torstai 24. toukokuuta 2018

FUKSIVUOSI kuvina

Tässä se nyt sitten on. Eka vuosi lääkistä. Huomenna perjantaina on vielä viimeinen tentti, mutta sen jälkeen olisi koko elämäni kolmas (ja todennäköisesti myös viimeinen) fuksivuosi virallisesti paketissa. Haikeat on fiilikset, pakko myöntää. Kulunut vuosi on ollut hurja ja todella tapahtumarikas, mutta samalla myös ehkä elämäni paras ja antoisin. Oon päässyt tutustumaan moniin upeisiin ihmisiin, joiden kanssa ei ainoastaan ole tullut päntättyä hiki otsalla niin anatomisia rakenteita kuin histologian marjapuuronäytteitäkin, vaan myös juostua pää kolmantena jalkana aina yhdestä opiskelijatapahtumasta toiseen pitkin vuotta. Tätä kaikkea ei todellakaan olisi voinut paremman porukan kanssa kokea!

Vaikka en yleensä kuvakollaaseista liiemmin välitäkään (eivät tee yksittäiselle kuvalle liiemmin kunniaa), sopivat ne mielestäni tässä kohtaa hyvin koko vuoden yhteenniputtamiseen. Niinpä olenkin koonnut tähän postaukseen otsikon nimenmukaisesti lukuvuoden 2017-2108 kuvina! -pienien muisteluiden saattelemana<3
Siispä LET'S GOU!
Eka koulupäivä, kaupunkisuunnistus ja TLA:n aloitus


TOOGAT!

Terveyskeskuspäivät, Kostajaiset ja Pikkujoulut

Kun loka-marraskuussa olimme lopulta onnellisesti kotiutuneet terveyskeskuspäiviltämme, emme päässeet vuosikurssimme kanssa ainoastaan suunnittelemaan Kuolon ja Dentinan yhteisiä Pikkujouluja yhdessä hampaan fuksikurssin kanssa, vaan myös kostoretkeä rakkaille tuutoreillemme, jotka olivat koko kuluneen syksyn ajan keksineet vaikka mitä päämme menoksi. Vihdoin oli siis aika maksaa potut pottuina ja kyllä se kosto suloinen olikin! Saa nähdä kuinka pahasti ensi vuoden fuksit tulevat kostamaan meidän tuutoroinnit ensi syksynä... 

Anatomia -overload

Haalarikaste!

FIMSIC:in nallesairaalatoimintaa

Loppusyksystä meidät valittiin kaverini kanssa hoitamaan FIMSIC:in (Finnish Medical Students' International Committee) nallesairaalatoimintaa täällä Kuopiossa. Nallesairaalassa lääketieteen ensimmäisen vuoden opiskelijat käyvät lähiseutujen päiväkodeissa hoitamassa lasten pehmoleluja kuntoon samalla lievittäen heidän mahdollista lääkäripelkoa turvallisessa ympäristössä (=päiväkodissa) toteutetun leikin avulla. Samalla me fuksit päästään harjoittelemaan lapsen kohtaamista hoitotyössä jo heti näin opintojen alkuvaiheessa sekä ohessa ehkä lievittämään omaa mahdollista lapsipelkoa...:) Kyllä sitä melko monta pehmolelua tulikin kuluneen kevään aikana hoidettua kuntoon!

Superristeily, SuperSappee ja MM-kyykkä

Harkkaa harkkaa

Ehkä parasta lääkiksessä opiskelussa jo heti ensimmäisestä vuodesta alkaen on ehdottomasti ollut kaikki harjoitustyöt. Anatomian pänttäyksen yhteydessä emme päässeet ainoastaan tutkimaan anatomisia rakenteita syksyllä elinkohtaisissa dissektioissa ja toistemme kurkuista KNK (korva, nenä, kurkku)-harkoissa, vaan myös kaikkien elinjärjestelmien osalta tammikuun dissektioissa. Keväämmällä harjoitustyöt keskittyivät enempi histologiaan ja solubiologiaan, jonka parissa tulikin sitten laskettua kurssikaverien veren kolesteroliarvoja sekä selvitettyä genotyyppiä laktoosi-intoleranssin suhteen geenitestillä. Vielä näin vikalla opiskeluviikollakin tuli harjoiteltua paineluelvytystä ihmisnukella hätäensiavun harkassa. Parasta!

Wappu!

MEDIXIT @Tampere

Yhtenä toukokuisena viikonloppuna vapun jälkeen pääsimme nauttimaan näistä ihanista alkukesän hellekeleistä Suomen Mansesterissa järjestetyissä Medix (Mediolympialaiset)-karkeloissa yhdessä kaikkien muiden lääkiskaupunkien medisiinarien kanssa. Tapahtuman yhteinen pukuteema vaihtui lauantaina kaupunkikohtaisesti värikoodattuihin Medix-paitoihin (Kuopio sai tänä vuonna edustaa keltaisessa paitulissa), jotka tosin eivät tuntuneet pysyvän kenenkään päällä muutamaa tuntia kauempaa. Itsekin palasin sunnuntaina Medixeiltä kotiin Tampereen pinkissä t-paidassa keltaisen sijaan... Kaiketi sitä pitää tulevia vuosia varten ottaa missioniksi kerätä koko sarja Suomen lääkiskaupunkien medixpaitoja vaatekaappia koristamaan!

Pääsykoe vol 5

Viime viikolla sitten kohdattiin vielä kertaalleen oman menneisyytemme haamut, kun osallistuimme tämän vuoden lääkiksen pääsykokeen järjestelyihin: itse ensiksi aamulla infoapuna paikan päälle saapuville hakijoille, päivällä pääsykoevalvojana (vieläpä samassa salissa, missä itse tein viime vuonna oman kokeeni!) sekä kokeen päätyttyä klo 14 eteenpäin karkkitarjoilun ja traumanhoidon muodossa koesalien ulkopuolella. Pakko sanoa, että koetilanteen uudelleen eläminen -tällä kertaa salin toisella puolella pöydän takana istuen - oli todellakin eräänlainen ympyrän sulkeutuminen oman hakuhistoriani osalta. Sitä on hieman huvittavastikin kuluneen vuoden aikana välillä tullut pelättyä oman opiskelupaikan mitätöintiä, mikäli Moodle yhtäkkiä ei päästäkään kirjautumaan sisään tai sähköposti ei toimi kunnolla... Ehkä sitä nyt tämän viidennen pääsykoekerran myötä voisi viimeinkin sisäistää oikeasti olevansa lääkiksessä!

***

Kaiken kaikkiaan on kulunut vuosi ollut uskomaton!   
Myös Kuopio on yllättänyt mut todella positiivisesti ja vaikka en sitä haluakaan myöntää, niin kyllä se savolaisuus taitaa ainakin jossain määrin olla hieman tarttuvaa -vaikka kovasti kaksoiskonsonanttia vastaan pyrinkin taistelemaan! Tosin viime elokuussa mainitsemani kalakukon metsästys ei ainakaan vielä ole poikinut yhtään tulosta, joten sentään jotain savolaistumisrituaalia taitaa nyt kesän bucketlistallakin jäädä. Mikä on vain hyvä, sillä oma kesäni tulee vietettyä aika pitkälti yliopistolla labrojen uumenissa lääketieteen syvärien merkeissä. Niiden parissa onkin hyvä jatkaa nyt kuluneen lukuvuoden jälkeen ja palata sitten syksyllä taas opintojen ääreen tuutorin roolissa vastaanottamaan uusia lääkisläisiä<3

Hyvää kesää kaikille!

***
-E





tiistai 15. toukokuuta 2018

Kevään 2018 hakijoille

Huomenna se koittaa! Nimittäin kevään 2018 lääkiksen pääsykoe. Jännitys saattaa tässä vaiheessa olla jo ihan käsin kosketeltavaa: olo voi olla huonovointinen ja kädet ja kainalot hikoavat pelkästä sängyllä makaamisesta. Ainakin mulla tuo tapahtui käytännössä jokaisena hakuvuonna! Mutta nyt on se hetki yrittää ottaa vain iisisti ja suunnata ajatuksia muualle –sekä viimeistään sulkea ne kirjat!!
Kaikki mahdollinen työ, minkä ootte voineet pääsykoetta varten tehdä, on jo tehty kuluneiden kuukausien aikana, eivätkä nämä viime hetken paniikkilueskelut stimuloi mitään muuta, kuin sitä nimenomaista paniikkia. Älä anna sille valtaa.


 Sä olet vahvempi kuin se koe. Eivät ne pääsykokeen tekijät niin paljon mielikuvitusta omaa, että keksisivät sinne jotain maata mullistavaa uutta tehtävätyyppiä. Toisin sanoen: sitä samaa kuraa se tulee tänäkin vuonna olemaan, kuin mitä juuri sinä olet jo koko kevään ajan laskenut ja harjoitellut. Nyt ne laskut pitää tehdä vain yhdessä kaikkien muiden hakijoiden kanssa. Samassa tilassa samaa ilmaa hengittäen. Ottakaa se koetilanne rutiinipäivästä! Kyllä te osaatte. Itse kokeen jännittämisen sijaan voitte jännätä sitä, joudutteko vastaamaan tänä vuonna kysymyksiin hevosista vai kanoista.

