Alkuperäinen suunnitelmamme oli jatkaa Berliinistä Hampurin kautta suoraan Lyybekkiin, mutta aamulla hostellin aulassa etsiskellessämme sieltä hostelleja törmäsimme yllättävään ongelmaan: niitä ei ole siellä lainkaan. Olimme kyllä nähneet kartasta Lyybekin olevan pieni kaupunki, mutta että näin pieni? Noh, päätimme sitten lennossa vaihtaa suunnitelmaa ja majoittua sen sijaan Hampuriin lähelle juna-asemaa. Sieltä käsin oli sitä paitsi helppo matkata erikseen vain 40 minuutin junamatkan päässä sijaitsevaan Lyybekiin.
Miksi halusimme sitten niin kovasti käydä Lyybekissä, emmekä vain jääneet Hampuriin? Selitys on varsin yksinkertainen. Olimmehan juoneet aikaisemmin reilin aikana jo viiniä Wienissä niin täytyihän sitä nyt totta kai juoda monta pitkää kylmää Lyybekissä! Ja sitä me nimenomaan lähdettiin sinne tekemään...
Palasimme viimeisellä junalla yöksi Hampuriin hostellillemme ja yritimme hiipiä makuusaliin niin hiljaa, kuin monen pitkän kylmän jälkeen vain suinkin kykenimme. Ainakaan aamulla kukaan ei tullut valittamaan myöhäistä kotiutumistamme, joten oletettavasti onnistuimme missiossa.
Olimme edellisenä iltana (yönä) ostaneet majoituspaikkamme Generator-hostellin aulasta kyseisen hostellin tarjoaman myöhäisen check-out:in, jonka turvin saimme kirjautua ulos vasta klo 13 aamukymmenen sijaan. Päätös oli täydellinen, sillä samana iltana meillä oli lähdössä yöjuna kohti Kööpenhaminaa ja ylimääräiset tunnit unta tulivat totta vie tarpeeseen.
Ennen yöjunan lähtöä kiertelimme päivän Hampurissa ja nautimme reilimme viimeisestä varsinaisesta lomapäivästä. Suunnitelmissa oli matkata aamuksi Köpikseen, sieltä iltapäiväksi Tukholmaan ja nousta illalla lähtevään suomenlaivaan. Tämä suunnitelma uhkasi kuitenkin seuraavien 24 tunnin aikana murentua useampaan otteeseen, alkaen rennosta lounashetkestä Hampurissa.
Sain puhelun Silja Linen työntekijältä, että missä olemme, kun laivaannousu Helsingistä päättyy 10 minuutin kuluttua.
Olimme ostaneet vuoden 2014 reilini inspiroimana Helsinki-Tukholma-Helsinki risteilyn, sillä kyseisen meno-paluun sai halvemmalla, kuin pelkän menomatkan ja suunnittelimme nousevamme kyseiseen laivaan vasta Tukholmasta. Moinen ninjailu ei tainnut kuitenkaan olla enää vuonna 2019 mahdollista, sillä niin siinä sitten kävi, että tämä ynseä tätiääni Silja Linelta kertoi puhelimessa meidän hyttivarauksemme haihtuvan nyt bittiavaruuteen. Yhtäkkiä olimme ilman laivayhteyttä Ruotsista Suomeen. Niinpä loppulounaamme Googlettelimmekin kuumeisesti uutta hyttiä ja kuinka ollakaan: saimme ehkä hieman ironisesti ostettua hytin Tukholmasta Helsinkiin juurikin siitä samasta laivasta, josta olimme juuri varauksemme menettäneet. Tosin maksoimme siitä nyt 100 euroa ekstraa...
Seuraava vastoinkäyminen sattui Hampurin juna-asemalla.
Yöjunamme saavuttua laiturille kävi ilmi siitä uupuvan kaksi vaunua -ne vaunut, joissa meidän paikkavarauksemme olivat. Istuimme sattumanvaraisilla hajapaikoilla junan ollessa jo 10 minuuttia myöhässä aikataulusta, kun kuulutettiin uupuvien vaunujen saapuvan pian. Jes. Vaan eipä sitä vieläkään päästy lähtemään, sillä odotimme vielä toisesta junasta saapuvia jatkoyhteydelleen. Kaiken kaikkiaan lähdimme yli tunnin myöhässä aikataulusta ja meillä oli Kööpenhaminassa odottamassa pakollinen jatkoyhteys Tukholmaan.
Yöjuna kiri kuin kirikin aikatauluaan kiinni ja saavuimme Köpiksen juna-asemalle hyvissä ajoin. Päätimme mennä varmuuden vuoksi varailemaan istumapaikkoja Tukholman junaan, ihan huoletta vain siksi jottei tarvitsisi vaihdella paikkaa kesken matkan (reilipassi kattaa itsessään varsinaisen junalipun). Tässä tullaankin vastoinkäymiseen numero kolme:
Kyseiselle junavuorolle paikkavaraus lienee ollutkin pakollinen. Ja juna on loppuunmyyty.
Ei auta luovuttaminen. Kyseiseen junaan pääseminen on kriittistä, jotta ehdimme laivaan Tukholman päässä. Yritämme selittää tilannetta lipuntarkastajalle hännät koipien välissä ja koiranpentuilmeet kasvoilla. Hetken näyttää siltä, että meidät ollaan heittämässä junasta Malmössä.
Googlettelemme paikkavarauksia junista välillä Malmö-Tukholma, mutta joka ikinen niistä on loppuunmyyty. Ainoat vapaita paikkoja sisältävät junavuorot lähtevät niin myöhään, että Silja Line seilailisi jo kaukana Itämerellä, kun lopulta saapuisimme Tukholmaan. Lipuntarkastajan käy meitä sääliksi ja juteltuaan muutamien kollegoidensa kanssa he antavat meidän jatkaa kyseisellä junalla Tukholmaan asti ravintolavaunussa istuen. Emme edes tiedä, kuinka kiittää heitä kunnolla tästä.
Pääsemme muutaman tunnin high-speed junamatkan jälkeen onnistuneesti Tukholmaan ja lähdemme suuntaamaan kohti satamaa. Kotimatkamme viimeinen vastoinkäyminen on tässä vaiheessa jo lähinnä koominen: meillä on laivanlähtöön aikaa tunti ja syöttäessämme Googlemapsiin kävelyohjeet metroasemalta Siljan terminaaliin, ehdottaa se reitiksemme seuraavaa:
Tuntuu, että kaikki mahdolliset voimat universumissa ovat meidän laivaannousuamme vastaan, emmekä voi enää muuta kuin nauraa tilanteelle. Rinkat selässä ja selät hiestä märkänä kävelemme surutta oikopolkua suoraan terminaaliin vastoin Googlen ohjeita. 18 tunnin matkustamisen ja 30 tunnin valvomisen jälkeen pääsemme viimeinkin laivaan ja hyttiimme. Kaikkien kuukauden aikana kierrettyjen hostellien, luteiden pelon ja kaduilla vilistävien rottien jälkeen ruotsinlaivan hytti ei ole ikinä tuntunut näin puhtaalta ja steriililtä.
Lisäksi tieto siitä, että kyseisestä yöstä olemme maksaneet kokonaisuudessaan kahden hytin verran, päätämme vetää elämän vieläkin risaisemmaksi ja lähdemme syömään laivan buffettiin. Vatsat täynnä ja kuluneesta valvotusta 48-tuntisesta uupuneina reilin viimeinen yö tuli nukuttua ehkä sikeämmin kuin koskaan.
Aamulla heräsimme sitten Suomessa ensimmäistä kertaa kuukauteen.
Junamatka Helsingistä takaisin Kuopioon taittui mukavasti vielä voimassaolevalla reilipassilla, joten siinä tuli jo säästettyä kotimaan ensimmäiset 30 euroa (katkerana laivahytin tuplabuukkauksesta tulen niiiiiin pitämään kirjaa kaikesta, mitä voinkaan tässä kuussa säästää, heh).
Kulttuurisokki alkaa pienimuotoisesti jo iskeä, mutta päätän antaa sen sulattelulle tilaa. Maanantaina alkaa meikäläisellä kuitenkin jo kesätyöt Kuopiossa yliopistolla, joten paluu arkeen tulee tapahtumaan kuin laastarilla repäisten.
Vaikka kotiinpaluu ja seikkailusta luopuminen pistääkin mieltä jossain määrin maata kohti, on kesää onneksi vielä edessä ja luvassa vaikka mitä kivaa kesätöiden ohelle. Sitä paitsi taakse jäänyt kuukausi oli ihan mahtava ja kului lisäksi parhaimmassa mahdollisessa seurassa, mitä olisin ikinä voinut toivoa.
Kaikin puolin en todellakaan voi kuvitella parempaa tapaa matkustaa, kuin interrail!
Onneksi vieroitusoireita helpottamaan voi aina suunnitella jo seuraavaa reissua...
***
-E
