opettamaan uudestaan ennen työelämää". Suurimmaksi osaksihan tämä ei pidä alkujaankaan paikkansa, mutta tietenkin lisää ajatuksen tasolla epävarmuuden tunnetta omasta osaamisesta näin opintojen aikana... Taas yksi asia, josta olisi hyvä oppia pois, haha.
Lounaan jälkeen suuntasin taas lääkärintakki hulmuten radiologian harkkaan, jossa oli toistaiseksi luvassa ehkä yksi mielenkiintoisimmista aiheista tähän asti: nimittäin ultraäänen käytön harjoittelu. Tutkimme kukin vuorollaan toisiltamme jalan suurten valtimoiden ja laskimoiden rakenteet harjoitellen samalla löytämään mahdollisen laskimoveritulpan. Tutkimme myös kanssaopiskelijan kylkien päältä, kuinka maksan sekä munuaiset pystyy näkemään kylkiluiden välistä ja opettelimme hahmottamaan, mitä niistä muodostuvat varjoiset ja valoisat alueet merkitsevät rakenteellisesti. Patologisten nestekertymien hahmottamisen apuna meillä oli niin kutsuttu fantomi, josta pystyimme tutkimaan, miltä esimerkiksi keuhkojen pleuranesteilyn kuuluu suunnilleen näyttää ultrassa. Tajuttoman mielenkiintoinen ryhmäopetus siis kaikin kaikkiaan!


Illalla oli vielä Snellmanialla vuorossa speksin tanssitiimin treenit neljästä kuuteen, joista kipitin vielä Cantsulle Kuolon ylimääräiseen yleiskokoukseen äänestämään mahdollisen uuden Vitriinin ostosta...

Keskiviikko

Mainitsin joskus syksymmällä, että kolmannen vuoden opetukseemme kuuluu päivystämisen lisäksi omatoimista sisätautien toiminnan seurantaa 20 tunnin edestä. Olin pari viikkoa aiemmin varannut itselleni täksi aamuksi lääkärin kierron seurannan sydänvalvontaosastolla, joten suuntasin sinne siis nyt aamuyhdeksäksi kolmosten pukuhuoneen kautta (smurffit ja lääkärintakki). Kierron alussa ilmoittauduin vuorossa olevalle ohjaavalle lääkärille ja esittelin itseni kolmosvuoden kandiksi. Siinä sitten vaihdettiin muutama sananen, otettiin tietokone mukaan ja lähdettiin kierrolle. 


Käytännössä lääkärinkierron seurannassa kandi vain kipittää lääkärin perässä, kun tämä vierailee osaston potilaat yksi kerrallaan läpi tehden näille jatkosuunnitelmia potilaiden itsensä sekä heitä hoitavien hoitajien kertoman perusteella. Kandina joutuu pitkälti siis tasapainottelemaan sen kanssa, paljonko kehtaa kierron sujuvuutta keskeyttää omilla kysymyksillään ja paljonko suostuu olemaan vain hiljaa vieressä. Henkilökohtaisesti koen jo suurta onnistumisen tunnetta pelkästään siitä, kun vieressä kuuntelemalla huomaankin pysyväni kärryillä keskustelusta ja vielä ymmärtäväni, miksi jatkohoitosuunnitelma tarkentuu kyseiseen suuntaan. Aina ei näin nimittäin ole...


Kierto kestää noin pari tuntia ja suuntaan sen jälkeen syömään. Yhdeltä alkaa nivelinjektioiden pistoharkka, jossa harjoittelemme fantomeilla palpoimaan nivelraot olkapäästä, polvesta, ranteesta, sormesta sekä kyynärtaipeesta ja pistämään neula niihin oikealle syvyydelle. Fantomeissa olevat sensorit tunnistavat, kun neula osuu oikeaan paikkaan ja ilmoittaa vihreällä valolla opiskelijalle suorituksen onnistuneen.
Illemmalla on taas luvassa speksin tanssitreenit neljästä kuuteen, joiden jälkeen loppupäivä kuluukin kotona netflixiä katsellen, vaikka suunnitelmissa olikin ollut ahkera opiskelu...



Torstai 
- ja vapaapäivä!

Tänään ei ole luvassa koulua lainkaan, mikä tarkoitti tietenkin myöhään nukkumista ja sängyssä peiton alla opiskelemista, haha. No ei sentään täysin: kävin myös aktivoimassa itseäni hieman salilla pikku treenin muodossa, jottei päivä menisi ihan horisontaaliseksi.
Illalla kävimme myös poikaystäväni kanssa testaamassa Kuopion satamassa sijaitsevan viiniravintola Gusto Runinin.

