Takaisin Zagrebiin. Kaupunkiin, josta saimme jo tarpeeksi irti viisi päivää sitten neljän tunnin junanvaihtoajalla matkalla Splitiin. Koska Zagreb oli kuitenkin juna-aikataulujen vuoksi pakollinen yöpymiskohde matkallamme kohti Slovenian järvikaupunki Blediä, halusimme tehdä edes tästä yhdestä yöstä reilikokemuksen arvoisen.
Se oli vanhaan, käytöstä poistettuun junavaunuun rakennettu hostelli Zagrebin päärautatieasemalla, tarkemmin sanottuna raiteella numero 6. Hostellidormien virkaa ajoivat vanhan yöjunan kerrossänkyjen laverit ja vessatilat olivat käytännössä junan vessoja. Paikkaa pyöritti herttainen vanha mies, joka myös itse vaikutti asuvan yhdessä junan hyteistä. Hän varmisteli viimeiseen asti, että varmasti viihdymme ja että meillä on kaikki tarvitsemamme: eritoten illalla, kun junavaunussa oli sisällä pahimmillaan 37 astetta lämmintä auringon paahdettua sen metallipintaan koko päivän eivätkä hyttimme kaksi tuuletintakaan tuntuneet viilentävän huoneilmaa tarpeeksi nukkumiseen. Kerrankin kylmästä suihkusta oikeasti oli apua johonkin.
Illalla hostelli-isäntämme myös avasi junavaunun etuosan auki ulkopuolella olevalle betonitasolle, joka muutettiin diy-tyyliseksi terassiksi ja johon kaikki hostellivieraat myös lopulta kokoontuivat yhdessä viettämään iltaa. Tunnelma oli illan pimetessä käsinkosketeltavan maailmanmatkaajahenkinen. Kaikki istuivat jalat ristissä betonilla lämpimässä kesäyössä keskellä autiota Zagrebin päärautatieasemaa ja jakoivat kokemuksia eri maista ja kaupungeista, joissa olivat käyneet. Melkein harmitti häipyä ennen puolta yötä hyttiin nukkumaan, vaikka herätys Bledin aamujunaan olikin jo aamuviideltä. Onneksi matka oikealle lähtölaiturille ei ollut aamulla 50 metriä pidempi...
***
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti