Yksin Kyproksella!

Yksin matkustaminen. Pelottavaa ja hirvittävää. Kädet hikoaa, syke nousee ja kainaloihin tulee kylmä tahmea pinta pelkästä ajatuksesta itsestä lentokentällä. Päätymässä haahuilemaan yksin tuntemattomaan kaupunkiin ja kukaties pelkäämään joka sekunti henkensä puolesta. Vatsaa vääntää ja olo tuntuu turvattomalta.

Paitsi etten tuntenut noista tunteista mitään. Ainoastaan kutkuttavaa jännitystä. Nyt sitä lähdettäisiin valloittamaan koko maailma. Okei no, ainakin Kypros. Toistaiseksi.

 

Olin jo pidempään halunnut lähteä pitkästä aikaa kunnolla reissuun, mutta aina kun asiasta keskusteli innokkaasti jonkun kaverin kanssa, tuntuivat nämä katoavan aina haamuna ilmaan, kun piti alkaa tehdä konkreettisia matkavarauksia (kuten vaikka ostaa lippuja). Ihmisillä ei joko ollut tarpeeksi aikaa, rahaa tai muuten vain halua sitoutua extempore oikeasti matkalle lähtemiseen kesken kevätukukauden. 

Päätin siis lähteä yksin.

Miksi Kypros? No täällä on ainakin lämmintä! Valehtelematta istun nytkin tätä kirjoittaessa hellemekossa Larnacan rantabulevardin varrella olevan kahvilan terassilla ja ohitse kävelee ihmisiä uimapuvuissaan, vaikka kuukausi on vasta vaihtunut huhtikuuksi. Kypros myös vaikutti mielestäni helpolta matkustukohteelta ensimmäiselle yksinmatkalle. Ihoa hivelevän lämpötilan lisäksi valuuttana toimivat eurot ja koko saari kuhisee turisteja, mikä takaa hyvän englannin osaamistason kaikkialla, minne meneekin. Onhan tuossa nyt jo plussia kerrakseen, enkä edes vielä maininnut palmupuita. Rakastan palmupuita. Kyproksella on palmupuita.

Vaikka en suoranaisesti pelännyt yksin lähtemistä, oli jännitys läsnä kuitenkin sen verran, että luin paljon yksinmatkaavien ihmisten blogeja ja vlogeja napsiakseni niistä vinkin jos toisenkin odottamattomien tilanteiden varalle. Tässä niistä mielestäni tärkeimmät:

Kopiot passeista

Passini kävin ennen lähtöä kopioimassa yliopistolla parinakin kappaleena, jotka sitten sijoitin eri taskuihin matkalaukussani (samoin kaikki matkadokumentit). Näin oikean passin mahdollisesti kadotessa löytyy aina jokin tosite omasta henkilöllisyydestä kotiinlähtöä ajatellen.

Vara-akut ja offline-kartat

Älypuhelimen akunkestävyyttä takaamaan haalin parikin kappaletta powerbankkeja Clas Ohlsonilta ennen matkaa ja eksymisen todennäköisyyden minimoimiseksi latasin offline-kartat Kyproksesta puhelimeeni etukäteen. Nämä toimenpiteet ovat kultaakin arvokkaampia pimeän tullen, kun yrittää suunnistaa takaisin hotellille siitä kaupunginkolkasta, mihinkä on seikkailunhuumassaan päivän aikana ikinä päätynytkin...:) 

Vihkisormus ja headphonesit

Tämä erityisesti yksinmatkaaville naisille! Varsinkin Välimeren valtioissa mieskansalaiset kun tuppaavat olemaan suomalaisen mittapuulle turhankin ystävällisiä, voi mahdollisesti pienellä feikkivihkisormuksella ohjata näitä mieshenkilöitä osoittamaan ystävällisyytensä jonnekin toisaalle…:) Omalla kohdallani tämä pieni kikkakolmonen ei onneksi ole tullut tarpeeseen (osittain toki siitäkin syystä, että yksinkertaisesti unohdan koko sormuksen aina hotellille sieltä lähtiessäni) ja olen saanut loppujen lopuksi hortoilla kaupungilla jotakuinkin rauhassa.  

Välillä saattaa tosin tulla eteen tilanteita, joissa edes sormus ei estä uusia tuttavuuksia lähestymästä. Tällöin seuraavan niksin koen tuovan merkittävää hyötyä tällä saralla: nimittäin HEADPHONESIT! Harvoin kuuntelen oikeasti musiikkia, mutta riittää toisten ihmisten luulevan niin. Korvakuulokkeet korvilla tekevät ihmisen habituksesta luonnollisesti hieman epäsosiaalisen, mikä tässä tilanteessahan on nimenomaan sitä, mitä haetaankin.

 Törmäsin ennen matkaani eri blogeja ja artikkeleita lukiessani paljon siihen, kuinka systemaattisesti (erityisesti naisten) yksinmatkaamista lähinnä pelotellaan ja siihen liittyviä uhkakuvia maalaillaan. Toki se on täysin ymmärrettävää: liittyyhän yksin reissaamiseen enemmän riskejä ja potentiaalisia vaaratilanteita, kuin mitä kaverin tai porukan kanssa matkustaessa. Kaikki ongelmatilanteet kun pitää oikeasti kohdata yksin. Itsekin (paraskin puhuja) juuri syyllistyin samaan demonisointiin luettelemalla tuohon ylös keinoja välttää nimenomaan noita vaaratilanteita. Mutta haluan korostaa, ettei soolomatkailu ole pelkästään uhkien välttelyä. Se on paljon muutakin.

Olet kaverisi kanssa lomamatkalla talsinut koko pitkän päivän ja nyt olette väsyneitä ja nälkäisiä. Jostakin pitäisi löytää nopeasti ruokapaikka nälkäkiukun ehkäisemiseksi, mutta kaverisi päättääkin haluta kokea paikallista ruokakulttuuria parhaimmillaan jossakin laadukkaassa hienossa ravintolassa. Sinä taas haluaisit pizzaa. Teette lopulta kompromissiratkaisun, johon kumpikaan ei ole todella täysin tyytyväinen, mutta pääsettepähän täyttämään vatsanne jollakin. Ruoan jälkeen sinä puolestaan saat kunnon energiapiikin ja olisit valmis tutkimaan kaupungin toistamiseen läpikotaisin kartuttaen samalla askelmittarisi jo ennestään suurta lukemaa vielä suuremmaksi, mutta kaverisi haluaisi takaisin hotellille lepäilemään. Mikä ilonpilaaja. Käytte aiheesta hetken sanaharkkaa ja lopulta on molempien loppupäivä pilalla. Tämä siis mahdollinen skenaario kaksinmatkaamisesta. Auta armias, jos reisussa oltaisiin kolmisin. Tai nelisin! Yksin matkatessasi olisit saanut sen pizzan. Ja iltakävelyn.

 Kello lähenee viittä ja kirjoittelen tälle blogitekstille viimeiset rivit tilaten kolmannen kupin kahvia. Aurinko alkaa pikkuhiljaa laskea, mutta ulkona on silti edelleen mukavan lämmintä, mitä nyt osa ihmisistä alkaa vedellä jo pitkähihaista hartioilleen. Tien toiselta puolelta leijailee nutellavohvelin tuoksu. Voisi käydä ostamassa yhden ja mennä rannalle ilta-aurinkoon lukemaan kirjaa. Joo, taidan tehdä niin. Ja mikä parasta: kukaan ei voi mua estää.

***

-E