2017 @Mualiman napa
Ulkona on upea sää, menkää nauttimaan siitä! Ostakaa jäätelö ja menkää pitkälle kävelylle. Suunnitelkaa, mitä teette huomenna kokeen jälkeen. Suhtautukaa huomiseen normaalina päivänä muiden joukossa.
Jos ootte matkustaneet kokeen perässä toiselle paikkakunnalle ja hengaatte nyt kenties jo hotellissa, lähtekää sieltä ulos! Viime vuonna suunnistin Kuopiossa itseni puhelimen Google Mapsilla torille Mualiman navalle juomaan kahvit ja kokemaan hämmentynyttä olotilaa siitä, onko tässä kenties uusi kotikaupunkini syksyllä. Ympärillä kuultu savon murre oli kuitenkin niin rempseän kuuloista, että seuraavan päivän pääsykokeeseenkin alkoi suhtautua savolaisen lungisti. Suattaapi olla että mennöö läpi, mutta suattaapa olla menemättäkin. Tärkeintä nyt on rauhoittaa oma mieli, saavutettiinpa se millä keinoin hyvänsä.

©Googlen kuvahaku
Mä tuun huomenna fiilistelemään koetilannetta teidän kaikkien koetta Kuopioon tekemään tulleiden kanssa pääsykoevalvojan roolissa ja myötäelämään samalla koetilanteen uudestaan. Vaikka en itse koetta tänä vuonna enää tee, pystyn kuitenkin koesalissa useana vuonna istuneena samaistumaan hyvin teidän tuntemaan jännitykseen. Pieni adrenaliini on hyvästä, mutta liiallisuuksina se muuttuu paniikiksi -ja sitähän nimenomaan halutaan välttää.
 Kova työ on nyt tehty ja ainoa, mihinkä voitte enää vaikuttaa, on koetilanteen handlaaminen. Nukkukaa siis edellisyönä hyvin (tiiän, helpommin sanottu kuin tehty), rauhoittakaa koetilanne, keskittykää ja näyttäkää siihen paperille, mitä osaatte. Kun koe sitten kello 14:00 päättyy, astelette salista ulos tulevina lääkäreinä!

Onnea kaikille huomiseen koitokseen!

***
-E





perjantai 11. toukokuuta 2018

Vappu -se ei lopu


Jos opiskeluvuodesta pitäisi nostaa yksi viikko erityisesti jalustalle, olisi se ehdottomasti vappu! Tuo loputtomalta tuntuva juhlarieha ei tunnetusti opiskelijoiden keskuudessa rajoitu ainoastaan vappuaattona vipattavaan tanssijalkaan ja vappupäivän sivistyneeseen krapulabrunssiin, vaan kestää opiskelijakaupungista riippuen kokonaisesta viikosta jopa kahteen.
Koska aikaisemmat Turussa viettämäni opiskelijavaput ovat rajoittuneet nimenomaan tuon vapun aaton hulinoihin intensiivisen pääsykokeisiin lukemisen takia, päätin tänä vuonna ottaa Kuopiossa koko viikon kestävästä Kuolon vapusta todellakin kaiken irti. Niinpä kalenterini viikolla 17 näytti siis jotakuinkin tältä:

Maanantai: Kuopio Amazing Race
Tiistai: Puijonkadun Appro
Keskiviikko: Torisitsit
Torstai: Wappusitsit
Perjantai: Kuolon Ozgar-gaala
Lauantai: Kuolon kevätjuhla ja Post-Pseudo
Sunnuntai: Sawo-Karjala excursio
Maanantai: WAPPUAATTO
Tiistai: Wappupiknik


Mutta tietenkin vappuviikon ohjelma näytti omalla kohdallani aivan liian hyvältä ollakseen totta ja niinhän siinä sitten kävikin, että jo heti alkuviikosta tapaturma-altis olemukseni taiteili tiensä alas eräitä portaita hieman liiankin tyylikkäästi ja tuo taituruus palkittiin seuraavana päivänä muhkealla jalkakipsillä. Vasemmasta jalkaterästä otetut röntgenkuvat eivät ainoastaan paljastaneet 5. metatarsaaliluun menneen kokonaan poikki vaan sinetöivät samalla kohtalokseni seuraavat kuusi viikkoa kipsin ja kyynärsauvojen kanssa taaplaillen. Uutinen ei ollut mukavin mahdollinen ottaen huomioon käynnissä olleen vappuviikon, mutta ainakin alkukeväästä suoritettu radiologisen anatomian kurssi tuli heti hyötykäyttöön, kun pääsin mua hoitaneen ortopedin kanssa yhdessä ihmettelemään murtunutta jalkaani siitä otettuja röntgenkuvia tutkaillen. Voiko itse potilaaksi joutunut lääkisopiskelija parempaa toivoakaan?


