Paluu arkeen

Lääkiksen syvärit yhdessä kesässä… joo niin varmaan. Luulin alkukesästä tätä projektia aloittaessani homman olevan paperin kirjoitusta vaille valmis nyt kakkosvuoden syksyn alkaessa, mutta kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla. Ei sillä, etteikö se olisi tehtävissä noin niin kuin ylipäätään –ei vain sillä alalla, minkä satuin itse valitsemaan.

Eri tutkimusaloilla käytetyt analyysimenetelmät kun vievät vaihtelevasti aikaa aina muutamasta minuutista useampiin viikkoihin ja kyseisessä tutkimusryhmässä, jossa itse kesällä työskentelin, puhutaan nimenomaan viikkotasosta. Näin ollen ei liene kovin suuri yllätys, kun noin 10 viikkoa kestäneen kesälomakauden aikana haalimani tutkimusnäyttö ei vielä riittänyt elokuun lopulla tavoitteenani olleen tutkimusartikkelin kirjoittamista varten… Urakka jatkunee siis ainakin osa-aikaisesti nyt tulevan lukuvuoden aikana tasapainoillen vuoroin labran ja vuoroin luentosalissa istumisen välillä.

Viimeinen virallinen työpäivä silmätaudeilla tarkoitti
tietenkin myös asianmukaisesti koristeltua kakkua!

Hektinen ja henkisesti uuvuttava kesä takana siis, eikä sitä näin ollen kauheasti tullut ehdittyä rustailemaan tekstejä tänne bloginkaan puolelle, MUTTA: nyt siihenkin tulee onneksi viimein muutos. Ensimmäinen viikko lääkiksen toista vuotta on nyt takana ja sitä alkaa kokea olevansa taas jotakuinkin osa jonkinlaista säännöllisen epäsäännöllistä arkea. Ainakin lääketieteellisen yleisfysiologian kurssi työllistää jo ihan kokopäiväisesti yli tuhatsivuisen oppikirjan muodossa ja omaan tulevaan lääkäri-identiteettiinkin on päässyt ottamaan jo hieman ensituntumaa ”Vuorovaikutus potilas-lääkäri –suhteessa”-kurssin pienryhmäharkoissa, kun potilaan kohtaamista harjoiteltiin yhdessä opiskelukavereiden kanssa. Diagnoosit eivät luonnollisesti menneet vielä täysin nappiin esimerkkipotilaidemme kohdalla kliinisten taitojemme ollessa vielä aika lapsen kengissään, mutta rauhallista äänenpainoa ja lempeää katsekontaktia pystyi onneksi harjoittelemaan ilman niitäkin.

Kaiken tämän ohessa sitä on myös kuluneen viikon aikana onnistuttu tuutorin roolissa ottamaan uudet fuksimme (ja tulevat kollegamme) osaksi suurta KuoLO-perhettämme ja mikäli joltain fuksilta tämä kyseinen prosessi sattuisikin olemaan vielä hieman vaiheessa, korjaantuu tilanne viimeistään huomenna KuoLO:n toogissa suoritettavassa medisiinarikasteessa! Lämpötilaennusteet ainakin tuntuvat lupailevan Kuopion lakanakansalle mukavan pirtsakat 13 lämpöastetta sekä ajoittaista sadetta, mikä tietää karaisevia juhlallisuuksia uusille medisiinareillemme… Huomista mielenkiinnolla odottaen siis! 

***

-E

Read more

Juhannustaikaa

 "Aurinko paistaa, lämpötilat hipovat hellelukemia eikä hyttysistä ole tietoakaan, vaikka keskikesän juhlaa vietetäänkin korpimökillä keskellä autuasta luontoa." Odotukset juhannusta kohtaan ovat joka vuosi jotain ihan muuta, kuin mitä se loppujen lopuksi tuppaa olemaan, eikä tämäkään kesä ollut poikkeus. Vettä satoi vuoron perään auringonpaisteen kanssa, lämpötila heittelehti miten sitä lystäsi eikä muutamalta myrskypuhuriltakaan vältytty. Onni onnettomuudessa, että kyseinen sää tarjosi täydellisen tekosyyn ajaa kunnolla sisään uusi ihana keltainen sadetakkini luoden samalla muutenkin täydelliset puitteet kaverisuhteiden syventämiselle korttipakan sekä juniorimonopolin parissa. -Herra Pennosen kyniessä sua samaan aikaan pelilaudan hattarakojulla.

