Mä harvemmin teen mitään uudenvuoden lupauksia. Oikeestaan en tee niitä käytännössä koskaan. Jotenkin tuntuu tyhmältä aloittaa seuraava vuosiluku alusta ikään kuin puhtaalta pöydältä, vaikka juuri taakse jätetty vuosi on edelleen vain muutaman tunnin tai päivän verran takanapäin. Varsinkin, kun oma elämä pyörii nykyään lähinnä koulun saneleman lukuvuosikierron mukaan, virallinen "uusi vuosi" tuntuu mulle olevan lähinnä keskellä vuotta ja on siten entistäkin vähemmän merkityksellinen uuden aikajakson alku. Silti on kuitenkin kiva ajatella vuodenvaihteen tuovan jotain uutta tullessaan. Isompia muutoksia elämään harvemmin voi suunnitella itse kauheasti etukäteen, mutta onneksi maailma on täynnä lukuisia pienempiä asioita, joilla arkielämään voi tuoda ripauksen uutuudenviehätystä ja tehdä siitä siten hieman erityisempää. Ja mikäpä olisikaan parempi tapa aloittaa vuosi 2018, kuin uudet hiukset?
Niin radikaali en ollut, että olisin suostunut luopumaan punaisesta hiusväristä, mutta sen päivittäminen uudempaan lookkiin tuntui kuitenkin olevan paikallaan. Hiustrendeissä (ja muodissa muutenkin) oon aina ollut hieman hitaasti lämpenevää sorttia ja niinpä ei liene kovin suuri yllätys, että innostuin dipdye- tai ombre-värjäyksestä vasta nyt, kun kyseinen trendiaalto on lipunut jo kauan aikaa sitten ohitse. Halusin kuitenkin tuon värjäystyylin toteuttaa ja perulaisesta muotibloggaaja Luanna Perez-Garreaudista inspiroituneena halusin tehdä sen vaalentamalla punaisten hiusteni latvat ja luoda niihin siten tulitukkaefektin.
Näillä ajatuksin astelin ehkä hieman uhkarohkeastikin Kuopion Sokokseen, ostin vaalennusaineen ja tummanpunaista hiusväriä, suuntasin kotiin ja aloin värjäämään.
Hiusten suhteen en yleensä halua ottaa liikaa stressiä, koska vaikka yksi tyylikokeilu ei lopputulokseltaan omaa silmää täysin miellyttäisikään, kasvavat hiukset aina takaisin ja pieleen mennyttä väriä voi korjata kohti parempaa. Hiukset ovat vain hiuksia. Sitä paitsi kotivärjäyksen mahdollisesti epäonnistuessa itseäni ainakin harmittaa reilusti vähemmän, kuin epäonnisen kampaamokäynnin jälkeen, sillä värjäysvirheestä on tällöin turha syyttää ketään muuta kuin itseään. Kampaajalta taasen uskaltaa jo edellyttää sitä täydellistä lopputulosta, kun siitä on kerran maksettukin, ja pettymys onkin näissä tapauksissa ainakin itselläni tuhottoman suuri. Kuka nyt ei olisi ainakin kerran lähtenyt kampaajalta itkuisena kotiin, kun lopputulos ei ollut lähelläkään omaa visiota. Kotivärjäys siis kunniaan!
Hiusten suhteen en yleensä halua ottaa liikaa stressiä, koska vaikka yksi tyylikokeilu ei lopputulokseltaan omaa silmää täysin miellyttäisikään, kasvavat hiukset aina takaisin ja pieleen mennyttä väriä voi korjata kohti parempaa. Hiukset ovat vain hiuksia. Sitä paitsi kotivärjäyksen mahdollisesti epäonnistuessa itseäni ainakin harmittaa reilusti vähemmän, kuin epäonnisen kampaamokäynnin jälkeen, sillä värjäysvirheestä on tällöin turha syyttää ketään muuta kuin itseään. Kampaajalta taasen uskaltaa jo edellyttää sitä täydellistä lopputulosta, kun siitä on kerran maksettukin, ja pettymys onkin näissä tapauksissa ainakin itselläni tuhottoman suuri. Kuka nyt ei olisi ainakin kerran lähtenyt kampaajalta itkuisena kotiin, kun lopputulos ei ollut lähelläkään omaa visiota. Kotivärjäys siis kunniaan!
Liukuvärjäyksen toteutus kauppavärein oli loppujen lopuksi jopa yllättävän yksinkertaista. Värjäsin ensin hiusten tyven punaiseksi levittäen värin ainoastaan 2/3 hiusten pituudesta, annoin vaikuttaa ja pesin värin pois. Tämän jälkeen kuivasin latvat, levitin niihin vaalennusaineen samalla häivyttäen sitä osaan jo punaiseksi värjätyistä hiuksista, annoin taas vaikuttaa ja pesin pois. Syy, miksi värjäsin tyven ja latvat erikseen enkä samalla kertaa, oli nimenomaan välttää juuri vaalennetun latvan värjääntyminen punertavaksi hiusvärien pesun yhteydessä, valkaistu hius kun tuppaa ottaa helposti mitä tahansa väriä sisäänsä hiusrakenteen ollessa täysin auki. Tarkoituksenani ei nimittäin yllättäen ollut toteuttaa liukuvärjäystä puna-puna -väriyhdistelmällä...
Kotivärjäyksestä huolimatta olen lopputulokseen varsin tyytyväinen, vaikkei häivytysalue hiusten keskivaiheilla täysin täydellisyyttä hivokaan. Ainakin tällä hetkellä koen kyseisen tyylin tulleen ehdottomasti jäädäkseen, sillä en ole aikoihin tuntenut oloani yhtä itsevarmaksi, kuin nyt. Pienillä muutoksilla todella saa arkeen uutta voimaa ja kouluun paluu ei olisi voinut tapahtua paremmissa tunnelmissa, kuin se nyt tammikuussa tapahtui.
Hyvillä mielin voin siis hetkeksi sysätä skeptisyyteni vuodenvaihteen romantisoinnista syrjään ja todeta: mitä ikinä vuosi 2018 eteeni tuokaan, olen siihen valmis.
<3
***
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti