Kysymykseen: miksi haluaisit sitten erikoistua tulevaisuudessa? olen jo pitkään vastannut yhtenä vaihtoehtona kirurgian, vaikkei alasta ole edes ollut mitään tosielämän kosketuspintaa (television lääkärisarjoja ei sellaiseksi valitettavasti lasketa). Näin ollen kirurgian kurssin käynnistyminen herätti hieman ristiriitaisia tunteita.
Olen "halunnut" kirurgiksi niin pitkään kuin muistan ja siksi pettymisen pelossa halusin olla lataamatta tähän blokkiin liian suuria odotuksia. Toisaalta, koska olen tähän asti pitänyt tietoisesti mieleni avoinna muillekin opintojen varrella vastaan tulleille erikoisaloille, eikö nyt voisi antaa sama mahdollisuus kirurgialle ja heittäytyä sen maailmaan täysillä?
Paljon ajatuksia pienen kandin päässä vain yhden kurssin takia. Rehellisesti on kuitenkin sanottava, että en usko yhden koulukurssin antavan alasta pintaraapaisua lukuunottamatta kovin realistista kokonaiskuvaa. Niinpä näillä miettein hyppäsin kirurgian saloihin lähinnä uteliaalla kiinnostuksella ja avoimin mielin. Valmiina kokeilemaan alaa myöhemmin uudestaan silloinkin, jos romantisoitu kuva skalpellia pitelevästä supersankarista nyt murentuisikin.
 |
| Hiukset ennen ja jälkeen leikkausmyssyn riisumisen... |
Kirurgian kurssi on nelosvuoden kursseista ehkä eniten suoritepainotteinen, mikä tarkoitti käytännössä hyppyä suoraan vuodentakaiseen ja sisätautien oppiaineeseen kuusisivuisen (A4) suoritusvihon muodossa. Vihko tuli olla mukana aina KYSille suoritteita tekemään mennessä ja siihen kerättiin kuittauksia ohjaavilta lääkäreiltä. Käytännössä kaikki opetus aina pienryhmäopetuksesta leikkausseurantoihin olikin kirurgian blokissa lähiopetusta. Poikkeuksena yksi yli 40 henkilön opetuskerta pidettiin etänä.
Kirurgian kurssi kertasi opeteltavien asioiden suhteen pitkälti LT3 vuoden sisätautien kokonaisuuden asioita, niitä kuitenkin paljon syventäen. Blokin työllisyys rakentuikin pitkälti kurssin suoritteista.
Viiden viikon aikana tuli suorittaa 15 pienryhmäopetuksen lisäksi 12 tuntia kirurgian päivystystä, 12 tuntia kirurgian toiminnan seuraamista (leikkaussali ja poliklinikka), vähintään yhden leikkauksen seuraaminen sekä tutkia 9 potilasta, joista neljästä oli lisäksi kirjoitettava kirjallinen raportti. Näiden päälle tuli vielä kirurgian hajautusviikolla suoritettavat seurannat, jotka oli tehtävä nimenomaan kyseisellä viikolla kyseisessä hajautuskaupungissa.
Lisäksi moniin pienryhmäopetuksiin liittyi ennakkotehtäviä, mitkä tosin perehdyttivät aina mukavasti käsiteltävään aiheeseen. Niihinkin harkkoihin, joihin ei liittynyt mitään pakollisia ennakkotehtäviä, perehdyin lähes poikkeuksetta useamman tunnin aina edeltävänä päivänä. Opetuksessa pysyi näin paremmin kärryillä ja käsiteltävistä asioista pystyi esittämään käytännön työtä ajatellen oleellisia kysymyksiä.
Ja tietenkin, koska osa ohjaavista lääkäreistä tykkää kovasti järjestää opetuksessaan pieniä tulikokeita kandeille, voi etukäteen perehtymisellä ansaita pelottavalta kirurgilta jopa hyväksyvän hymyn vastatessaan oikein. Ulkoista motivaatiota siis parhaimmillaan!
 |
| Katetrointiharkassa harjoiteltiin katetrointia anatomisilla malleilla. |
 |
| Kuvituskuvaa kirurgisen haavanhoidon etäharkasta, jota kuunnellessa luonnistui hyvin myös pyykkäys ja kahvin juonti. |
Pari viikkoa kirurgian kurssia tauottaneen terveyskeskushajautuksen jälkeen koitti lähtö kirurgian hajautukseen Mikkeliin.
Blokin aikana jokainen 4-5 opiskelijasta koostuva pienryhmä viettää viikon (maanantai-torstai) intensiivi-lähiopetuksessa jonkin toisen kaupungin keskussairaalassa. Kirurgian osalta mahdolliset opetussairaalat olivat meillä tänä vuonna Jyväskylässä, Joensuussa sekä Mikkelissä.
Oman ryhmäni hajautusviikko sattui kirurgian blokin viimeiselle viikolle, mikä tarkoitti intensiivisyyttä myös pänttäämisen muodossa aina sairaalalla vietettyjen päivien jälkeen: heti maanantaina hajautuksesta kotiin palattua olisi nimittäin kirurgian tentti.
 |
| Majoituksessa tenttiin pänttäämistä pitkän leikkaussalipäivän jälkeen. Miten niin uupumus näkyy silmistä? |
Jos terkkajaksolla majoituimme jokainen opiskelija omaan asuntolan huoneistoon, nyt kirralla sai olla hieman sosiaalisempi päiviensä jälkeen. Majoituimme nimittäin kahden hengen hotellihuoneisiin pareittain.
Huoneissa oli kaksi sänkyä ja kirjoituspöytää, jääkaappi, mikroaaltouuni ja vedenkeitin. Ja kuten hotelleissa yleensäkin, myös muutama teepussi ja kerta-annospussukka pikakahvia löytyi niinikään pikku tarjottimelta vedenkeittimen vierestä. Kokkausmahdollisuutta ei ollut, joten hajautusviikon aikana tankattiin hyvin aina sairaalan ruokalassa (opiskelijahinta noin 3 €) ja majoituksessa syötiin sitten mikroruokia ja muuta jääkaapissa säilytettävää välipalaa.
Kuten aiemmin mainitsinkin, osa kirurgian suoritusvihon suoritteista oli ohjattu tehtäväksi nimenomaan hajautusjaksolla. Tällaisia oli muun muassa yksi leikkausseuranta, 4 tuntia päivystystä, 6 tuntia kirurgian seurantaa (leikkaussali ja/tai poliklinikka) sekä yksi suullinen potilasraporttti. Sumplimme keskenämme huoneittain, että iltapäivystykset suoritettaisiin vuorotellen, jolloin aina toinen huonetovereista saisi myös sitä arvokasta omaa aikaa itsekseen hotellilla. Ihmisiä on erilaisia ja osa saattaa haluta tehdä esimerkiksi kaikki seurannat yhdessä ja samaan aikaan, mutta mikäli kokee ajoittaisen yksinolon olevan kriittistä henkisen jaksamisensa varmistamiseksi, on asiasta hyvä olla rehellinen huonetoverille. Kyllä toinen ymmärtää, ettei kyse ole siitä etteikö pitäisi toisen seurasta, vaan että jokainen tarvitsee välillä aikaa olla myös yksikseen. Ainakin meidän ryhmässä tässä vallitsi hyvä yhteisymmärrys heti ensimmäisestä päivästä lähtien ja päivystysvuorot sovittiinkin sen mukaan.
Itse tykkäsin hajautusviikosta todella paljon. Päivät kuluivat nopeasti meille aikataulutetun opetuksen sekä leikkaussali- ja poliseurannan parissa. Pääsimme muun muassa kertaamaan ja tekemään pienkirurgisia toimenpiteitä (luomien ja lipoomien poistoa), harjoittelemaan murtuneen käden reponointia ja kipsausta (arvokasta kertausta ortopedian kurssilta), ompelutekniikkaa sekä luentotyyppisen opetuksen muodossa kertaamaan eri tautitiloja.
Olin jo KYSillä tykästynyt leikkaussalin miljööseen, joten luonnollisesti jatkoin siitä nauttimista myös Mikkelissä. Kun edellinen leikkaus oli loppu, pyysin yleensä jo lupaa päästä seuraamaan seuraavaa. Kirurgista riippuen hän joko itse kysyi halukkuutta leikkauksessa avustamiseen tai sitten mahdollisuutta siihen kysyin suoraan itse. Olin jo KYSillä oppinut hieman kantapään kautta, että välillä opiskelijan osa on olla se Hessu Hopo, joka vain tunkee joka paikkaan halusi kirurgi sitä tai ei -muuten saattaa anti leikkausseurannasta jäädä turhankin laihaksi. Omalla aktiivisuudella pystyy siis vaikuttamaan todella paljon. Näin ollen pääsinkin Mikkelissä paitsi avustamaan seuraamissani leikkauksissa, myös tekemään kiitettävästi lopun ompeluja. Huomasinkin ilokseni loppuviikosta hajautusta ompelutekniikkani parantuneen kurssin alkupuoliskoon verrattuna. Paljon siinä on tosin edelleen parannettavaa ja mietinkin jo vakavissani silikonityynyn sekä haavaompelutarvikkeiden tilaamista kotiin kuivaharjoittelua varten...
Viimeisen illan kunniaksi kävimme vielä pienryhmämme kanssa ulkona syömässä paikallisessa pizzeriassa ja jakamassa kokemuksia kuluneesta viikosta. Mikkelin keskussairaala vaikutti kaikin puolin hyvältä opetussairaalalta ja henkilökunta mukavan opetushenkiseltä. Tänne tulisi mielellään myöhemminkin muiden kurssien hajautusjaksoille!
Torstaina olikin sitten viimeinen päivä Mikkelissä ja viimeisten luentojen jälkeen otimme suunnan kohti Puijon tornia ja Kuopiota. Maanantain tentti olisi viimeinen puristus vuodelta 2020 ja sitten koittaisi kauan odotettu ja kaivattu loma! Kunhan vain muistaa vielä käydä palauttamassa kirurgian suoritusvihon ja potilasraportit hallintorakennukselle ennen joululaitumille kirmaamista...
Pakko myöntää, että ihan harmittaa kirurgian kurssin päättyminen, sillä itse tykkäsin kurssista ja siihen kuuluvista seurannoista todella paljon. Erityisesti leikkaussalin taakse jättäminen kirpaisee pikkasen. Ei siis musertunut kirurginasuinen supersankari pilvilinnansa alle, mutta myönnettäköön tämän kurssin myötä hänen jalustansa ehkä hieman madaltuneen. Sen verran vierestä seuranneena opin nopeasti kirurgin työn sisältävän paljon päivystystä sekä yli yön valvomisia, mitkä pidemmän päälle varmasti kuluttavat työnsä tekijää. Saa nähdä. Jokaisella alalla on omat hyvät ja huonot puolensa ja loppujen lopuksi kyse on siitä, kumpaan suuntaan vaaka kallistuu käytännön työtä tehdessä. Sekin täytyy siis vain itse kokea ja vasta sitten todeta.
Joululoma tarjosi ihan täydellisen palautumisjakson kirurgian kurssista sekä koko nelosen syksystä. Olin niin poikki viimeisten tenttien jälkeen, että stressitasojen lasku tapahtui vasta parin viikon viiveellä loman alkamisesta. Onneksi lomaa oli meillä kuitenkin yhteensä neljä viikkoa, joten mieli sai levätäkin ihan kiitettävän mittaisen ajan. Tammikuun alussa starttaa sitten neurologian kurssi sekä toinen vuosi ainejärjestömme hallituksessa tiedottajan roolissa. Luvassa siis mukava yhdistelmä tuttua sekä vähän uutta.
Loma on kivaa, mutta mikään ei kyllä voita sitä ihanan tylsää arkea.
 |
| Vielä lopuksi havainnollistavaa kuvamateriaalia kandista, joka on palauttamassa iltamyöhään kurssin viimeistä raporttia ohjaavalle lääkärille. Miten niin 12 tunnin koulupäivä näkyy silmistä? |
***
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti