Superristeily!

Viime viikonloppuna oli taas aika ottaa suunta kohti Suomen Vegasia (Helsinkiä) ja siellä Viikkarin kelluvaa rinnakkaistodellisuutta, sillä Kaikkien lääkisten superristeily starttasi Katajanokalta auringonlaskun aikaan eikä meno todellakaan jäänyt tapahtuman nimeä pahemmaksi. Kuten haalaritkin, myös Superristeily oli kaikkien hakuvuosieni ajan eräänlainen lääkiskuplan ruumiillistuma, jota kadehdin hiljaa etäältä ja johon haaveilin pääseväni joku päivä itse osaksi. Niinpä ei liene kovin iso ylläri, että kun Kuolon Tahko-reissu ja Superristeily sattuivat osumaan päällekkäin samalle tammikuiselle viikonlopulle, ei mun tarvinnut miettiä kovin kauaa noiden kahden tapahtuman välillä. Varsinkin, kun kaverinikin vielä sattuivat kallistumaan nimenomaan risteilyn kannalle, oli hyvä meno siltä istumalta taattu. Enää ei puuttunut muuta, kuin keksiä lyömätön naamiaisasuteema.

Superristeilyllä saa käytännössä pukeutua miksi vain, mutta koska jonkinlaiset raamit on mukava antaa noin niinkuin yleisesti, päätöstä helpottamaan on jaettu muutaman aihealueen käsittävät asuteemat. Meidän onneksemme niiden joukossa oli mainittu yhtenä teemana cosplay, mikä helpotti huomattavasti opiskelijabudjetille ystävällisessä eBayssa surffaamista. Sieltä löysimmekin meidän jokaisen silmää kiitettävästi miellyttävät Mario Kart -asut ja pistimme ne sitten samantien tilaukseen joulukuun lopulla. Ihan ilman vastoinkäymisiä ei asujen saanti kuitenkaan onnistunut, sillä oma Super Marioni oli valitettavasti ehtinyt tulla ja mennä Kuopion postin kautta takaisin Kiinaan sillä aikaa, kun olin ollut lomailemassa Helsingissä joulun yli. Superristeilyyn ollessa tuolloin enää kaksi viikkoa aikaa, hieman skeptisin tunnelmin pistin uuden asun tilaukseen ja pyysin rahanpalautusta ensimmäisestä kappaleesta. Yllätyksekseni eivät ainoastaan rahat saapuneet nopeasti tililleni vaan myös uusi asukin rantautui Kuopioon muutama päivä ennen pääpäivää. Onnea oli siis todellakin matkassa ja suunta kohti Ruotsia pystyi alkaa!

Kuopiosta ei kuitenkaan lähdetä risteilemään yhtä spontaanisti, kuin Helsingin ja Turun kaltaisista rannikkokaupungeista vaan matkaan täytyy huomioida mukaan semmoset mukavan rapsakat 4-7 tuntia bussissa tai junassa istumista ennen satamaan pääsyä. Näin ollen meidän risteilymme starttasi jo aamukahdeksalta Kuopion rautatieasemalta, kun astuimme Kuolon edustavissa mustissa Helsinkiin suuntaavaan junaan. Onneksi matkustustunnit sujuivat vikkelään hyvässä seurassa kanssamatkustajia (toivottavasti) kunnioittaen ja viimeisiä haalarimerkkejä haalareihin ommellen ja eipä aikaakaan, kun fiilistelimme jo Sawon liäkiksen edustusta Senaatintorilla eli ISOLLA KIRKOLLA.

Kuolo saapunut Isolle Kirkolle.

Prinsessa Peach!

Itse risteily sujui juuri niinkuin kuvitella saattaa. Ensimmäinen puolisko illasta koomaillen vatsat täysinä Viikkarin buffetin antimista sekä ilmaisesta viinistä ja loppuilta... Noh, kaikkihan tietävät risteilyt. Hauskaa oli. Aamulla oli tietenkin pakko käydä kääntymässä Tukholmassa, kun kerta rapakon toiselle puolelle saakka oltiin vadelmaveneellämme seilattu ja paluumatka sujuikin sitten haalareissa laivan käytäviä tallustellen. 

Mario-asun kanssa en ollut rohjennut ihmeemmin panostaa illan meikkiin, mutta haalari-iltana päätin kokeilla pitkästä aikaa pistää hieman kovempia aseita peliin. Varsinkin kun kuluneen yön vähäiset unet näkyivät silmien alla ei-toivottuina varjoina, oli enemmän kuin paikallaan peittää moiset kauneusvirheet, milläs muullakaan, kuin GLITTERILLÄ! 

Kyllä nyt kehtasi toisenkin illan edustaa :)

Glitter those dark circles away

Kuopio-Helsinki-Tukholma-Helsinki ja vielä oli päästävä illaksi Kuopioon. Toinen varjopuoli pohjoisesta starttaavissa risteilymatkoissa on juurikin se paluumatka. Olet väsynyt, lievässä krapulassa ja jostakin syystä matkalaukku painaa enemmän kuin tullessa, vaikka "enhän mä ostanut mitään?!". Lisäksi takaraivossa jyllää tieto siitä, että vielä pitäisi istua kulkuneuvosta riippuen sen 4-7 tuntia paikallaan ohi vilahtelevaa Suomen metsää tuijottaen, ennen kuin lopulta pääsee kotiin. En tainnut aiemmin Helsingissä asuessani todella arvostaa sitä, että laivat lähtivät oikeasti jopa samasta kaupungista, missä itse asuin. Oi sitä luksusta. Ja tietenkin ainoa keino välttyä tältä juuri kuvailemaltani matkustuskaameudelta olisi olla lähtemättä lainkaan risteilemään, mutta eihän se nyt ole vaihtoehto. Opiskelijaristeilyt kun ovat ehkä parhaimpia opiskelijatapahtumia, mitä tiedän. Eli ensi vuonna vain uudestaan! Saa nähdä millaiset naamiaisasut sitä keksii seuraavalle kerralle...:)

***

-E