Perjantai

Olin ilmonnut itseni tälle viikolle seuraamaan sydänvalvonnan lääkärinkierron lisäksi sydäntoimenpideyksikön toimintaa. Onneksi edellisillan ravintolareissu ei venähtänyt tuhottoman myöhäiseksi, sillä seuranta alkoi jo aamukahdeksan aikaan. 
Käytännössä kaikki KYSin päiväkirurgiset sydäntoimenpiteet vaikuttavat tehtävän läpivalaisuavusteisesti, joten sinisten smurffien lisäksi sain päälleni koko vartalon säteilysuojan (painava edestä kiinnitettävä liivi) sekä kaulalle puettavan kilpirauhassuojan tyylikkään pinkin hiusmyssyn lisäksi.


Seurasin toimenpiteitä noin neljä tuntia, jonka aikana näin yhteensä neljä koronaariangioita, pari sydänultraa sekä yhden sydänlihasbiopsian. Seurantaa olisi saanut jatkaa vielä pari tuntia enemmänkin, mutta minun oli suunnattava lounaan kautta kandileffamme kuvauksiin -joissa menikin pitkälti sitten loppupäivä.

Lauantai

Editoimme leffaa koko aamupäivän kandileffan tuotantotiimin kanssa etänä tietokoneen näytönjaon kautta ja pakko sanoa jo tässä vaiheessa, että leffasta tulee kyllä ihan huippu! Olen itse toiminut leffan teossa kuvaajana sekä epävirallisena apuohjaajana, enkä ole kyllä vähään aikaan ollut mukana missään näin hauskassa projektissa! En malta odottaa kandijuhliamme ja leffan ensimmäistä ensi-iltaa (toinen ensi-ilta vappuna KuoLOn Ozgar-gaalassa kaikille kuololaisille).
Iltapäivästä suuntasinkin sitten vielä speksin tanssitiimin treeniviikonloppuun, jossa harjoittelimme jonkin verran uutta materiaalia sekä kertasimme jo tehtyjä koreoita.

Sunnuntai

Viikon päätös ja luulisi edes nyt olevan vapaapäivä. Vaan eipä ole.
Aamuyhdeksältä tapasimme kandileffaporukan kanssa KYSin pukuhuoneissa ja kuvasimme muutamat rästiin jääneet klipit rauhassa talteen näin sairaalan arkihulinan ulkopuolella. Kuvauksien jälkeen suuntasimme parin muun tanssitiimissä mukana olevan kanssa jatkamaan tansstreeniviikonloppua toisen päivän osalta. Pakko myöntää, että kun illalla lopulta pääsi kotiin, oli kyllä niin kaikkensa antanut olo koko viikon osalta.

Näin meidän kesken: aiemmin samalla viikolla ostettu suklaalevy oli tänä iltana erittäin ansaittu...<3


***
-E






keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Elvytystentti, syvärilabroja ja kardiologiaa


Kun kotimuutosta oli jotakuinkin selvitty, piti meikäläisen selvitä vielä kahdesta tentistä sekä yhdestä syvärien labraviikosta ennen joululaitumille pääsemistä. Lisäksi olin tietenkin ilmoittautunut loma-ajan potilaiden tutkimislistalle, mikä käytännössä tarkoitti päivittäistä tutkimisvalmiudessa olemista siltä varalta, että osastoilta löytyisi opiskelijoiden tutkittavaksi suostuvia potilaita. Tätä kaikkea voisi siis kutsua niin sanotuksi loppukiriksi!

Elvytystentti kuului osaksi anestesiologian ja tehohoidon kurssia, ja sitä edelsi muutama viikko aiemmin elvytysharkka, jossa käytiin yhdessä läpi ohjaavan anestesiologin kanssa paineluelvytyksen tekniikka, elvytyksessä käytettävät lääkkeet sekä niiden annostelu suhteessa defibrillaattorin antamiin iskuihin. Itse tenttitilanteessa testattiin pienryhmissä jokaisen ryhmäläisen suoriutumista elvytystilanteen johtamisesta: jokainen sai vuorollaan ratkaistavaksi erilaisia elottomuuteen johtavia tilanteita (kammiovärinä, asystole, pulssiton sähköinen aktiivisuus...) ja johtaa niiden elvytyshoitoa (=isketäänkö vai eikö isketä, annetaanko amiodaronia vai eikö anneta...). Kaikilla ryhmäläisillä oli tenttitilanteessa päällä mikrofonit ja tenttiä valvova anestesiologi oli takaisinheijastavan ikkunan takana seuraamassa meidän opiskelijoiden suorituksia. Voin vakuuttaa, että tuo kuulostaa kuumottavammalta, kuin mitä se todellisuudessa oli!
Kaiken kaikkiaan tenttitilanne meni hyvin ottaen huomioon, että sen aikana sivuttiin myös erityistilanteita, joita emme olleet suoranaisesti harjoitelleet itse harkassa. Ohjaava anestesiologikin korosti, että vaikka kyseessä olikin tentti, oli se myös ennen kaikkea harjoittelutilanne mahdollisten tulevaisuuden elvytystilanteiden varalle. Tämä oli helpottavaa kuulla, sillä vaikka tässä ollaankin päntätty ja harjoiteltu elvytyshoidon protokollaa, ei sitä tietenkään vielä koe osaavansa oikeasti elvyttää. Ainakaan muuta kuin nukkea...


Klinikkaryhmämme elvytystentti oli tosiaan maanantaina ja keskiviikkona häämöttikin sitten jo kardiologian tentti. Olin lukenut siihen onneksi ahkerasti pitkin syksyä kurssin ollessa käynnissä, joten en ottanut siitä liiemmin paineita. Tentti menikin sitä paitsi ihan hyvin -ainakin siltä tuntuu vielä näin ennen tenttitulosten saamista... Toivottavasti arvosanakin olisi näiden omien tuntemuksieni kanssa samaa mieltä!
Loppuviikko ennen syväreitä varten tehtäviä labrahommia menikin sitten viimeistä tenttiä juhlistaessa, uusia huonekaluja kootessa, laatikoita purkaessa sekä pikkuisen balettia tanssiessa. Olin alkusyksystä ilmoittautunut tanssinnälkäisenä Kuopion Avoimen Konservatorion kautta treenailemaan balettia kerta viikkoon näin pidemmän tauon jälkeen ja voi pojat, kuinka hyvältä tuntuikaan pitkästä aikaa ojentaa nilkkaa ja pyöräyttää muutamia piruetteja keskilattialla. Kaiken kukkuraksi päästiin kyseisen ryhmän kanssa myös esiintymään näin joulun alla konservatorion loppunäytöksessä.  Näillä eväillä on mukava siirtyä keväällä tanssimaan sitten Kuolon speksissä: vuosittaisessa interaktiivisessa opiskelijateatteriproduktiossa!



Ennen lomille lähtöä piti tosiaan vielä vetäistä labratakki ylle muutaman kuukauden tauon jälkeen ja palata labran puolelle pipetoimaan. Kesällä viimeisin solualtistukseni ei ollut nimittäin tuottanut oikein järkeenkäypiä tuloksia, joten nyt oli sitten aika leikkiä taas vaihteeksi vähän teletappia ja tehdä homma niin sanotusti uudestaan. Onneksi labrahommat tarjosivat kuitenkin lähinnä mukavaa vaihtelua kuluneiden viikkojen pänttäykseen ja helpottivat samalla järjestyksenhakuista autismiani muuttokaoksen jäljiltä. Näin ollen työviikko oli enemmänkin kuin tervetullut. 
Sitä paitsi: maanantai oli koko viikon työtäyteisin (työpäivä venähti 11-tuntiseksi...), joten kun tiistaina labrahommia olikin vain muutaman tunnin edestä, ehti siinä illalla mukavasti käydä tutkimassa vielä yhden potilaan ennen perjantaista lomille lähtöä. Kaiken kaikkiaan olen nyt kuluneen syksyn aikana tutkinut siis yhteensä kolme omaa potilasta. Näin ollen koko lukuvuoden kestävän sisätautien kurssimme yhdeksän potilastutkimuksen täyttymiseksi jäi itseltäni kevään puolelle nyt yhteensä kuuden potilaan edestä tutkittavaa. Vielä vuosi sitten moinen määrä potilaita olisi lähinnä järkyttänyt pientä prekliinikon mieltäni, mutta nyt on onneksi ehtinyt karttua sen verran luottamusta omaan tekemiseen, ettei ajatus tutkimisesta enää jännitä -ihan niin paljon. 


Vielä olisi siis pari labrapäivää jäljellä, ennen kuin etelöidyn Helsingin suuntaan. Vaikka kulunut syksy on ollut raskas, on se ollut myös samanaikaisesti ihan huikea enkä pystyisi kuvittelemaankaan parempaa fiilistä lähteä loman viettoon. Muistakaa kaikki levätä, ollaan se ansaittu. Jokaikinen.
Ihanaa joulua kaikille!

***
-E

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

MUUTTO !


Kiireisen ja tapahtumarikkaan klinikkasyksyn päätteeksi oli ehkä jopa haikeaa sanoa hyvästit kodikkaille opiskelijayksiköille ja muuttaa niin sanotusti isommille kulmille. Vaikka sitä kuvittelee onnistuneensa elämään vähällä tavaralla, on se silti aina järkytys huomata, kuinka paljon materiaa onnistuukin mahduttamaan pikkuyksiön kaappien ja lokeroiden perukoille. Onneksi uuden kämpän runsaammat neliöt tarjosivat tähänkin järkytykseen ratkaisun, eivätkä haikeat fiilikset vanhojen asuntojen taakse jättämisestä kestäneet kovin kauaa.


Kuten reilu kaksi vuotta sitten Kuopioon Turusta muuttaessani, turvauduin tälläkin kertaa tutuksi ja turvalliseksi muodostuneeseen Niemen muuttopalveluun muuttolaatikoiden vuokraamisen osalta. Hauskaa sinänsä, sillä sain tästä paljon kuittailuja kavereiltani sen suhteen, että mitä järkeä on maksaa laatikoista, joita ei edes saa pitää. Puolustuksekseni koin kuitenkin tämän rajallisen vuokra-ajan olevan itselleni tarpeeksi vahva ulkoinen kannustin myös purkaa muutetut laatikot mahdollisimman nopeasti uudessa asunnossa. Itseni tuntien ei olisi nimittäin lainkaan tavatonta löytää purkamattomia muuttolaatikoita vielä puoli vuotta muuton jälkeenkin asunnon nurkista pyörimästä, jos niiden tyhjentämiseen ei olisi pakottavaa aikarajaa...

Klo 8:05 ja ensimmäinen Ikeayritys

Itse muutto sujui loppujen lopuksi oikein mukavasti ja sulavasti Kuolon pakulla eli näin tuttavallisemmin Noutajalla. Koska Niemen laatikot toimitettiin lauantaina ja Noutaja oli vuokrattu tiistaiksi, oli itse pakkaamiseen varattu aikaa runsaat kaksi päivää. Kyllä siinä kiire tuli, mutta toisaalta eipähän tarvinnut elää muuttokaoksen keskellä muutamaa päivää kauempaa!
Saimme pakun käyttöömme aamukahdeksalta ja koska olimme (tietenkin) päättäneet olla kyseisen päivän aivan superaikaansaavia, suuntasimme tietenkin heti muuttopäivän alkajaisiksi Ikeaan -ihan vain huomataksemme tuon ruotsalaisen sisustuskeitaan aukeavan vasta aamukymmeneltä. Ei siinä sitten auttanut muu kuin häntä koipien välissä körötellä takaisin Cantsulle ja mennä Oppariin tekemään parit palautettavat koulujutut ajan tappamiseksi. Hieman ennen kymmentä lähdimme sitten uudelle shoppailuyritykselle ja pääsimme kuin pääsimmekin tällä kertaa jopa sisälle asti. Kuinka vaikeaa sitä voikaan olla päästä kuluttamaan kesätyösäästöjään... 

Klo 9:45 ja uusi yritys!

Ikeareissun jälkeen suunta kävi vielä sisätautien harkan kautta ja sitten alkoikin itse muutto. Kantoavuksi lupautuneet kaverit olivat ihan valtavan suuri apu, sillä kahden asunnon tyhjentäminen ja uuden täyttäminen vei kaiken kaikkiaan yhteensä vain kolme tuntia. Loppuilta ravattiinkin sitten enää pakulla edestakaisin ympäri Kuopiota vieden vanhoja ylimääräisiksi jääneitä huonekaluja ja tavaroita joko uusille omistajilleen tai kierrätykseen. Kaiken kaikkiaan Noutajan vuokraus oli ollut täysin rahansa väärti ja silti edullisempi kuin monien varsinaisten vuokrausfirmojen pakettiautot: kannatti siis hyödyntää Kuolon jäsenetua toden teolla tällä kertaa! Lisäksi saipahan rakas ainejärjestömmekin mukavasti liikkuvaa mainosta, kun kruisailtiin lähes kokonainen vuorokausi ympäri Kuopiota -nopeusrajoitusten mukaisesti totta kai.   

Vaikka Niemen laatikot tulikin purettua ja palautettua parin muutonjälkeisen päivän sisällä, on vielä muutamat pahvilaatikot purkamatta ja huonekalupaketit kokoamatta. Tästä huolimatta näyttää uusi asunto ihme kyllä jo todella kodikkaalta, enkä maltakaan odottaa, miltä se näyttää valmiina! Teen uudesta sisustuksesta myös mitä todennäköisemmin erittäin kuvarikasta postausta tänne bloginkin puolelle tammikuun aikana, joten stay tuned! :) 
Lomilta palaaminen tulee siis olemaan varmasti täynnä uutuudenviehätystä, kun Kuopiossa ei odotakaan ainoastaan uusi lukukausi vaan myös uunituore koti -ja tietenkin se tärkein: tuparit

***
-E