tiistai 22. joulukuuta 2020

LT4: Terveyskeskusviikot Savonlinnassa (viikot 45 ja 46)


On syyskuu ja vuosikurssimme paljon jännitetty terveyskeskusopetuksen paikkakuntajakoa koskeva arvontatulos kilahtaa sähköpostiin. Avaan sähköpostin liitteenä olevan exceltiedoston ja kyllä, Savonlinnahan sieltä tuli! Uusi kaupunki ja uusi terveyskeskus tiedossa siis marraskuussa. Eikä nyt puhuta vain parista päivästä vaan kahdesta kokonaisesta viikosta...
 Kuopiossa nimittäin sekä ensimmäiseen että toiseen lääkissyksyyn kuuluu kaksipäiväinen terveyskeskusjakso, jonka tarkoituksena on tutustuttaa tuore lääkisopiskelija terveyskeskuslääkärin työhön. Seuraavan kerran terveyskeskusopetusta on neljännellä vuosikurssilla (eli meillä nyt) ja opetusjakso on kahden viikon mittainen. Kahta viikkoa varten täytyy jo oikeasti muuttaa elämänsä hetkellisesti toiselle paikkakunnalle.
Näin ollen stetarit, hammasharja ja vedenkeitin mukaan, laukku kiinni ja suunta kohti tuntematonta Savonlinnaa yhdessä kolmen muun kurssikaverin kanssa, joille kellekään kaupunki ei ole ennestään tuttu.



Majoittumisen muulla paikkakunnalla tapahtuvan terveyskeskusopetuksen aikana järjestää paikkakunnasta riippuen joko yliopisto tai opiskelija itse. Onneksi Savonlinna kuului niihin TK-paikkakuntiin, johon yliopisto otti asian hoitaakseen. Näin ollen meille opiskelijoille ei jäänyt muuta tehtävää, kuin noutaa avaimet paikan päälle saavuttuamme ja asettua taloksi. 
Majapaikkanamme oli Savonlinna Spa Casino hotellin kyljessä sijaitseva asuntola. Jokainen meistä sai oman huoneiston käyttöönsä, mikä takasi mukavasti omaa aikaa pitkien TK-päivien päätteeksi. Huoneistossa oli varusteluna sänky, työpöytä, jääkaappi ja uuni, mutta esimerkiksi mikroaaltouunia ja vedenkeitintä ei ollut. Yliopisto oli vuokrannut kuhunkin huoneistoon välinepaketin, joka sisälsi kattilan, paistinpannun sekä joitain aterimia ja lautasia (sanottakoon kuitenkin osan välinepaketin varusteista olleen siinä kunnossa, että päädyin valmistamaan aamupuuroni kahvikuppiin kattilan sijaan). Onneksi olin tuonut kotoa oman vedenkeittimen, mikä helpotti hajautusarkea huomattavasti. 
Villapaidat tulivat myös aktiiviseen käyttöön (vieläpä samanaikaisesti), sillä ainakin oman huoneistoni lämmityksellä kesti viikon ajan herätä kaamoshorroksestaan.




Ensimmäinen päivä kului pitkälti käytännön asioita hoitaessa ja paikkoja esitellessä. Saimme aikataulut, kulkukortit ja Effica-tunnukset, minkä jälkeen seurasimme kanalauman tavoin ohjaavaa lääkäriä läpi pukuhuoneiden ja työasuvarastojen vuorollaan kullekin osastolle, missä tulisimme seuraamaan toimintaa kuluvien kahden viikon aikana. 
Savonlinnan terveyskeskus sijaitsee noin 200 metrin päässä Savonlinnan keskussairaalasta, joten osa seuraamisestamme tapahtui sairaalan puolella. Siispä heti ensimmäisenä päivänä meidät kävelytettiin myös läpi sairaalan kellarikerroksen tunnelien, joiden kautta pystyy navigoimaan eri sairaalarakennusten välillä. 
Näin suunnistustaidottomalle moinen tietotulva oli alkuun melko ylitsevuotavaa, mutta kaikista uusista paikoista pääsi kyllä kahden viikon aikana hyvin jyvälle.

Sairaalan kellarikerroksen tunnelia, jota pitkin pystyi siirtymään sairaalan rakennusten välillä. Oikealla persoonallisia luolamaalauksia koristamassa tylsää kellariseinää.


Terveyskeskusviikot Savonlinnassa olivat opin kannalta todella antoisia. Henkilökunta oli ihanan opetusmyönteistä ja mistä tahansa kysyikään, sai aina kattavan vastauksen -ja mikä parasta: uskalsi kysyä! Vaikka KYSillä pienryhmäopetuksessa on yhtä lailla kysymismahdollisuus, jää siellä herkemmin jotkin mieltä kaihertavat asiat kysymättä, kun ei halua viivästyttää opetustilanteen etenemistä. Nyt TK-viikoilla, kun vietti vuorollaan useamman tunnin aina samaa lääkäriä seuraten, oli hän kandille niin sanotusti vapaata riistaa koko seurannan ajan. Ja minähän hyödynsin kaikki tunnit.



