torstai 20. kesäkuuta 2019

Interrail: Bled ja Triglav, Slovenia



Krkan kansallispuiston jälkeen jäi luontohammastamme kolottamaan sen verran, että halusimme päästä koluamaan vielä yhtä luonnonpuistoa. Lisäksi Splitin kaltaisen turistikohteen jälkeen hiljaisempi kaupunki houkutteli rauhallisuudellaan. Näillä kriteereillä aikaisemmasta reilikohteestamme Ljubljanasta bongaamamme vuoristokylä Bled ja sen kyljessä sijaitseva Triglavin kansallispuisto varmistuivat suunnaksemme Etelä-Euroopan jälkeen. Nokka siis takaisin kohti Sloveniaa!







Bled on turkoosinsinisen vuoristojärjen rannalla oleva hiljainen pikkukylä Slovenian vuoriston lomassa. Keskellä järveä seisoo pikkusaarella korkea kirkko, jonka kellojen soidessa ääni raikaa voimakkaasti järven yli ympäri Bledin ympärysalueita. 
Hostellimme sijaitsi noin kilometrin päässä kyliltä paikallisella omakotialueella ja yli kolmen kilometrin päässä juna-asemasta. Matka junalta majapaikkaamme taisi toistaiseksi olla myös pisin kävelymatka, jonka olemme rinkkojamme yhteen menoon kantaneet ja tuntui se myös hartioissa, kun lopulta pääsimme hostellille 14.reilipäivämme aamuna...

















Vietimme Bledissä yhteensä kaksi yötä. Loput saapumispäivästämme kulutimme järveä ympäri kävellen sekä Bledin kylään tutustuen. Toisena päivänämme vuokrasimme neljällä eurolla pyörät ja poljimme yhdelle Triglavin kansallispuiston vaellusreittien aloituspaikoista. Kyseinen reitti, Vintgar Gorgen, oli pituudeltaan vain 1,6km, mutta se oli käveltävä edestakaisin, jotta pääsimme takaisin pyöriemme luokse reitin alkupäähän. Pituus oli meille juuri sopiva, sillä siinä ehti mukavasti ihailla maisemia kuluttamatta retkeen kuitenkaan ihan koko päivää. 
Noin 4% koko Slovenian pinta-alasta käsittävässä Triglavin kansallispuistossa on reittejä kuitenkin kaikenlaisille vaeltajille: aina 1-10 kilometrin päivävaelluksista useampiin kymmeniin. Näin ollen turistejakaan ei ollut läheskään Krkan luonnonpuiston veroisesti ja tunnelmakin henki enemmän luontoa itseään kuin turistinähtävyyttä. Saatiin mekin näin kaiken kaupunkihälinän keskellä ladattua hieman luontoakkujamme täyteen.













Loput pyörävuokrauksemme ajasta käytimme ajamalla Bledin järveä ympäri ja pysähtymällä sen varrelta alkavalle polulle, joka johti ylös rinteeseen ja kuuluisalle paikalliselle näköalapaikalle. Ylhäältä näkyi koko järvi upeasti kaikessa komeudessaan sekä sen keskellä oleva kirkkosaari.
Illalla kävimme vielä syömässä ja ostamassa paikallisesta marketista 1,7 euron viinin, jonka kanssa menimme järvenrantaan hengailemaan ja suunnittelemaan seuraavaa reilikohdettamme. Maininnanarvoista oli huomata, kuinka paljon lisäjännitystä Itä-Euroopan hostellien valintaan tuovat aikaisempien hostellivieraiden arvosteluissa ilmenevät maininnat lutikoista vuoteissa... Unkaria siis odotellessa.






***
-E
sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Interrail: Yövyttiin junahostellissa!



Takaisin Zagrebiin. Kaupunkiin, josta saimme jo tarpeeksi irti viisi päivää sitten neljän tunnin junanvaihtoajalla matkalla Splitiin. Koska Zagreb oli kuitenkin juna-aikataulujen vuoksi pakollinen yöpymiskohde matkallamme kohti Slovenian järvikaupunki Blediä, halusimme tehdä edes tästä yhdestä yöstä reilikokemuksen arvoisen. 





Se oli vanhaan, käytöstä poistettuun junavaunuun rakennettu hostelli Zagrebin päärautatieasemalla, tarkemmin sanottuna raiteella numero 6. Hostellidormien virkaa ajoivat vanhan yöjunan kerrossänkyjen laverit ja vessatilat olivat käytännössä junan vessoja. Paikkaa pyöritti herttainen vanha mies, joka myös itse vaikutti asuvan yhdessä junan hyteistä. Hän varmisteli viimeiseen asti, että varmasti viihdymme ja että meillä on kaikki tarvitsemamme: eritoten illalla, kun junavaunussa oli sisällä pahimmillaan 37 astetta lämmintä auringon paahdettua sen metallipintaan koko päivän eivätkä hyttimme kaksi tuuletintakaan tuntuneet viilentävän huoneilmaa tarpeeksi nukkumiseen. Kerrankin kylmästä suihkusta oikeasti oli apua johonkin.





Illalla hostelli-isäntämme myös avasi junavaunun etuosan auki ulkopuolella olevalle betonitasolle, joka muutettiin diy-tyyliseksi terassiksi ja johon kaikki hostellivieraat myös lopulta kokoontuivat yhdessä viettämään iltaa. Tunnelma oli illan pimetessä käsinkosketeltavan maailmanmatkaajahenkinen. Kaikki istuivat jalat ristissä betonilla lämpimässä kesäyössä keskellä autiota Zagrebin päärautatieasemaa ja jakoivat kokemuksia eri maista ja kaupungeista, joissa olivat käyneet. Melkein harmitti häipyä ennen puolta yötä hyttiin nukkumaan, vaikka herätys Bledin aamujunaan olikin jo aamuviideltä. Onneksi matka oikealle lähtölaiturille ei ollut aamulla 50 metriä pidempi...

***
-E



lauantai 15. kesäkuuta 2019

Interrail: Kroatia, Split part 3



Toisin kuin muissa reilimme varrella olleissa kaupungeissa, Splitissä viivyimme lopulta jopa viisi yötä. Tuon kauniin rantakaupungin oli määrä olla meille lähinnä vain tukikohta tekemiemme eri päiväretkien välissä ja siinä se ajoi asiansa moitteettomasti. Alun perin olimme buukanneet Splitistä hostellin vain neljäksi yöksi, mutta kuultuamme paljon kehuja retkistä paikallisille saarille, päätimme lisätä vielä sellaisenkin retkirepertuaarimme. 
Niinpä varasimme venereissun ja pidensimme hostellivarausta vielä yhdellä yöllä. 













Viimeinen päivä Splitissä kuluikin lähinnä paattimme kannella aurinkoa ottaen, uiden ja hengaillen. Kiersimme päivän aikana myös parit läheiset kalastajasaaret ja tutustuimme uusiin ihmisiin. Kaikin puolin täydellinen viimeinen päivä.















Olimme alun perin suunnitelleet jatkavamme interrailiamme Montenegron Kotoriin, mutta huomasimmekin harmiksemme parisen päivää sitten, ettei sinne kulje ainuttakaan junaa. Muutenkin junaverkko Splitistä eteenpäin on käytännössä katsoen olematonta ja meidän olisi pitänyt vaihtaa bussiin päästäksemme pidemmälle Etelä-Eurooppaan. Bussissa ei sinänsä olisi ollut mitään vikaa mutta heh, yllätys yllätys: Kotoristakaan ei olisi päässyt jatkamaan junalla eteenpäin. Välttääksemme todennäköisesti usean valtion läpi kulkevan bussihärdellin, päätimmekin siis palata nöyrästi häntä koipien välissä takaisin Kroatian pääkaupunkiin Zagrebiin ja jatkaa sieltä kohti Keski-Eurooppaa. Minne siellä? Ei tiedetä vielä. Ja siksi interrailaaminen onkin niin parasta.

onks kaikki varmasti tallessa

***
-E


perjantai 14. kesäkuuta 2019

Interrail: Kroatia, Split part 2



En oikein tiedä, mitä edes odotimme Krkan kansallispuistolta, kun varasimme sinne liput. Monet kanssareilaajat sekä itse hostellinpitäjämme olivat kaikki varoitelleet paikan suuresta suosiosta turistien keskuudessa, mutta se kansanvaellus, mikä meitä perillä odotti oli lähinnä jopa järkytys. 







Krkan kansallispuisto on alueena ihan tajuttoman kaunis. Kirkkaan vihreä kasvusto ja vaahtoavana kuohuva joki vesiputouksineen ja kirkkaan turkoosine vesineen saa ihan hengen salpautumaan kaikkialla minne katsookaan. Mutta fakta on se, että jos maisemasta haluaa saada kuvan, täytyy se rajata hyvin tarkkaan, ettei ympärillä parveileva turistimassa päädy vahingossakaan siihen mukaan. Monet ovat tässä onnistuneetkin, sillä Krkan vesiputoukset on nykyään erittäin trendikäs Instagram-kuvien kohde.









Ihmisille avoin puiston alue koostuu Krkan päävesiputouksesta, sen alla olevasta uimiseen mahdollistavasta lammesta ja joen yläjuoksulle rakennetusta leveästä pitkospuisesta polusta. Reitin kävelee läpi tahdista riippuen puolesta tunnista tuntiin. Matkaa yläjuoksulle reunustaa turistikrääsää ja snacksejä myyvät kojut, jotta luonnonhelmaan vaeltaville turisteille ei vahingossakaan heräisi nälkä tai ikävä maallista materiaa kohtaan. Helppoa ja kivaa.








Toisin sanoen koko puistoalue on käytännössä rakennettu hopeatarjottimella tarjoiltavaksi kaikille, jotka haluavat oman luontoannoksensa ilman kenkiensä likaamista. Tämä sai mut erittäin surulliseksi. Tietenkin paikan helppous on kätevää esimerkiksi lapsiperheitä ajatellen, mutta siinä vaiheessa kun pitkospuilla kävelee turistimassaa valtavana jonona ja bussit lappaavat porukkaa paikan päälle aina vaan lisää, on kätevyys mennyt yli. 











Tähän väliin on hyvä myös huomauttaa, että vaikka tässä nyt kritisoinkin Krkan turistipaljoutta ja konseptin epäystävällisyyttä luontoa kohtaan, tiedostan olleeni itse ihan yhtälailla osaltani paikan päällä muodostamassa tuota ihmismassaa. Samalla annoin myös pääsylipullani rahaa kyseisen konseptin ylläpitämiseen. 
En siten väitä olevani puhdas pulmunen vierailuni osalta, mutta näin esimerkiksi Kolin kansallispuiston luonteeseen tottuneena Krka ei ollut lähimainkaan sitä, mitä olisin odottanut.
Tiivistetysti Krkan kansallispuistoa voisikin kuvailla seuraavasti:
Kaunis luontomaisema, jota varjostaa vedessä kelluvat muovipullot.



***
-E