Interrail: Slovenia, Ljubljana

Ljubljana. Neljän tunnin junamatka Itävallan Bad Gasteinista on juuri taitettu junan oviaukon tuntumassa lattialla rinkan päällä istuen ja Californialaisten kanssareilaajien kanssa jutellen. Meitä varoitellaan Ljubljanan karusta ensivaikutelmasta.

Rautatieasema on käytännössä betonitaso hiekkakentällä, jota ympäröi rapistunut tiilimuuri. Matkalla hostellille ohi kulkee viisi hälytysajoneuvoa sireenit ulvoen ja päivähumalaansa pois nukkuvia punaposkia makoilee puiston penkeillä, kun kävelemme ohi. Juuri hostellille saapuessamme toisemme rinkasta kuuluu yllättävä repeytyvän kankaan ääni ja toteammekin olkahihnan repeytyneen liki irti rinkan torsosta. 

Hostelli on kiva. Viiden punkan dormissa on vieraille valmiiksi pedatut sängyt ja valkoiset lakanat. Huoneen avaimen mukana saimme respasta myös avaimen omaan lukolliseen kaappiin rinkan säilytystä varten: omaa Suomesta asti mukana tuotua lukkoa ei toistaiseksi ole tarvinnut reilin aikana lainkaan. Suihku ja WC-tilat ovat huoneista erillään käytävän varrella ja kaikille vieraille avoimet.

Lähdemme etsimään ruokaa. Hostellimme sijaitsee kivenheiton päässä vanhasta kaupungista joten suuntaamme sinne. 

Söpöjä taloja joen varrella ja paljon ihmisvilskettä nauttimassa laskevasta ilta-auringosta. Ihan kuin Turkuun olisi palannut. 

Ljubljana onkin todella nätti. Kaupungin yllä kohoaa kukkulan päällä kivilinna, joka on myös auki yleisölle. Tasaisin väliajoin korttelien välissä on pieniä nurmikkokaistaleita, joissa pystyy helposti pitämään pikku eväspiknikkiä. Ruoan hinta marketeissa on vain murto-osa Suomen vastaavasta ja kyykkyviinin saa alle kahdella eurolla. Pikku nousuhumala on tällä taattu.

Lähdemme aamulla junalle suuntana Kroatian Split neljän tunnin vaihtoajalla Zagrebissa. Rinkka korjattiin paikallisella jesarilla pienessä viinimaistissa edellisenä iltana ja ihan hyvin tuntuu pitävän. Tää on sitä interrailelämää. Kiitos Ljubljana, oli mukavat 30 tuntia.

***

-E

Read more

Interrail: Itävalta, Bad Gastein

Kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka ovat katsoneet Sound of Musicin niin useaan kertaan, ettei laskuissakaan pysy enää mukana. Näin ollen ensimmäiset valkohuippuiset vuorijonot junan ikkunasta nähdessäni ei liene ihme, että ensireaktio oli päätä huimaava. Ihan mahan pohjassa asti tuntui, kun juna kallistui raiteilla vuoren seinämästä poispäin kohti alla avautuvaa laaksoa -ja Bad Gasteinia.

Bad Gastein on pieni vuoristokylä keskellä Itävaltaa, jossa turistisesonki ajoittuu ehdottomasti talvikuukausiin. Tästä syystä näin kesäkuussa paikan päälle matkustaessa löysimme hostellin niinkin huokeaan hintaan kuin 26€/yö sisältäen aamupalan. Kaikin puolin off-season näkyi kaupunkikuvassa kaikkialla mihi  katsoikin: Venetsian turistipaljouden jälkeen mieli pääsi kirjaimellisesti lepäämään siinä hiljaisuudessa, mikä tässä vuoristokylässä vallitsi.

Ainoa miinus kyseiseen vierailukuukauteen kohdistui kaupungin gondolihissiin, joka oli suljettu vuoren huipun liian runsaan lumimäärän vuoksi. Näin ollen huipulle päästäksemme meidän tuli matkustaa kymmenisen kilometria bussilla radan vartta eteenpäin viereiseen vuoristokylään Bad Hofgasteiniin, jossa hissi onneksi oli jo yleisölle auki.

Lähdimme siis Venetsiasta kohti Itävaltaa aamuneljältä paikallista aikaa ja kahden junanvaihdon jälkeen saavuimme Bad Gasteiniin vähän kello kymmenen jälkeen aamulla. Vaikka herätys oli ollut aikainen, riitti voimia silti mukavasti koluta paikallisia nurkkia vuoristopiknikin ja pikku vaelluksen muodossa. Hauska huomata, kuinka jylhät vuoristomaisemat vaan tuntuvat ammentavan lisää energiaa seuraavien ja taas seuraavien kilometrien talsimiseen edellisten perään. Varsinkin, kun reiliä on tässä vaiheessa takana jo muutama päivä, jaloissa tuntuvaa kävelyn aikaansaamaa nipistelyä voisi luonnehtia jo hieman kroonistuneeksi. Ehkä kävelyn yli 10 kilometrin päivätahdin jatkuessa yli kuukauden ajan siihen voisi jopa tottua? 

Toinen päivä Bad Gasteinissa avautui edellisen päivän tavoin lämpimänä ja aurinkoisena. Yleensä näin korkealla vuoristossa ei ole lainkaan tavatonta, että lämpötila pyörii jatkuvasti muutaman asteen merenpinnan tason alapuolella, mutta jollain ilveellä onni olikin reiliaikataulumme puolella, kun koko seudulla vallitsikin sopivasti lähes 25 asteen hellelukemat nimenomaan niinä päivinä, kun täällä olimme. Toisin sanoen mukaan pakkaamani toppatakki taisi sittenkin jäädä käyttämättä...

Tiivistettynä: 30 tuntia Itävallassa oli ehdottomasti liian vähän. Vuoren rinteessä mutusteltu pikniklounas ja vuorenhuipulla ahmitut henkeäsalpaavat maisemat aikaansaivat vain ja ainoastaan korvamadon Mariasta laulaessa akustisella kitaralla Do-Re-Mi:ta kapteeni von Trappin lapsille vuoren rinteessä. Näin ollen yhdeksi kohdaksi interrailimme To do -listalla muotoutuikin the Sound of Musicin katsominen heti, kun kohdalle osuu hostelli tarpeeksi vahvalla wifillä. Ehkä seuraavassa kohteessamme Slovenian Ljublijanassa?

***

-E

Read more

Interrail: Venetsia

Venetsia, tuo Italian Pariisi. Sokkeloinen kaupunki, jossa riittää loputtomiin kapeita kujia, turkoosivesisiä kanaaleita ja niiden yli kaartuvia siltoja. Kesäisen helteisen päivän äänimaailma koostuu lintujen viserryksestä ja merimiespaitaisten gondolieerien laulusta samalla, kun he soutavat nuoria rakastavaisia yhden romanttisimman kaupungin halki.

Paitsi, ettei totuus ihan tätä luokkaa todellisuudessa ollut. 

Päivä 1

Lensimme mestoille myöhään edellisenä iltana, joten öinen matka lentokentältä hostellille peitti kaupunkimaiseman melko onnistuneesti pimeytensä alle. Niinpä herääminen ensimmäisen päivän aamuna kahvinhakureissulle paljastaa Venetsian ihan uudessa valossa: 

Jokainen kadunkulma on kuin suoraan postikortista. Elokuvista ja sosiaalisesta mediasta saatu kuva romanttisesta Venetsiasta pitää täysin kutinsa ja jokaisesta sillasta pysähdytään ottamaan kuva. Kapeat pikku kujat ovat niin söpöjä, että voi ihan kuvitella keskiaikaiset maalarit sen varrelle myymään taulujaan. Myös gondoliajelu hokuttaisi, mutta lähes sadan euron paattireissu ei vaikuta moisen elämyksen arvoiselta. Tyydymmekin siis kiertämään Googlemapsin avustuksella mielenkiintoisimmat nähtävyydet, kuten näkymän Santa Maria della Salute -kirkosta Ponte dell'Accademian sillalta sekä Pyhän Marcuksen aukion Venetsian pohjoispuolelta. Lähemmäs 15 kilometrin päiväkävelyn jälkeen kipeitä jalkoja on ihana viilentää pääkanaalin vedessä kolmen euron markettiviiniä juoden. Täydellinen reilin aloitus.

Päivä 2

Eihän täällä voi mitenkään suunnistaa. Jos jokin neuvo Venetsiaan matkaavalle pitäisi antaa, kuuluisi se jotakuinkin seuraavasti: "vaikka luulet tietäväsi missä olet, et todennäköisesti ole siellä". 

Vaikka sitä idioottivarmasti suunnittelisi kulkevansa pikkukujia pitkin suoraan eteenpäin, huomaa tunnin kuluttua kääntyneensä huomaamatta 13 kertaa vasempaan ja päätyneensä takaisin lähtöpisteeseen.

Enää ei myöskään söpöt kaarisillat kanaalien yli ole niin söpöjä. Niistä kun on kameran rullalla jo yli sata samanlaista kuvaa. Onneksi seura on kuitenkin edelleen kultaa ja ilta kuluu taas kanaalien varsilla elämästä jutellen. 

Päivä 3

Venetsia taitaa olla jo aika pitkälti nähty. Vaikka kuinka yritämme löytää alueen, jossa emme ole vielä käyneet, päädymme tavalla tai toisella tunnistamaan kujat vanhoiksi tuttaviksimme. Navigoimme reittiämme jo pelottavan hyvin kolmen kilometrin päässä hostellilta ja löydämme vaivatta sen halvimman ruokamarketin, josta tiedämme saavamme kokiksen 60 sentillä. Päivän ainoaksi agendaksi muotoutuukin tämän romanttisen lomakaupungin lippulaivajuoman, Aperol Sprizin, löytäminen mahdollisimman halpaan hintaan. Hartaasti tekemämme empiirisen tutkimuksen myötä tiedämme kaikilla Venetsian aukioilla, kirkoilla ja kuuluisilla silloilla olevan turistihinnat, joiden myötä tuosta oranssista juomasta joutuu pulittamaan jopa vitosen. Näinpä suuntaamme etsintömme hämärille sivukujille ja päädymme lopulta onnistuneesti myhäillen skoolaamaan sprizeillämme huokeaan hintaan 2,5 euroa. 

Kuten interrailaamisen henkeen kuuluukin, vietetään yhdessä kaupungissa yleensä vain päivä tai pari. Näin ollen Venetsia oli hyvä esimerkki siitä, että kolme päivää näinkin upeassa kaupungissa on jopa liikaa. Onneksi matka jatkuu aikaisin huomenaamulla reilimme ensimmäisen junamatkan korkkaamisella ja reilipassimme aktivoitumisella. 

Eikä fiilis tästä voisi olla yhtään huikempi, sillä next stop: Itävalta! 

***

-E

Read more