Juhannus osui kaikin puolin täydelliseen saumaan näin hektisen alkukesän päätteeksi. Lääkiksen syväreiden tutkimussuunnitelmaa silmätaudeille en ole päässyt vielä käytännössä edes aloittamaankaan, sillä käytännön labrahommat ovat vieneet melkeinpä kaikki päivän valveillaolotunnit ylipäänsä kyseisiin työmenetelmiin perehtyessä ja niihin liittyvää tekniikka hiotessa. Yliopistolla onkin tullut pipetoitua parhaimmillaan lähes 12-tuntisia työpäiviä, mikä kieltämättä alkaa jossain vaiheessa näkyä jaksamisessakin. Onneksi olemassa on viikonloppuja, joina pääsee rentoutumaan rakkaan kaveriporukkani kanssa eri puolille Suomea. Onhan tässä oltukin erossa jo lähes neljän viikon ajan koulujen loppumisesta! Moinen vääryys täytyikin korjata mitä pikimmiten heti kesäkuun aikana.

© Sonja

© Sonja

Viikkoa aiemmin olimme ehtineet kokoontua jo kertaalleen Keuruulla Tuurin kyläkauppa-excursion merkeissä, minkä seurauksena sieltä mukaan kotiin lähteneet ale-bluetoothkaiuttimet olikin hyvä sisäänajaa käyttöön heti sitä seuranneella juhannusviikolla. Kiitos Vesa Keskiselle siis tästä juhannusluksuksesta.
Itse jussiviikonloppu vierähti kaikin puolin mukavissa tunnelmissa grillaillen ja saunoen sekä muutenkin Suomen valoisia kesäöitä fiilistellen, mikä tosin oli myös hieman välttämätöntäkin ottaen huomioon sen faktan, ettei juhannusmökissämme ollut lainkaan sähköjä. Powerbankit puhelimissa kiinni sai siis illalla etsiskellä taskulampun valossa päivän aikana kadonneita sukkia sun muita ympäri mökin lattiaa. On hauska huomata niinkin itsestäänselvänä pitämänsä asian, kuin sähkön uupuessa, kuinka riippuvaisia me siitä välillä olemmekaan. -Ei sillä, että olisin tästä havainnosta nyt mitenkään inspiroitunut haastamaan itseäni johonkin pidempiaikaiseen sähköttömään kokeiluun... Jokin raja sentään.

© Sonja

Kuten viikonlopun aikana räpsityistä juhannuskuvista voi myös huomata, pääsin viimeinkin eroon jalkakipsistäni! Itseasiassa irrotettava alaraajaortoosi tuli vieläpä mukanani mökille saakka, mutta se osoittautuikin juurien ja kivien seassa käppäillessä lähinnä kömpelöksi hidasteeksi suojaavan jalkatuen sijaan, joten jätin sen lopulta suosiolla vain lojumaan tuvan nurkkaan loppujussiksi. Tämän seurauksena viikonlopun aikana suoritetut kipsittömät köpöttelyt eri mökkirakennusten välillä kasvattivat samalla mukavasti (uhka?)rohkeutta luopua kipsistä kokonaan ja niinpä maanantaina takaisin töihin palatessani saavuinkin labraan ensimmäistä kertaa tennarit kummassakin jalassa pelkän oikean sijaan. Oi sitä vapauden tunnetta.

