Nelosvuosi lääkistä starttasi elokuun alussa suurella määrällä etäluentoja kirurgiaa, psykiatriaa sekä yleislääketiedettä. Hyppy arkeen kesälaitumilta palaamisen jälkeen tapahtui siis jotakuinkin suoraan syvässä päädyssä.
Heti ensimmäisen kolmen viikon jälkeen meillä oli edessä jo ensimmäinen tentti, nimittäin kirurgian pelätty alkukuulustelu: pelätty siksi, että koealueeseen kuului käytännössä koko kirurgian viisiviikkoisen kurssin sekä fysiatrian kanssa käytävän ortopedian sisältämät asiat. -kolmeen viikkoon päntättävänä.
Lopputulos tentistä ei kuitenkaan ollut niin paha kuin olisi voinut alkujärkytyksen perusteella odottaa ja hyvällä valmistautumisella siitä selviytyi jopa ihan kunnialla.
Kuopion lääkiksessä neljäs opintovuosi eroaa paljolti kolmannesta, jota vuorostaan dominoi pitkälti sisätautien laaja opintokokonaisuus.
Nelosella koko vuosikurssi nimittäin jaetaan yhteensä neljään noin 40 opiskelijan blokkiin (=ryhmiin A, B, C ja D), jotka käyvät vuorollaan opintosuunnitelman mukaiset kurssit: kirurgia, fysiatria ja ortopedia, neurologia ja neurokirurgia sekä psykiatria. Näin ollen samaan aikaan, kun osa aloittaa vuotensa esimerkiksi kirurgialla, osa aloittaa taas psykiatrialla. Yksi blokki kestää aina viisi (5) viikkoa päättyen kyseisen oppiaineen lopputenttiin. Tämän jälkeen blokki vaihtuu ja seuraavat 40 opiskelijaa aloittavat kyseisen oppiaineen opiskelun. Piiri pieni pyörii, kunnes koko vuosi on kasassa ja kaikki opiskelijat ovat käyneet kaikki blokit läpi.
Oma nelosvuoteni alkoi fysiatrian ja ortopedian blokilla. Alkusyksy olikin monilta osin eräänlainen takauma fuksivuoteen, sillä sekä fysiatrian että ortopedian opiskeleminen edellyttää hyvää anatomian hallintaa.
Enkä aio valehdella: useamman kuin muutaman lihaksen ja hermon nimi oli päässyt unohtumaan sitten fuksivuoden, sillä niitä ei ole kovinkaan monen kurssin yhteydessä joutunut kertailemaan. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kuinka nopeasti asiat palautuivat mieleen pienen kertailun jälkeen!
Muistan, kuinka fuksina stressasi paljon sitä, ettei mitenkään tule muistamaan kaikkea oppimaansa läpi lääkiksen aina työelämään asti ja otin tuolloin yllättävän paljonkin paineita asioiden unohtamisesta. Viimeistään nyt tuo stressi on kuitenkin jo jollain tasolla helpottanut (ei täysin, mutta sentään siedettävälle tasolle...)!
Anatomian kertausta. Murtumatyyppien opettelua. Jänne-ja nivelvaivojen erotusdiagnostiikkaa. Pienryhmäopetuksia, potilaan tutkimisia ja tekonivelleikkauksia. Perusarkipäiväni tässä blokissa kului jotakuinkin näin: aamupäivällä pienharkka fysiatrian polilla, välissä lounastauko ja iltapäivällä kertailin aamuharkan aihealueita sekä perehdyin seuraavan päivän harkkaan joko kotona tai KYSin opiskelutiloissa. Illalla aivot tuli tyhjennettyä joko Crossfit Kuopion treenillä, lenkkeilyllä tai uinnilla.
Olen aina urheillut paljon viikoittain, mutta nyt teen sitä tavalla tai toisella lähes päivittäin. Varsinkin niinä etäpäivinä, kun lukarissa ei ole pienharkkoja tai muuta opetusta, koen päivän urheilusuorituksen olevan edellytys hyvän etäpäivän rytmittämiselle sekä energiatasojen ylläpitämiselle.
Tähän mennessä myös syksyn upea ruska on tarjonnut ihan täydelliset puitteet lenkille lähtöön ja pään nollaamiseen. Toivottavasti sama motivaatio lenkkeilyyn säilyisin myös läpi talvipakkasten. Epäilen tätä tosin vahvasti.
Pakko sanoa, että olen kaikista opiskelukiireistä ja koronan peruuttamien tapahtumien ikävöinnistä huolimatta ollut todella onnellinen tänä syksynä. Tykkään valtavasti tämän hetkisestä normiarjestani ja sen pienistä onnenhetkistä aina aamukahvin porisemisesta nenässä kutittelevaan kirpeään syyssäähän. Opinnotkin muuttuvat selvästi vuosi vuodelta aina vain merkityksellisimmiksi ja mielenkiintoisimmiksi. Voisinkin jopa todeta, että vaikka tällä hetkellä pelkkä ajatuskin valmistumisesta vielä lähinnä kauhistuttaa, alan rakastua tulevaan ammattiini aina vain enemmän. Peloista ja paineista huolimatta.
Nyt kun tätä tekstiä kirjoitan, on syysloma ja fysiatrian ja ortopedian lopputentti on selätetty viikko sitten perjantaina. Sähköpostiin on kolahtanut jo muutama päivä sitten kurssi-infot seuraavasta kirurgian blokista, mutta en ole vielä avannut sitä. Tällä hetkellä kalenterini loistaa nimittäin harvinaisesti valkoista tyhjyyttään ja haluan nauttia siitä täysin rinnoin: ensi viikosta lähtien se nimittäin täyttyy kirurgian ryhmäopetuksista, leikkausseurannasta ja päivystyksestä. En siis käännä kalenterini sivua ihan vielä.
Lomaa on vielä hetki.
***
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti