Juhannustaikaa

 "Aurinko paistaa, lämpötilat hipovat hellelukemia eikä hyttysistä ole tietoakaan, vaikka keskikesän juhlaa vietetäänkin korpimökillä keskellä autuasta luontoa." Odotukset juhannusta kohtaan ovat joka vuosi jotain ihan muuta, kuin mitä se loppujen lopuksi tuppaa olemaan, eikä tämäkään kesä ollut poikkeus. Vettä satoi vuoron perään auringonpaisteen kanssa, lämpötila heittelehti miten sitä lystäsi eikä muutamalta myrskypuhuriltakaan vältytty. Onni onnettomuudessa, että kyseinen sää tarjosi täydellisen tekosyyn ajaa kunnolla sisään uusi ihana keltainen sadetakkini luoden samalla muutenkin täydelliset puitteet kaverisuhteiden syventämiselle korttipakan sekä juniorimonopolin parissa. -Herra Pennosen kyniessä sua samaan aikaan pelilaudan hattarakojulla.

Juhannus osui kaikin puolin täydelliseen saumaan näin hektisen alkukesän päätteeksi. Lääkiksen syväreiden tutkimussuunnitelmaa silmätaudeille en ole päässyt vielä käytännössä edes aloittamaankaan, sillä käytännön labrahommat ovat vieneet melkeinpä kaikki päivän valveillaolotunnit ylipäänsä kyseisiin työmenetelmiin perehtyessä ja niihin liittyvää tekniikka hiotessa. Yliopistolla onkin tullut pipetoitua parhaimmillaan lähes 12-tuntisia työpäiviä, mikä kieltämättä alkaa jossain vaiheessa näkyä jaksamisessakin. Onneksi olemassa on viikonloppuja, joina pääsee rentoutumaan rakkaan kaveriporukkani kanssa eri puolille Suomea. Onhan tässä oltukin erossa jo lähes neljän viikon ajan koulujen loppumisesta! Moinen vääryys täytyikin korjata mitä pikimmiten heti kesäkuun aikana.

© Sonja

© Sonja

Viikkoa aiemmin olimme ehtineet kokoontua jo kertaalleen Keuruulla Tuurin kyläkauppa-excursion merkeissä, minkä seurauksena sieltä mukaan kotiin lähteneet ale-bluetoothkaiuttimet olikin hyvä sisäänajaa käyttöön heti sitä seuranneella juhannusviikolla. Kiitos Vesa Keskiselle siis tästä juhannusluksuksesta.
Itse jussiviikonloppu vierähti kaikin puolin mukavissa tunnelmissa grillaillen ja saunoen sekä muutenkin Suomen valoisia kesäöitä fiilistellen, mikä tosin oli myös hieman välttämätöntäkin ottaen huomioon sen faktan, ettei juhannusmökissämme ollut lainkaan sähköjä. Powerbankit puhelimissa kiinni sai siis illalla etsiskellä taskulampun valossa päivän aikana kadonneita sukkia sun muita ympäri mökin lattiaa. On hauska huomata niinkin itsestäänselvänä pitämänsä asian, kuin sähkön uupuessa, kuinka riippuvaisia me siitä välillä olemmekaan. -Ei sillä, että olisin tästä havainnosta nyt mitenkään inspiroitunut haastamaan itseäni johonkin pidempiaikaiseen sähköttömään kokeiluun... Jokin raja sentään.

© Sonja

Kuten viikonlopun aikana räpsityistä juhannuskuvista voi myös huomata, pääsin viimeinkin eroon jalkakipsistäni! Itseasiassa irrotettava alaraajaortoosi tuli vieläpä mukanani mökille saakka, mutta se osoittautuikin juurien ja kivien seassa käppäillessä lähinnä kömpelöksi hidasteeksi suojaavan jalkatuen sijaan, joten jätin sen lopulta suosiolla vain lojumaan tuvan nurkkaan loppujussiksi. Tämän seurauksena viikonlopun aikana suoritetut kipsittömät köpöttelyt eri mökkirakennusten välillä kasvattivat samalla mukavasti (uhka?)rohkeutta luopua kipsistä kokonaan ja niinpä maanantaina takaisin töihin palatessani saavuinkin labraan ensimmäistä kertaa tennarit kummassakin jalassa pelkän oikean sijaan. Oi sitä vapauden tunnetta.

© Sonja

Mökkeily kuuluu ehdottomasti osaksi Suomen kesää ja mikäli mun pitäisi nimetä kesän 2018 bucketlistan top5 ehdotonta kesäaktiviteettia, olisi mökkeily varmastikin sijalla yksi. Itseasiassa kyseisellä listalla olisi mainittuna myös niinikään kukkaseppeleen teko, järvivedessä uiminen, kesäfestarit sekä kalakukon syöminen aidon savolaisittain Kuopion torilla. Tuolta listalta pelkästään tänä juhannuksena tuli toteutettua jo kolme kohtaa, joten huonosta kelistä huolimatta voisi sanoa tämän jussin menneen täysin nappiin! Katsotaan, jos joillekin festareille saisi vielä ängettyä mukaan ja (viimeinkin) se kalakukkokin popsittua pois to-do -listalta maleksimasta, niin samaa voisi sanoa koko kesästä. Toistaiseksi kuitenkin hyvä ulkona juotu aamukahvi sekä lämmin kesäaurinko töistä kotiin lähtiessä riittävät vallan hyvin lemppari vuodenajastani nauttimiseen. Paljon irti siis kesän pienistä iloista, ilman stressiä<3

© Sonja

***

-E

Read more

FUKSIVUOSI kuvina

Tässä se nyt sitten on. Eka vuosi lääkistä. Huomenna perjantaina on vielä viimeinen tentti, mutta sen jälkeen olisi koko elämäni kolmas (ja todennäköisesti myös viimeinen) fuksivuosi virallisesti paketissa. Haikeat on fiilikset, pakko myöntää. Kulunut vuosi on ollut hurja ja todella tapahtumarikas, mutta samalla myös ehkä elämäni paras ja antoisin. Oon päässyt tutustumaan moniin upeisiin ihmisiin, joiden kanssa ei ainoastaan ole tullut päntättyä hiki otsalla niin anatomisia rakenteita kuin histologian marjapuuronäytteitäkin, vaan myös juostua pää kolmantena jalkana aina yhdestä opiskelijatapahtumasta toiseen pitkin vuotta. Tätä kaikkea ei todellakaan olisi voinut paremman porukan kanssa kokea!

Vaikka en yleensä kuvakollaaseista liiemmin välitäkään (eivät tee yksittäiselle kuvalle liiemmin kunniaa), sopivat ne mielestäni tässä kohtaa hyvin koko vuoden yhteenniputtamiseen. Niinpä olenkin koonnut tähän postaukseen otsikon nimenmukaisesti lukuvuoden 2017-2108 kuvina! -pienien muisteluiden saattelemana<3
Siispä LET'S GOU!

Eka koulupäivä, kaupunkisuunnistus ja TLA:n aloitus

TOOGAT!

Terveyskeskuspäivät, Kostajaiset ja Pikkujoulut

Kun loka-marraskuussa olimme lopulta onnellisesti kotiutuneet terveyskeskuspäiviltämme, emme päässeet vuosikurssimme kanssa ainoastaan suunnittelemaan Kuolon ja Dentinan yhteisiä Pikkujouluja yhdessä hampaan fuksikurssin kanssa, vaan myös kostoretkeä rakkaille tuutoreillemme, jotka olivat koko kuluneen syksyn ajan keksineet vaikka mitä päämme menoksi. Vihdoin oli siis aika maksaa potut pottuina ja kyllä se kosto suloinen olikin! Saa nähdä kuinka pahasti ensi vuoden fuksit tulevat kostamaan meidän tuutoroinnit ensi syksynä... 

Anatomia -overload

Haalarikaste!

FIMSIC:in nallesairaalatoimintaa

Loppusyksystä meidät valittiin kaverini kanssa hoitamaan FIMSIC:in (Finnish Medical Students' International Committee) nallesairaalatoimintaa täällä Kuopiossa. Nallesairaalassa lääketieteen ensimmäisen vuoden opiskelijat käyvät lähiseutujen päiväkodeissa hoitamassa lasten pehmoleluja kuntoon samalla lievittäen heidän mahdollista lääkäripelkoa turvallisessa ympäristössä (=päiväkodissa) toteutetun leikin avulla. Samalla me fuksit päästään harjoittelemaan lapsen kohtaamista hoitotyössä jo heti näin opintojen alkuvaiheessa sekä ohessa ehkä lievittämään omaa mahdollista lapsipelkoa...:) Kyllä sitä melko monta pehmolelua tulikin kuluneen kevään aikana hoidettua kuntoon!

Superristeily, SuperSappee ja MM-kyykkä

Harkkaa harkkaa

Ehkä parasta lääkiksessä opiskelussa jo heti ensimmäisestä vuodesta alkaen on ehdottomasti ollut kaikki harjoitustyöt. Anatomian pänttäyksen yhteydessä emme päässeet ainoastaan tutkimaan anatomisia rakenteita syksyllä elinkohtaisissa dissektioissa ja toistemme kurkuista KNK (korva, nenä, kurkku)-harkoissa, vaan myös kaikkien elinjärjestelmien osalta tammikuun dissektioissa. Keväämmällä harjoitustyöt keskittyivät enempi histologiaan ja solubiologiaan, jonka parissa tulikin sitten laskettua kurssikaverien veren kolesteroliarvoja sekä selvitettyä genotyyppiä laktoosi-intoleranssin suhteen geenitestillä. Vielä näin vikalla opiskeluviikollakin tuli harjoiteltua paineluelvytystä ihmisnukella hätäensiavun harkassa. Parasta!

Wappu!

MEDIXIT @Tampere

Yhtenä toukokuisena viikonloppuna vapun jälkeen pääsimme nauttimaan näistä ihanista alkukesän hellekeleistä Suomen Mansesterissa järjestetyissä Medix (Mediolympialaiset)-karkeloissa yhdessä kaikkien muiden lääkiskaupunkien medisiinarien kanssa. Tapahtuman yhteinen pukuteema vaihtui lauantaina kaupunkikohtaisesti värikoodattuihin Medix-paitoihin (Kuopio sai tänä vuonna edustaa keltaisessa paitulissa), jotka tosin eivät tuntuneet pysyvän kenenkään päällä muutamaa tuntia kauempaa. Itsekin palasin sunnuntaina Medixeiltä kotiin Tampereen pinkissä t-paidassa keltaisen sijaan... Kaiketi sitä pitää tulevia vuosia varten ottaa missioniksi kerätä koko sarja Suomen lääkiskaupunkien medixpaitoja vaatekaappia koristamaan!

Pääsykoe vol 5

Viime viikolla sitten kohdattiin vielä kertaalleen oman menneisyytemme haamut, kun osallistuimme tämän vuoden lääkiksen pääsykokeen järjestelyihin: itse ensiksi aamulla infoapuna paikan päälle saapuville hakijoille, päivällä pääsykoevalvojana (vieläpä samassa salissa, missä itse tein viime vuonna oman kokeeni!) sekä kokeen päätyttyä klo 14 eteenpäin karkkitarjoilun ja traumanhoidon muodossa koesalien ulkopuolella. Pakko sanoa, että koetilanteen uudelleen eläminen -tällä kertaa salin toisella puolella pöydän takana istuen - oli todellakin eräänlainen ympyrän sulkeutuminen oman hakuhistoriani osalta. Sitä on hieman huvittavastikin kuluneen vuoden aikana välillä tullut pelättyä oman opiskelupaikan mitätöintiä, mikäli Moodle yhtäkkiä ei päästäkään kirjautumaan sisään tai sähköposti ei toimi kunnolla... Ehkä sitä nyt tämän viidennen pääsykoekerran myötä voisi viimeinkin sisäistää oikeasti olevansa lääkiksessä!

***

Kaiken kaikkiaan on kulunut vuosi ollut uskomaton!   
Myös Kuopio on yllättänyt mut todella positiivisesti ja vaikka en sitä haluakaan myöntää, niin kyllä se savolaisuus taitaa ainakin jossain määrin olla hieman tarttuvaa -vaikka kovasti kaksoiskonsonanttia vastaan pyrinkin taistelemaan! Tosin viime elokuussa mainitsemani kalakukon metsästys ei ainakaan vielä ole poikinut yhtään tulosta, joten sentään jotain savolaistumisrituaalia taitaa nyt kesän bucketlistallakin jäädä. Mikä on vain hyvä, sillä oma kesäni tulee vietettyä aika pitkälti yliopistolla labrojen uumenissa lääketieteen syvärien merkeissä. Niiden parissa onkin hyvä jatkaa nyt kuluneen lukuvuoden jälkeen ja palata sitten syksyllä taas opintojen ääreen tuutorin roolissa vastaanottamaan uusia lääkisläisiä<3

Hyvää kesää kaikille!

***
-E

Read more

Kevään 2018 hakijoille

Huomenna se koittaa! Nimittäin kevään 2018 lääkiksen pääsykoe. Jännitys saattaa tässä vaiheessa olla jo ihan käsin kosketeltavaa: olo voi olla huonovointinen ja kädet ja kainalot hikoavat pelkästä sängyllä makaamisesta. Ainakin mulla tuo tapahtui käytännössä jokaisena hakuvuonna! Mutta nyt on se hetki yrittää ottaa vain iisisti ja suunnata ajatuksia muualle –sekä viimeistään sulkea ne kirjat!!

Kaikki mahdollinen työ, minkä ootte voineet pääsykoetta varten tehdä, on jo tehty kuluneiden kuukausien aikana, eivätkä nämä viime hetken paniikkilueskelut stimuloi mitään muuta, kuin sitä nimenomaista paniikkia. Älä anna sille valtaa.

 Sä olet vahvempi kuin se koe. Eivät ne pääsykokeen tekijät niin paljon mielikuvitusta omaa, että keksisivät sinne jotain maata mullistavaa uutta tehtävätyyppiä. Toisin sanoen: sitä samaa kuraa se tulee tänäkin vuonna olemaan, kuin mitä juuri sinä olet jo koko kevään ajan laskenut ja harjoitellut. Nyt ne laskut pitää tehdä vain yhdessä kaikkien muiden hakijoiden kanssa. Samassa tilassa samaa ilmaa hengittäen. Ottakaa se koetilanne rutiinipäivästä! Kyllä te osaatte. Itse kokeen jännittämisen sijaan voitte jännätä sitä, joudutteko vastaamaan tänä vuonna kysymyksiin hevosista vai kanoista.

2017 @Mualiman napa

Ulkona on upea sää, menkää nauttimaan siitä! Ostakaa jäätelö ja menkää pitkälle kävelylle. Suunnitelkaa, mitä teette huomenna kokeen jälkeen. Suhtautukaa huomiseen normaalina päivänä muiden joukossa.

Jos ootte matkustaneet kokeen perässä toiselle paikkakunnalle ja hengaatte nyt kenties jo hotellissa, lähtekää sieltä ulos! Viime vuonna suunnistin Kuopiossa itseni puhelimen Google Mapsilla torille Mualiman navalle juomaan kahvit ja kokemaan hämmentynyttä olotilaa siitä, onko tässä kenties uusi kotikaupunkini syksyllä. Ympärillä kuultu savon murre oli kuitenkin niin rempseän kuuloista, että seuraavan päivän pääsykokeeseenkin alkoi suhtautua savolaisen lungisti. Suattaapi olla että mennöö läpi, mutta suattaapa olla menemättäkin. Tärkeintä nyt on rauhoittaa oma mieli, saavutettiinpa se millä keinoin hyvänsä.

©Googlen kuvahaku

Mä tuun huomenna fiilistelemään koetilannetta teidän kaikkien koetta Kuopioon tekemään tulleiden kanssa pääsykoevalvojan roolissa ja myötäelämään samalla koetilanteen uudestaan. Vaikka en itse koetta tänä vuonna enää tee, pystyn kuitenkin koesalissa useana vuonna istuneena samaistumaan hyvin teidän tuntemaan jännitykseen. Pieni adrenaliini on hyvästä, mutta liiallisuuksina se muuttuu paniikiksi -ja sitähän nimenomaan halutaan välttää.
 Kova työ on nyt tehty ja ainoa, mihinkä voitte enää vaikuttaa, on koetilanteen handlaaminen. Nukkukaa siis edellisyönä hyvin (tiiän, helpommin sanottu kuin tehty), rauhoittakaa koetilanne, keskittykää ja näyttäkää siihen paperille, mitä osaatte. Kun koe sitten kello 14:00 päättyy, astelette salista ulos tulevina lääkäreinä!

Onnea kaikille huomiseen koitokseen!

***

-E

Read more