Toogat 2/6

En tiedä, onko se vain karaistumista Kuopion viileämpään ilmastonalaan, mutta viikontakaisen toogapäivämme hieman reilu 10 lämpöastetta ei tuntunut lainkaan niin pahalta, kuin mitä olin etukäteen pelännyt. Liekö osasyynä päivän aikana juhlallisesti nautittu kuohuviini, ken tietää. Mitään en ainakaan myönnä… Mutta kaiken kaikkiaan taakse jääneen pitkän hellekesän jälkeen olisin odottanut sopeutumisen syksyn tuomiin viileämpiin lämpötiloihin olleen paljon vaikeampaa. Mutta hyvä, että näin päin!

  

Lääkisputkemme toiset toogat tarkoittivat oman vuosikurssini kohdalla myös yhtä vaatekappaletta enemmän, kuin viime vuonna ja moni hyödynsi tämän lisäansion vyölaukun muodossa. Itse olin hieman turhan laiska oman vyölaukkuhaulini suhteen ja heräsinkin etsiskelemään moista vasta päivää paria ennen tapahtumapäivää. Etsinnät eivät luonnollisestikaan tuottaneet tulosta ja niinpä kietaisin toogani päälle lisäasusteeksi pelkän vyön. Innolla odotan ylempien vuosikurssistatuksien tuomia lisäoikeutuksia yleisesti ottaen erittäin haluttuihin tooga-asusteisiin: LT4 kun on oikeutettu koristamaan päätään seppeleellä ja LT5 saa käyttää lisäksi siipiä. Poistuva vuosikerta LT6 puolestaan on vapaa pukeutumaan miten ikinä tahtookaan ilman rajoituksia edes toogakankaan väristä...

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden medisiinarikasteen sivustaseuraaminen aikaansai todellisen nostalgia-aallon vyöryämään ylitseni ja nosti samalla oman fuksivuoteni muistot pintaan, onhan omista ekoista toogistani kulunut vasta vuosi. Fuksisyksy kun tuppaa muutenkin kulumaan pitkälti vain epämääräisessä sumussa kaikkien ainejärjestön tapahtumien ja perinteiden ollessa itselle vielä uutta ja ihmeellistä puhumattakaan siitä, että lähes päivittäin tapaa myös uusia ihmisiä, joiden kanssa sosialisoiminen voi olla henkisesti yllättävän uuvuttavaakin. Nyt sivustaseuraajana sai oikeasti keskittyä tapahtuman kulkuun rauhassa ja ottaa siitä siten myös kaiken irti –kirjaimellisesti. Hävettää myöntää, mutta viime vuoden medisiinarikaste vielä tuoreena muistissa nautin ehkä laittoman paljon tämän vuoden fuksien työntämisestä Snellmanin puiston suihkulähteeseen… Täytyyhän sitä nyt laittaa vahinko kiertämään! Onneksi kuitenkin toogiemme jatkopaikalla huvila Airakselassa oli exVitriinin tavoin tarjolla saunomismahdollisuus, joten vakavaa hypotermiariskiä ei näin ollen toivottavasti ollut kenelläkään. Tosin pientä yskää ja niistämiskakonioita saattoi silti kuulla satunnaisesti siellä täällä seuraavina päivinä yliopistolla kuljeskellessaan… Tiedä sitten, mistä ihmiset lienee moiset nuhat saaneet. Eivät ainakaan meidän toogista.

***

-E

Read more

Paluu arkeen

Lääkiksen syvärit yhdessä kesässä… joo niin varmaan. Luulin alkukesästä tätä projektia aloittaessani homman olevan paperin kirjoitusta vaille valmis nyt kakkosvuoden syksyn alkaessa, mutta kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla. Ei sillä, etteikö se olisi tehtävissä noin niin kuin ylipäätään –ei vain sillä alalla, minkä satuin itse valitsemaan.

Eri tutkimusaloilla käytetyt analyysimenetelmät kun vievät vaihtelevasti aikaa aina muutamasta minuutista useampiin viikkoihin ja kyseisessä tutkimusryhmässä, jossa itse kesällä työskentelin, puhutaan nimenomaan viikkotasosta. Näin ollen ei liene kovin suuri yllätys, kun noin 10 viikkoa kestäneen kesälomakauden aikana haalimani tutkimusnäyttö ei vielä riittänyt elokuun lopulla tavoitteenani olleen tutkimusartikkelin kirjoittamista varten… Urakka jatkunee siis ainakin osa-aikaisesti nyt tulevan lukuvuoden aikana tasapainoillen vuoroin labran ja vuoroin luentosalissa istumisen välillä.

Viimeinen virallinen työpäivä silmätaudeilla tarkoitti
tietenkin myös asianmukaisesti koristeltua kakkua!

Hektinen ja henkisesti uuvuttava kesä takana siis, eikä sitä näin ollen kauheasti tullut ehdittyä rustailemaan tekstejä tänne bloginkaan puolelle, MUTTA: nyt siihenkin tulee onneksi viimein muutos. Ensimmäinen viikko lääkiksen toista vuotta on nyt takana ja sitä alkaa kokea olevansa taas jotakuinkin osa jonkinlaista säännöllisen epäsäännöllistä arkea. Ainakin lääketieteellisen yleisfysiologian kurssi työllistää jo ihan kokopäiväisesti yli tuhatsivuisen oppikirjan muodossa ja omaan tulevaan lääkäri-identiteettiinkin on päässyt ottamaan jo hieman ensituntumaa ”Vuorovaikutus potilas-lääkäri –suhteessa”-kurssin pienryhmäharkoissa, kun potilaan kohtaamista harjoiteltiin yhdessä opiskelukavereiden kanssa. Diagnoosit eivät luonnollisesti menneet vielä täysin nappiin esimerkkipotilaidemme kohdalla kliinisten taitojemme ollessa vielä aika lapsen kengissään, mutta rauhallista äänenpainoa ja lempeää katsekontaktia pystyi onneksi harjoittelemaan ilman niitäkin.

Kaiken tämän ohessa sitä on myös kuluneen viikon aikana onnistuttu tuutorin roolissa ottamaan uudet fuksimme (ja tulevat kollegamme) osaksi suurta KuoLO-perhettämme ja mikäli joltain fuksilta tämä kyseinen prosessi sattuisikin olemaan vielä hieman vaiheessa, korjaantuu tilanne viimeistään huomenna KuoLO:n toogissa suoritettavassa medisiinarikasteessa! Lämpötilaennusteet ainakin tuntuvat lupailevan Kuopion lakanakansalle mukavan pirtsakat 13 lämpöastetta sekä ajoittaista sadetta, mikä tietää karaisevia juhlallisuuksia uusille medisiinareillemme… Huomista mielenkiinnolla odottaen siis! 

***

-E

Read more

Juhannustaikaa

 "Aurinko paistaa, lämpötilat hipovat hellelukemia eikä hyttysistä ole tietoakaan, vaikka keskikesän juhlaa vietetäänkin korpimökillä keskellä autuasta luontoa." Odotukset juhannusta kohtaan ovat joka vuosi jotain ihan muuta, kuin mitä se loppujen lopuksi tuppaa olemaan, eikä tämäkään kesä ollut poikkeus. Vettä satoi vuoron perään auringonpaisteen kanssa, lämpötila heittelehti miten sitä lystäsi eikä muutamalta myrskypuhuriltakaan vältytty. Onni onnettomuudessa, että kyseinen sää tarjosi täydellisen tekosyyn ajaa kunnolla sisään uusi ihana keltainen sadetakkini luoden samalla muutenkin täydelliset puitteet kaverisuhteiden syventämiselle korttipakan sekä juniorimonopolin parissa. -Herra Pennosen kyniessä sua samaan aikaan pelilaudan hattarakojulla.

Juhannus osui kaikin puolin täydelliseen saumaan näin hektisen alkukesän päätteeksi. Lääkiksen syväreiden tutkimussuunnitelmaa silmätaudeille en ole päässyt vielä käytännössä edes aloittamaankaan, sillä käytännön labrahommat ovat vieneet melkeinpä kaikki päivän valveillaolotunnit ylipäänsä kyseisiin työmenetelmiin perehtyessä ja niihin liittyvää tekniikka hiotessa. Yliopistolla onkin tullut pipetoitua parhaimmillaan lähes 12-tuntisia työpäiviä, mikä kieltämättä alkaa jossain vaiheessa näkyä jaksamisessakin. Onneksi olemassa on viikonloppuja, joina pääsee rentoutumaan rakkaan kaveriporukkani kanssa eri puolille Suomea. Onhan tässä oltukin erossa jo lähes neljän viikon ajan koulujen loppumisesta! Moinen vääryys täytyikin korjata mitä pikimmiten heti kesäkuun aikana.

© Sonja

© Sonja

Viikkoa aiemmin olimme ehtineet kokoontua jo kertaalleen Keuruulla Tuurin kyläkauppa-excursion merkeissä, minkä seurauksena sieltä mukaan kotiin lähteneet ale-bluetoothkaiuttimet olikin hyvä sisäänajaa käyttöön heti sitä seuranneella juhannusviikolla. Kiitos Vesa Keskiselle siis tästä juhannusluksuksesta.
Itse jussiviikonloppu vierähti kaikin puolin mukavissa tunnelmissa grillaillen ja saunoen sekä muutenkin Suomen valoisia kesäöitä fiilistellen, mikä tosin oli myös hieman välttämätöntäkin ottaen huomioon sen faktan, ettei juhannusmökissämme ollut lainkaan sähköjä. Powerbankit puhelimissa kiinni sai siis illalla etsiskellä taskulampun valossa päivän aikana kadonneita sukkia sun muita ympäri mökin lattiaa. On hauska huomata niinkin itsestäänselvänä pitämänsä asian, kuin sähkön uupuessa, kuinka riippuvaisia me siitä välillä olemmekaan. -Ei sillä, että olisin tästä havainnosta nyt mitenkään inspiroitunut haastamaan itseäni johonkin pidempiaikaiseen sähköttömään kokeiluun... Jokin raja sentään.

© Sonja

Kuten viikonlopun aikana räpsityistä juhannuskuvista voi myös huomata, pääsin viimeinkin eroon jalkakipsistäni! Itseasiassa irrotettava alaraajaortoosi tuli vieläpä mukanani mökille saakka, mutta se osoittautuikin juurien ja kivien seassa käppäillessä lähinnä kömpelöksi hidasteeksi suojaavan jalkatuen sijaan, joten jätin sen lopulta suosiolla vain lojumaan tuvan nurkkaan loppujussiksi. Tämän seurauksena viikonlopun aikana suoritetut kipsittömät köpöttelyt eri mökkirakennusten välillä kasvattivat samalla mukavasti (uhka?)rohkeutta luopua kipsistä kokonaan ja niinpä maanantaina takaisin töihin palatessani saavuinkin labraan ensimmäistä kertaa tennarit kummassakin jalassa pelkän oikean sijaan. Oi sitä vapauden tunnetta.

© Sonja

Mökkeily kuuluu ehdottomasti osaksi Suomen kesää ja mikäli mun pitäisi nimetä kesän 2018 bucketlistan top5 ehdotonta kesäaktiviteettia, olisi mökkeily varmastikin sijalla yksi. Itseasiassa kyseisellä listalla olisi mainittuna myös niinikään kukkaseppeleen teko, järvivedessä uiminen, kesäfestarit sekä kalakukon syöminen aidon savolaisittain Kuopion torilla. Tuolta listalta pelkästään tänä juhannuksena tuli toteutettua jo kolme kohtaa, joten huonosta kelistä huolimatta voisi sanoa tämän jussin menneen täysin nappiin! Katsotaan, jos joillekin festareille saisi vielä ängettyä mukaan ja (viimeinkin) se kalakukkokin popsittua pois to-do -listalta maleksimasta, niin samaa voisi sanoa koko kesästä. Toistaiseksi kuitenkin hyvä ulkona juotu aamukahvi sekä lämmin kesäaurinko töistä kotiin lähtiessä riittävät vallan hyvin lemppari vuodenajastani nauttimiseen. Paljon irti siis kesän pienistä iloista, ilman stressiä<3

© Sonja

***

-E

Read more