Kipsiä tai ei, vappu ei lopu eikä sitä voi peitonkaan alle paeta. Hoito-ohjeeksi olin saanut välttää varaamasta painoa murtuneelle jalalle, mikä käytännössä tarkoitti vapun osalta juhlariennoissa vipeltelyä keppien kanssa taiteillen ja yhdellä jalalla hyppien. Sen verran sissiä mustakin löytyy, että otin tuon pikku takaiskun lähinnä hauskana haasteena muutenkin uutuudenviehätystä täynnä olleelle vappuviikolle. Varsinkin, kun Kuopion Amazing race oli jo tuossa vaiheessa ohi, ei jäljellä olleet vapputapahtumat liiemmin edes sisältäneet liikkumista paikasta toiseen jalan. 
Loput vappuviikosta sujuikin siten Kuolon wappusitseillä istuen ja vuoden viimeiset sitsilaulut laulaen, Ozgar-gaalassa opiskelijoiden itse tekemiä lyhytelokuvia katsomosta käsin katsellen ja lauantaina SN100 luentosalissa Kuolon kevätjuhlassa Suvivirttä hoilaten ja kurssikavereita palkiten. 



Sunnuntaina koitti sitten kauan odotettu Sawo-Karjala excursio, jota varten olimme jonottaneet Lukeman edessä lippuja yön yli huhtikuun alkupuolella, jolloin ulkona oli vielä ollut lunta ja muutama aste pakkasta. Excursio on ollut vanhempien vuosikurssilaisten mukaan aikaisempina vuosina tavattoman suosittu, joten olihan meidän lähes kaikki opiskelijatapahtumat testanneen kaveriporukan pakko lähteä mukaan vielä tällekin. Tapahtuman luonne sopi vieläpä täydellisesti murtuneelle jalalleni: mikä olisikaan parempi vapputapahtuma, kuin excu, jossa tilausbussi kiertää 10 tunnin reissun aikana Pohjois-Savon lähialueiden baareja ja kapakoita vieden janoiset opiskelijat suoraan baarin ovelta toiselle? Turha kävely ainakin oli optimoitu mahdollisimman minimiin, mitä nyt bussin portaissa piti yrittää olla kaatumatta... 





Kaikki hyvä lähenee aina joskus loppuaan ja niin tämäkin vappu huipentui maanantaina tietenkin vappuaattoon. Toisin kuin esimerkiksi Helsingissä Mantan patsaalla, tuntui ihan luksukselta, kun Kuopion torilla suoritetun Veljmiehen patsaan pesun ja lakituksen aikana pystyi toimenpiteestä jopa näkemäänkin jotain tapahtumaa seuranneen pienemmän ihmismäärän takia. Sain jopa napsaistua muutaman (tärähtäneen) kuvan Proffan uitosta puhelimeen muistoksi  eli melko lähellä pääkallopaikkaa oltiin!




Koska Kuolon kerhotalo Vitriini on harmillisesti nykyään historiaa, vietettiin loput vappuaatosta sen sijasta Kuolon vuokraamalla huvilalla Airakselassa, jonne tilausajot kyyditsivät Kuolon vappukansaa pitkin alkuiltaa. Ilta (ja yö) sujui kaikin puolin mukavissa merkeissä ruokailun, livemusiikin ja paljuilun parissa. Aamun sitten sarastaessa ja vappupäivän valjetessa kaikki kynnelle kykenevät vappusoturit kömpivät vielä lievittämään aamun olotilojaan ei-ihan-niin aurinkoisen vappupäivän piknikin pariin Valkeisenlammen rantaan. 


Murtuneesta jalasta huolimatta kulunut vappu oli ehdottomasti toistaiseksi elämäni paras! Paitsi, ettei se vielä ohi ole... Se koittaa ensi vuonna uudestaan. Ja muistuttelee olemassaolostaan pitkin vuotta. Opiskelija voi välillä lakata juhlimasta vappua, mutta vappu ei koskaan lähde opiskelijasta. Joku viisas on joskus sanonut, että on monta asiaa, jotka ovat elämässä epävarmoja, mutta "vappu ja sitä seuraava krapula eivät niihin kuulu". 
Wappu ei lopu.


***
-E



<a href="https://www.bloglovin.com/blog/19260577/?claim=u7ms3qkt9fy">Follow my blog with Bloglovin</a>