© Sonja

Mökkeily kuuluu ehdottomasti osaksi Suomen kesää ja mikäli mun pitäisi nimetä kesän 2018 bucketlistan top5 ehdotonta kesäaktiviteettia, olisi mökkeily varmastikin sijalla yksi. Itseasiassa kyseisellä listalla olisi mainittuna myös niinikään kukkaseppeleen teko, järvivedessä uiminen, kesäfestarit sekä kalakukon syöminen aidon savolaisittain Kuopion torilla. Tuolta listalta pelkästään tänä juhannuksena tuli toteutettua jo kolme kohtaa, joten huonosta kelistä huolimatta voisi sanoa tämän jussin menneen täysin nappiin! Katsotaan, jos joillekin festareille saisi vielä ängettyä mukaan ja (viimeinkin) se kalakukkokin popsittua pois to-do -listalta maleksimasta, niin samaa voisi sanoa koko kesästä. Toistaiseksi kuitenkin hyvä ulkona juotu aamukahvi sekä lämmin kesäaurinko töistä kotiin lähtiessä riittävät vallan hyvin lemppari vuodenajastani nauttimiseen. Paljon irti siis kesän pienistä iloista, ilman stressiä<3

© Sonja

***

-E

Read more

FUKSIVUOSI kuvina

Tässä se nyt sitten on. Eka vuosi lääkistä. Huomenna perjantaina on vielä viimeinen tentti, mutta sen jälkeen olisi koko elämäni kolmas (ja todennäköisesti myös viimeinen) fuksivuosi virallisesti paketissa. Haikeat on fiilikset, pakko myöntää. Kulunut vuosi on ollut hurja ja todella tapahtumarikas, mutta samalla myös ehkä elämäni paras ja antoisin. Oon päässyt tutustumaan moniin upeisiin ihmisiin, joiden kanssa ei ainoastaan ole tullut päntättyä hiki otsalla niin anatomisia rakenteita kuin histologian marjapuuronäytteitäkin, vaan myös juostua pää kolmantena jalkana aina yhdestä opiskelijatapahtumasta toiseen pitkin vuotta. Tätä kaikkea ei todellakaan olisi voinut paremman porukan kanssa kokea!

Vaikka en yleensä kuvakollaaseista liiemmin välitäkään (eivät tee yksittäiselle kuvalle liiemmin kunniaa), sopivat ne mielestäni tässä kohtaa hyvin koko vuoden yhteenniputtamiseen. Niinpä olenkin koonnut tähän postaukseen otsikon nimenmukaisesti lukuvuoden 2017-2108 kuvina! -pienien muisteluiden saattelemana<3
Siispä LET'S GOU!

Eka koulupäivä, kaupunkisuunnistus ja TLA:n aloitus

TOOGAT!

Terveyskeskuspäivät, Kostajaiset ja Pikkujoulut

Kun loka-marraskuussa olimme lopulta onnellisesti kotiutuneet terveyskeskuspäiviltämme, emme päässeet vuosikurssimme kanssa ainoastaan suunnittelemaan Kuolon ja Dentinan yhteisiä Pikkujouluja yhdessä hampaan fuksikurssin kanssa, vaan myös kostoretkeä rakkaille tuutoreillemme, jotka olivat koko kuluneen syksyn ajan keksineet vaikka mitä päämme menoksi. Vihdoin oli siis aika maksaa potut pottuina ja kyllä se kosto suloinen olikin! Saa nähdä kuinka pahasti ensi vuoden fuksit tulevat kostamaan meidän tuutoroinnit ensi syksynä... 

Anatomia -overload

Haalarikaste!

FIMSIC:in nallesairaalatoimintaa

Loppusyksystä meidät valittiin kaverini kanssa hoitamaan FIMSIC:in (Finnish Medical Students' International Committee) nallesairaalatoimintaa täällä Kuopiossa. Nallesairaalassa lääketieteen ensimmäisen vuoden opiskelijat käyvät lähiseutujen päiväkodeissa hoitamassa lasten pehmoleluja kuntoon samalla lievittäen heidän mahdollista lääkäripelkoa turvallisessa ympäristössä (=päiväkodissa) toteutetun leikin avulla. Samalla me fuksit päästään harjoittelemaan lapsen kohtaamista hoitotyössä jo heti näin opintojen alkuvaiheessa sekä ohessa ehkä lievittämään omaa mahdollista lapsipelkoa...:) Kyllä sitä melko monta pehmolelua tulikin kuluneen kevään aikana hoidettua kuntoon!

Superristeily, SuperSappee ja MM-kyykkä

Harkkaa harkkaa

Ehkä parasta lääkiksessä opiskelussa jo heti ensimmäisestä vuodesta alkaen on ehdottomasti ollut kaikki harjoitustyöt. Anatomian pänttäyksen yhteydessä emme päässeet ainoastaan tutkimaan anatomisia rakenteita syksyllä elinkohtaisissa dissektioissa ja toistemme kurkuista KNK (korva, nenä, kurkku)-harkoissa, vaan myös kaikkien elinjärjestelmien osalta tammikuun dissektioissa. Keväämmällä harjoitustyöt keskittyivät enempi histologiaan ja solubiologiaan, jonka parissa tulikin sitten laskettua kurssikaverien veren kolesteroliarvoja sekä selvitettyä genotyyppiä laktoosi-intoleranssin suhteen geenitestillä. Vielä näin vikalla opiskeluviikollakin tuli harjoiteltua paineluelvytystä ihmisnukella hätäensiavun harkassa. Parasta!

Wappu!

MEDIXIT @Tampere

Yhtenä toukokuisena viikonloppuna vapun jälkeen pääsimme nauttimaan näistä ihanista alkukesän hellekeleistä Suomen Mansesterissa järjestetyissä Medix (Mediolympialaiset)-karkeloissa yhdessä kaikkien muiden lääkiskaupunkien medisiinarien kanssa. Tapahtuman yhteinen pukuteema vaihtui lauantaina kaupunkikohtaisesti värikoodattuihin Medix-paitoihin (Kuopio sai tänä vuonna edustaa keltaisessa paitulissa), jotka tosin eivät tuntuneet pysyvän kenenkään päällä muutamaa tuntia kauempaa. Itsekin palasin sunnuntaina Medixeiltä kotiin Tampereen pinkissä t-paidassa keltaisen sijaan... Kaiketi sitä pitää tulevia vuosia varten ottaa missioniksi kerätä koko sarja Suomen lääkiskaupunkien medixpaitoja vaatekaappia koristamaan!

Pääsykoe vol 5

Viime viikolla sitten kohdattiin vielä kertaalleen oman menneisyytemme haamut, kun osallistuimme tämän vuoden lääkiksen pääsykokeen järjestelyihin: itse ensiksi aamulla infoapuna paikan päälle saapuville hakijoille, päivällä pääsykoevalvojana (vieläpä samassa salissa, missä itse tein viime vuonna oman kokeeni!) sekä kokeen päätyttyä klo 14 eteenpäin karkkitarjoilun ja traumanhoidon muodossa koesalien ulkopuolella. Pakko sanoa, että koetilanteen uudelleen eläminen -tällä kertaa salin toisella puolella pöydän takana istuen - oli todellakin eräänlainen ympyrän sulkeutuminen oman hakuhistoriani osalta. Sitä on hieman huvittavastikin kuluneen vuoden aikana välillä tullut pelättyä oman opiskelupaikan mitätöintiä, mikäli Moodle yhtäkkiä ei päästäkään kirjautumaan sisään tai sähköposti ei toimi kunnolla... Ehkä sitä nyt tämän viidennen pääsykoekerran myötä voisi viimeinkin sisäistää oikeasti olevansa lääkiksessä!

***

Kaiken kaikkiaan on kulunut vuosi ollut uskomaton!   
Myös Kuopio on yllättänyt mut todella positiivisesti ja vaikka en sitä haluakaan myöntää, niin kyllä se savolaisuus taitaa ainakin jossain määrin olla hieman tarttuvaa -vaikka kovasti kaksoiskonsonanttia vastaan pyrinkin taistelemaan! Tosin viime elokuussa mainitsemani kalakukon metsästys ei ainakaan vielä ole poikinut yhtään tulosta, joten sentään jotain savolaistumisrituaalia taitaa nyt kesän bucketlistallakin jäädä. Mikä on vain hyvä, sillä oma kesäni tulee vietettyä aika pitkälti yliopistolla labrojen uumenissa lääketieteen syvärien merkeissä. Niiden parissa onkin hyvä jatkaa nyt kuluneen lukuvuoden jälkeen ja palata sitten syksyllä taas opintojen ääreen tuutorin roolissa vastaanottamaan uusia lääkisläisiä<3

Hyvää kesää kaikille!

***
-E

Read more