Työpäivät terkassa olivat kestoltaan pitkälti 8-16, mutta välillä sitä pääsi vapaalle aiemmin, välillä myöhemmin. Parina päivänä taisin jäädä sairaalan puolelle seuraamaan lähemmäs klo 19 asti ihan vain koska kohdalle osui mielenkiintoinen potilastapaus ja hyvä lääkäri. Muutoin vapaa-aika kului pitkälti voimia keräillen seuraavaa päivää varten. Olin uhonnut ennen TK-jakson alkua, että opiskelen käynnissä olevaa kirurgian kurssia varten ja vien ehkä jopa syväreitäkin eteenpäin aina terkassa vietettyjen päivien jälkeen, mutta totuus oli jotain ihan muuta. Suurimmaksi osaksi olin aina päivän päätteeksi niin loppu, että makasin illan vain X-asennossa tuijottaen joko seinää tai puhelinta (yllättyneet: älkää vaivautuko nostamaan käsiä ylös, sillä tiedän ettei teitä ole). Yleensä loppuiltaa kohden innostuin tekemään kuitenkin joko jonkin kotitreenin (lempparini on Les Mills On Demand) tai käymään juoksulenkillä tutustuen samalla pimeään Savonlinnaan sekä purkaakseni aivojeni tiltit. 
Olavinlinna on muuten todella nätti pimeällä valaistuksineen päivineen.
Puolivälissä terkkajaksoa matkasin viikonlopuksi Joensuuhun moikkaamaan mummoani, jota en ollut nähnyt lähes vuoteen vallitsevasta tilanteesta johtuen. Samalla sai mukavasti etäisyyttä asuntolan reilu 20 neliöön.





Miten TK-seuraaminen sitten erosi preklinikan seurannoista näin LT4-vuotena muuten kuin pituudeltaan? 
Tässä vaiheessa opintoja potilaita on päästy jo ihan kiitettävästi tutkimaan ja suurempia tautikokonaisuuksia on opiskeltu lähes 1,5 vuoden ajan. Lisäksi osa (minä mukaanlukien) kurssilaisistamme on jo päässyt oman alansa töihin kesällä amanuenssin roolissa. 
Näin ollen meitä opiskelijoita osallistettiin potilastyöhön tällä terkkajaksolla toisin kuin preklinikassa. Pääsin muun muassa itse ottamaan muutaman potilaan vastaan (haastattelemaan ja tutkimaan) samalla, kun ohjaava lääkäri istui passiivisempana osapuolena (ns. takapiruna) vastaanottohuoneen nurkassa seuraamassa potilastyöni sujumista. Näin pystyin tarvittaessa matalalla kynnyksellä kääntymään ohjaavan lääkärin puoleen ja kysymään esimerkiksi hoidosta tai varmistamaan joitain faktoja. Lopuksi sain useimmiten myös kirjoittaa käynnistä tekstit potilaskertomukseen ja tehdä lähetteitä. 
Sanelukapulankin käyttöä pääsin kokeilemaan, mutta sille asteelle se ainakin vielä toistaiseksi jäi: sanelemalla koin nimittäin kadottavani kokonaan hallinnan tekstin sisällön jäsentelyssä sekä olennaisten asioiden ilmaisemisessa. Kirjoitetaan siis tekstejä vielä ainakin jonkun aikaa ihan vain käsin, jotta rutiinia tulee siihen enemmän!
Terveyskeskustyössä olennaista on myös monet erilaiset paperityöt, jotka ehkä pitkään töitä tehneelle lääkärille voi erittäin ymmärrettävästi olla pakollinen paha, mutta näin innokkaalle kandille ne olivat lähinnä hauskaa lisäpuuhaa. Meillä oli koulun puolesta ollut juuri vastikään ensimmäinen puolikas yleislääketieteen kurssista, jonka yhteydessä olimme harjoitelleet erilaisten lausuntojen ja todistusten tekemistä. Näin ollen juuri opittujen taitojen hyödyntäminen "käytännön työssä" oli erittäin tervetullut nakkihomma! Mielellään olisin tehnyt enemmänkin paperihommia, mutta onneksi niitä taitaa olla uralla edessä ihan tarpeeksi...
Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: pientoimenpiteet. Terveyskeskuslääkäri pääsee nimittäin myös tarpeen mukaan ottamaan instrumentit käteensä -ja niin pääsi tämän kahden viikon aikana kandikin! Juuri kirurgian kurssin aloittaneena ja perusteet steriilin työskentelyn saloista ja erilaisista pientoimenpidetekniikoista opetelleena, oli ihan parasta päästä poistamaan muutamia ihomuutoksia ohjaavan lääkärin avustuksella. Näitä juttuja ei nimittäin opi millään muulla, kuin tekemällä. Ja tehdä tuolla sai.


Kuten yllä olevasta voi päätellä, kaksi viikkoa terveyskeskusopetusta oli mulle todella antoisat. Opin paljon uutta ja pääsin verestämään vanhaa. Voisin jopa sanoa, että terveyskeskustyö vaikuttaa ihan kivalta mahdolliselta urapolulta! 
Olin kuitenkin tuon parin viikon jälkeen totaalisen loppu. En ainoastaan henkisesti vaan myös fyysisesti, sillä vieraassa paikassa nukkuminen ja asuminen ei takaa aina parhainta mahdollista unenlaatua. Siispä ylitäyden urheilukassin ja pikku nyssyköiden raahaaminen kotioven kynnyksen yli eteiseen oli kiistatta myös yksi terkkajakson kohokohdista. 
Alla vielä kuva väsyneestä kandista, joka oli juuri saapunut kotiin Savonlinnasta 13.11.2020 monta kokemusta rikkaampana. 


***
-E

1 kommentti:

  1. Kiva, että tuo harjoittelu tehdään eri paikkakunnalla. Tuo Savonlinnan terveyskeskus on itsellekin tuttu, lapsen kanssa pienenä tuli käytyä siellä useaan otteeseen. Siellä oli mielestäni viihtyisää ja kivat kalusteet. Tsemppiä harjoitteluun ja uuteen paikkakuntaan tutustumiseen!

    VastaaPoista