Seisot pimeän lavan kulisseissa. Sydän hakkaa ja käsiin kihoaa kylmä hiki. Äänimaailman täyttää verhon takana istuvan yleisön hersyvä puheensorina. Lasit ihmisten käsissä kilisevät ja joku nauraa. Kaikesta tästä äänimaailmasta huolimatta ihmiset vierelläsi verhon takana kuiskailevat toisilleen, ettei vaan kukaan yleisössä kuulisi. Aistit odottavan jännityksen ympärilläsi olevien ihmisten ruumiinkielestä. Korjaat vielä kerran hiuspinniä nutturasi sisällä, mokoma on painanut koko kuluneen tunnin ajan ikävästi päänahkaa. Ehtisikö sitä vielä nopeasti käydä pukkarissa korjaamassa nutturan? Ihan nopeasti vain?
Äkkiä valot alkavat himmentyä ja koko tilan vielä äsken täyttänyt puheensorina hiljenee. Unohdat välittömästi päänahkaasi painavan hiuspinnin. Lavalle syttyy kirkas spottivalo ja sydämesi jättää pari lyöntiä välistä. Nyt se alkaa.
|
© Sara Wasenius |
|
© Sara Wasenius |
|
© Susanna Santala |
KuoLOn speksi on interaktiivinen musikaalinäytelmä, jossa yleisö pääsee vaikuttamaan näytelmän kulkuun huutamalla ”Omstart!”. Tämän johdosta mikään esitys ei ole samanlainen, vaan yleisön huutamien omstarttien perusteella näyttelijät improvisoivat kohtauksista tilanteeseen sopivat kokonaisuudet. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, ettei naurulta voi välttyä speksiä katsoessa. Monet omstartit poikivat nimittäin toinen toistaan koomisempia asiayhteyksiä ja tilannehuumori kukoistaa lavalla.
Speksiin voi kuitenkin osallistua, vaikka ei olisi koskaan tippaakaan näytellyt eikä aikoisi aloittaa sitä nytkään. Näyttelijöiden lisäksi esiintymään pääsee nimittäin myös tanssijana tai speksibändissä, ja mikäli lavallaolo ei ajatuksena kiehdo, touhuaa speksin ympärillä tiimejä mm. maskeerauksen, puvustuksen, lavastuksen ja logistiikan saralla. Kaiken kaikkiaan speksiä tekemässä on siis lähemmäs sata opiskelijaa!
|
© Teemu Zacheus |
|
© Sara Wasenius |
|
© Susanna Santala |
|
© Susanna Santala |
|
© Teemu Zacheus |
|
© Sara Wasenius |
|
© Sara Wasenius |
|
© Susanna Santala |
Kirkas lavavalo lämmittää kasvoja ja savukoneen savu kutittaa hieman keuhkoissa. Joku tanssijoista nostetaan korkealle ilmaan ja toinen heittää voltin. Yleisö hurraa kesken esityksen. Koreografiaa on viimeisen palatsiviikon aikana hiottu niin monta kertaa läpi, ettei liikkeitä tarvitse enää oikeastaan ajatella vaan kroppa tietää mitä tehdä. Keskityn esiintymiseen. Koreografian loppua kohden hiki nousee pintaan ja hengitys muuttuu raskaammaksi. Kuitenkin ääni pääni sisällä sanoo, että nyt vedetään täysiä. Viimeiset piruetit ja hypyt. Musiikki loppuu ja otan loppuasennon. Yleisö hurraa ja tunnen, kuinka onnen aalto pyyhkäisee ylitseni. Sitten joku huutaa ”Omstart!” ja rumpali alkaa laskea kapuloillaan neljän tahtia uuden biisin aloittamiseksi. Ja taas mennään.
|
© Teemu Zacheus |
|
© Susanna Santala |
Viime kevään speksi sijoittui 1920-luvun New Yorkiin ja se näkyi kaikessa aina puvustuksesta ja meikistä lavasteisiin. Oli upeaa seurata vierestä, kuinka eri tiimien monen kuukauden työ yhdistyi upeaksi kokonaisuudeksi esityksiä edeltävällä teatteriviikolla (=palatsiviikolla) Kuopion Maximilla. Vain viikossa speksi muovautui esitysversioonsa ihan silmissä.
Esityksiä oli lopulta viisi kappaletta ja ne hujahtivat ohi nopeammin, kuin ehti sanoa "Omstart".
|
© Susanna Santala |
|
© Susanna Santala |
|
Tanssijoiden hiukset muotoiltiin liivatteella, jolla kampaus pysyi kahden esityksen ajan hyvänä. Esitysviikolla minulla oli terkkaopetusta, joten vastaanottoa pidettiin sitten tavallista tälläytyneempänä!
|
|
© Sara Wasenius |
|
© Susanna Santala |
Viime keväänä osallistuin KuoLOn speksiin toista kertaa osana tanssitiimiä. Intensiivinen alkukevät sisälsi lukuisten koreografioiden opettelut, harjoittelut ja hiomiset lavakuntoon. Muutaman koreografian tekemisessä pääsin olemaan myös itse mukana, mikä oli aivan ihanaa ja herätti vanhan taiteilijapuoleni henkiin talviuniltaan. Kiireisestä ja intensiivisestä keväästä huolimatta speksikupla imaisi mukaansa. Vaikka päivät olivatkin täynnä vitosvuoden lääkisopintoja, autokoulua, omia crossfit-treenejä ja (tietenkin) itse speksiä, ei kiire juurikaan kuluttanut voimavaroja sillä speksiprojekti antoi itsessään niin paljon. Lavan takana vallitsi pettämätön yhteishenki ja sisäpiirivitsejä viljeltiin speksin jälkeenkin pitkälle loppukevääseen. Tuon upean speksikokemuksen vuoksi hain tietenkin nyt viimeisen opiskeluvuoden kunniaksi speksilavalle vielä uudestaan, tällä kertaa vieläpä tanssivastaavana! Uusi proggis on jo käynnistynyt ja uutta tarinaa aletaan viemään pikkuhiljaa esitysmuotoon. Jos viime kevään speksi oli hieno, niin samaa voi jo sanoa tästä tulevasta projektista...!
Tule siis katsomaan ensi vuoden KuoLOn speksiä!
|
© Susanna Santala |
|
© Susanna Santala |
|
© Susanna Santala |
|
© Susanna Santala |
|
© Susanna Santala |
|
© Susanna Santala |
***
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti