perjantai 11. toukokuuta 2018

Vappu -se ei lopu


Jos opiskeluvuodesta pitäisi nostaa yksi viikko erityisesti jalustalle, olisi se ehdottomasti vappu! Tuo loputtomalta tuntuva juhlarieha ei tunnetusti opiskelijoiden keskuudessa rajoitu ainoastaan vappuaattona vipattavaan tanssijalkaan ja vappupäivän sivistyneeseen krapulabrunssiin, vaan kestää opiskelijakaupungista riippuen kokonaisesta viikosta jopa kahteen.
Koska aikaisemmat Turussa viettämäni opiskelijavaput ovat rajoittuneet nimenomaan tuon vapun aaton hulinoihin intensiivisen pääsykokeisiin lukemisen takia, päätin tänä vuonna ottaa Kuopiossa koko viikon kestävästä Kuolon vapusta todellakin kaiken irti. Niinpä kalenterini viikolla 17 näytti siis jotakuinkin tältä:

Maanantai: Kuopio Amazing Race
Tiistai: Puijonkadun Appro
Keskiviikko: Torisitsit
Torstai: Wappusitsit
Perjantai: Kuolon Ozgar-gaala
Lauantai: Kuolon kevätjuhla ja Post-Pseudo
Sunnuntai: Sawo-Karjala excursio
Maanantai: WAPPUAATTO
Tiistai: Wappupiknik


Mutta tietenkin vappuviikon ohjelma näytti omalla kohdallani aivan liian hyvältä ollakseen totta ja niinhän siinä sitten kävikin, että jo heti alkuviikosta tapaturma-altis olemukseni taiteili tiensä alas eräitä portaita hieman liiankin tyylikkäästi ja tuo taituruus palkittiin seuraavana päivänä muhkealla jalkakipsillä. Vasemmasta jalkaterästä otetut röntgenkuvat eivät ainoastaan paljastaneet 5. metatarsaaliluun menneen kokonaan poikki vaan sinetöivät samalla kohtalokseni seuraavat kuusi viikkoa kipsin ja kyynärsauvojen kanssa taaplaillen. Uutinen ei ollut mukavin mahdollinen ottaen huomioon käynnissä olleen vappuviikon, mutta ainakin alkukeväästä suoritettu radiologisen anatomian kurssi tuli heti hyötykäyttöön, kun pääsin mua hoitaneen ortopedin kanssa yhdessä ihmettelemään murtunutta jalkaani siitä otettuja röntgenkuvia tutkaillen. Voiko itse potilaaksi joutunut lääkisopiskelija parempaa toivoakaan?


Kipsiä tai ei, vappu ei lopu eikä sitä voi peitonkaan alle paeta. Hoito-ohjeeksi olin saanut välttää varaamasta painoa murtuneelle jalalle, mikä käytännössä tarkoitti vapun osalta juhlariennoissa vipeltelyä keppien kanssa taiteillen ja yhdellä jalalla hyppien. Sen verran sissiä mustakin löytyy, että otin tuon pikku takaiskun lähinnä hauskana haasteena muutenkin uutuudenviehätystä täynnä olleelle vappuviikolle. Varsinkin, kun Kuopion Amazing race oli jo tuossa vaiheessa ohi, ei jäljellä olleet vapputapahtumat liiemmin edes sisältäneet liikkumista paikasta toiseen jalan. 
Loput vappuviikosta sujuikin siten Kuolon wappusitseillä istuen ja vuoden viimeiset sitsilaulut laulaen, Ozgar-gaalassa opiskelijoiden itse tekemiä lyhytelokuvia katsomosta käsin katsellen ja lauantaina SN100 luentosalissa Kuolon kevätjuhlassa Suvivirttä hoilaten ja kurssikavereita palkiten. 



Sunnuntaina koitti sitten kauan odotettu Sawo-Karjala excursio, jota varten olimme jonottaneet Lukeman edessä lippuja yön yli huhtikuun alkupuolella, jolloin ulkona oli vielä ollut lunta ja muutama aste pakkasta. Excursio on ollut vanhempien vuosikurssilaisten mukaan aikaisempina vuosina tavattoman suosittu, joten olihan meidän lähes kaikki opiskelijatapahtumat testanneen kaveriporukan pakko lähteä mukaan vielä tällekin. Tapahtuman luonne sopi vieläpä täydellisesti murtuneelle jalalleni: mikä olisikaan parempi vapputapahtuma, kuin excu, jossa tilausbussi kiertää 10 tunnin reissun aikana Pohjois-Savon lähialueiden baareja ja kapakoita vieden janoiset opiskelijat suoraan baarin ovelta toiselle? Turha kävely ainakin oli optimoitu mahdollisimman minimiin, mitä nyt bussin portaissa piti yrittää olla kaatumatta... 





Kaikki hyvä lähenee aina joskus loppuaan ja niin tämäkin vappu huipentui maanantaina tietenkin vappuaattoon. Toisin kuin esimerkiksi Helsingissä Mantan patsaalla, tuntui ihan luksukselta, kun Kuopion torilla suoritetun Veljmiehen patsaan pesun ja lakituksen aikana pystyi toimenpiteestä jopa näkemäänkin jotain tapahtumaa seuranneen pienemmän ihmismäärän takia. Sain jopa napsaistua muutaman (tärähtäneen) kuvan Proffan uitosta puhelimeen muistoksi  eli melko lähellä pääkallopaikkaa oltiin!




Koska Kuolon kerhotalo Vitriini on harmillisesti nykyään historiaa, vietettiin loput vappuaatosta sen sijasta Kuolon vuokraamalla huvilalla Airakselassa, jonne tilausajot kyyditsivät Kuolon vappukansaa pitkin alkuiltaa. Ilta (ja yö) sujui kaikin puolin mukavissa merkeissä ruokailun, livemusiikin ja paljuilun parissa. Aamun sitten sarastaessa ja vappupäivän valjetessa kaikki kynnelle kykenevät vappusoturit kömpivät vielä lievittämään aamun olotilojaan ei-ihan-niin aurinkoisen vappupäivän piknikin pariin Valkeisenlammen rantaan. 


Murtuneesta jalasta huolimatta kulunut vappu oli ehdottomasti toistaiseksi elämäni paras! Paitsi, ettei se vielä ohi ole... Se koittaa ensi vuonna uudestaan. Ja muistuttelee olemassaolostaan pitkin vuotta. Opiskelija voi välillä lakata juhlimasta vappua, mutta vappu ei koskaan lähde opiskelijasta. Joku viisas on joskus sanonut, että on monta asiaa, jotka ovat elämässä epävarmoja, mutta "vappu ja sitä seuraava krapula eivät niihin kuulu". 
Wappu ei lopu.


***
-E



<a href="https://www.bloglovin.com/blog/19260577/?claim=u7ms3qkt9fy">Follow my blog with Bloglovin</a>




2 kommenttia:

  1. Moi! Säästitkö kipsin itselläsi muistona, kun sait sen pois jalasta? ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja pahoittelut myöhäisestä vastauksesta! Kyllä säästin, tuolla kaapin hyllyllä se tälläkin hetkellä lojuu tallessa...:D

      Poista