Terveiset Kyprokselta! Aurinko on paistanut kirkkaalta
taivaalta käytännössä koko mun pikkuloman ajan ja (ahkerasta aurinkorasvan
levityksestä huolimatta) onnistuin taas kerran palamaan. Takaisin ei
taidetakaan siis tulla liioin papuna kuin suklaamarenkinakaan vaan pikemminkin
tomaattina. Vastaapahan sitten pinkki possuinen ihonvärini enemmän myös blogini
nimeä.
Kaiken kaikkiaan ovat päivät kuluneet auringon palvonnan ohessa
pääosin valokuvaillen, kahviloissa ja rannalla istuksien sekä ympäriinsä
hortoillen. Mutta niin kaunis ja idyllinen kaupunki kuin Larnaka onkin, on
siitä kaikkein oleellisin nähty kuitenkin jo parissa päivässä (Kypros kun on saarena
verrattain melko pieni, eivät kaupungitkaan ole hehtaareilla pilattuja). Kaipasin
reissuuni siis jotain extemporea maisemanvaihdosta!
Olin jo matkani varaamisen yhteydessä tutkiskellut Larnakasta
noin 60 km itään sijaitsevan Agia Napan kaupungin kupeessa olevaa kansallispuisto Cape Grekoa hieman kuolaavin suupielin. Alue sijaitsee Kyproksen itäisimmässä
niemenkärjessä ja sen jyrkästi mereen syöksyvät vaaleat rantakalliot tarjoavat
henkeäsalpaavat maisemat yhdessä kristallinkirkkaan turkoosin veden kanssa.
Ainakin matkailusivustojen esittelytekstien ja Googlen kuvahaun perusteella. Mutta
koska minähän en usko mitään, ennen kuin itse näen, asian todellisesta laidasta
piti ottaa selvää itse. Nuolaistaanpa kuola siis nopeasti suupielestä ennen kuin tipahtaa
ja otetaan suunta kohti Cape Grekoa!
Eri matkailusivustojen sivujen kautta tilatut kuljetukset
Cape Grekoon kustantavat parhaimmillaan jopa 100 euroa (sisältäen tosin
opastetun kiertelyn kansallispuiston alueella, mutta kuka nyt sellaisia
tarvitsee), mutta jos hieman pidempään jaksaa käyttää aikaa googlailemiseen,
löytää Kyproksen paikallisten bussiyhteyksien (Intercitybuses, Cyprusbybus) tarjoaman
meno-paluun pääkallopaikalle vain kympillä! Näiden bussireittien aikatauluista
ja pysäkkikartoista otettujen screenshottien avulla lähdin siis aamuvarhain
suunnistamaan kohti kuuluisaa niemenkärkeä -vieläpä ihan onnistuneesti.
Cape Greko on kaikille itäiselle Kyprokselle matkaaville todellinen must-visit-kohde. Paikka on uskomattoman kaunis ja minne tahansa
vain kääntyykin katsomaan, on maisema todellakin kuin suoraan postikortista (matkailusivustot
eivät siis valehdelleet).
Vaikka iso osa turisteista näyttikin suosivan autoa kiertäessään Cape Grekoa luonnonmuodostelmalta toiselle, oman kokemukseni mukaan alueesta saa ehdottomasti eniten irti kulkemalla
siellä olevia maastoon merkittyjä vaellusreittejä pitkin jalkaisin. Kamera kädessä ja silmät avoinna.
Vaelluspolkuja on eri mittaisia ja vaikeustasoisia riippuen
reitin varrella olevista maastonmuodoista. Itse lähdin talsimaan käytännössä
koko kansallispuistoa kiertävää rantakallioreittiä, jonka oli tarkoitus olla
melko helppokulkuista… Mutta tietenkin meikäläinen siinä sitten onnistui eksymään
pariinkin otteeseen merkatulta polulta ja joutui lopulta harrastamaan jonkinsorttista
vuorikiipeilyä yrittäessään päästä sille takaisin. Onneksi Googlemapsiin
ennalta lataamani offlinekartat toimivat kalliomaastossa piileviä syviä railoja
vältellessäni modernina kompassina ja avittivat siten kapuamista edes oikeaan suuntaan.
Todellinen nykyajan eräjorma täällä, heipä hei.
Kiipeily, hortoilu, yritys ja erehdys sekä muutamaankin
otteeseen takaisin päätielle ja uudestaan polulle talsiminen muistuttivat
kroppaa mukavasti siitä, ettei nyt oltu millään sunnuntaikävelyllä. Ja
kroppahan se sitten kiittikin oikein antoisasti muistuttaen vielä usean päivän
ajan meikäläistä siitä, että luvatun 10 kilometrin sijaan päivän jolkottelusaldo
kasvoi hortoiluni takia 20 kilometriin. Maastossa. Eipä sillä, en todellakaan valita.
Pelkkä rannalla makoilu ei missään vaiheessa ollut reissuni agendana ja
mahdollistipa moinen jolkottelu myös mitä henkeäsalpaavien maisemakuvien
napsimisen! Perfektionistinen valokuvaajaminä saa kerrankin todeta
olevansa tyytyväinen työnsä tuloksiin.
Kaikin puolin patikkareissu Kyproksen luontoon oli raskas, mutta antoisa ja ehdottomasti
suositeltavissa kaikille, jotka haluavat nähdä kyseiselle saarelle matkustaessaan muutakin, kuin
hotellin uima-altaan tai majoituspaikkaa ympäröivää kaupunkia päivä toisensa
jälkeen. Ja vaikka jalat olisivatkin reissun jälkeen hieman pidempään kipeät, on ainakin mieli saanut sopivasti levätä kauniissa maisemissa<3
***
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti