Pieni uusi koti

Vuoden viinipulloteline award goes to...

Terveiset Kuopiosta. Nyt on asusteltu täällä jo toista viikkoa ja kotiutuminen kaupunkiin on ollut ehdottomasti nopeampaa, kuin kolme vuotta sitten Turkuun muuttaessani. Koska olin vuokrannut muuttolaatikot Niemeltä tasan viikoksi, oli tavaroiden purkaminen lievästi sanottuna ripeä prosessi. Kaikkiaan kolme päivää muuttopäivästä oli Ikean huonekalut kasattuna ja laatikot tyhjennettynä oikeille paikoilleen uuden kotikolon syövereihin ja näin meikäläiselle jäi mukavasti heti tyhjiä tunteja päivästä käytettäväksi uuden kotikaupungin kortteleihin tutustumiseen. 

Ensivaikutelma Kuopiosta on hyvin positiivinen. Ihmiset ovat stereotyyppisen savolaisesti todella ystävällisiä ja tällaisen tuppisuu-stadilaisen tuntuu olevan milteipä mahdoton käydä enää ruokakaupassakaan ilman suureellisen small talkin harjoittamista. Mutta yhtä kaikki, viimeksi pari päivää sitten tuli nautittua tuossa kauppatorilla Mualiman navan tuntumassa kahvista ja paistetuista muikuista, joten prosessi savolaistumiselleni on kiistämättä lähtenyt käyntiin. Kalakukkoa tosin etsin vielä, mutta tuskin sekään kauaa pystyy enää meikäläiseltä piileskelemään...

Kello ja korvakoruteline Jyskistä. Valoketju Ikeasta.

And this is just another fucking framed quote on itse teettämäni tekstiprintti sisustustaulua varten

Mustavalkokuvia kännykästä teetetty Printic -appilla

Muuttopäivä parin viikon takaa oli ehdottomasti rankempi, kuin olin odottanut. Pienien juonenkäänteiden myötä päädyimme lopulta poikaystäväni kanssa ainoiksi kantomiehiksi tuona päivänä, ja voin todeta 120cm sängyn kantamisen seitsemännestä kerroksesta alas muutto(paketti)autoon olleen hapottavampaa, kuin tunnin kahvakuulatreeni liian suurella painolla. Seuraavina päivinä totesin kropastani löytyvän lihaksia, joiden olemassaolosta mulla ei ollut aikaisemmin ollut hajuakaan - mokomat löytyivät vasta silloin, kun kipeytyivät toden teolla. Ehkä lääkisopintojen myötä vältyn tällaisilta yllättäviltä lihasryhmien bongauksilta jatkossa paremmin.

Vinyylilevy -tabletit!

Muuttoprosessin rankkuudesta huolimatta viimein lopullisen ilmeen saanut uusi koti oli ehdottomasti kaiken lihaskivun arvoinen. Olin hamstrannut etukäteen kesän aikana kaikenlaista pientä sisustuskivaa ja nyt viimein pääsin asettelemaan kaiken paikoilleen innostuneena, kuin lapsi hiekkalaatikolla niin ikää. Sisustaminen on aina ollut meikäläisen intohimoja, eikä koti mun mielestä koskaan ole täysin valmis. Se elää jopa vuodenaikojen mukaan niin syysiltaa valaisevien kynttilöiden kuin liian aikaisten kesäaamujen vaatimien pimennysverhojenkin muodossa. 

Mitä kaikkea mä sitten hamstrasin? Muun muassa...
     Sisustustaulut. Ehkäpä eniten mielipiteitä jakava sisustuselementti yleisesti ihmisten keskuudessa. Itse olen aina tykännyt niiden tuomasta lisäsymmetrisyydestä kodinsisustukseen, mutta en toisaalta ole mikään kliseisten lainauksien ja elämänviisauksien fanikaan. Onnekseni löysin Deseniolta sellaisia sisutusjulisteita, jotka ovat mielestäni nähneet edes vähän enemmän persoonallisuuttakin. Ikeasta puolestaan löytyi helposti opiskelijabudjettiin sopivat kehykset uusille julisteille, ja niin helppo ja halpa sisustuselementti oli pienellä vaivalla nopeasti valmis.
    Teetätin myös vanhoja interrail -valokuviani mustavalkoisina versioina Printic -appilla kohtuullista maksua vastaan ja valmiit kuvat tulivat postitse suoraan kotiin. Kokosin niistä sitten valokuvapyykin työpöytäni yläpuolelle sekä kuvakollaasin sängyn yläpuolelle. 
     Yksittäisistä nettikauppa- ja kivijalkaliikkeistä puolestaan löysin pienen nuuskimisen jälkeen persoonallisia sisustustuotteita, kuten keittiöni vinyylilevy -tabletit sekä ikkunalautaani koristavan polkupyöränmuotoisen viinipullontelineen. 
     Seinillä roikkuvat led -valoketjut tuovat musta ihanasti kodikkuutta perusyksiöön ja käytänkin niitä ympärivuotisesti osana kotini sisustusta. Lisäksi ne valaisevatkin mukavasti, varsinkin nyt iltojen pimetessä! Kyseessä ei ole siis vain jouluvalot niin kauan, kuin meikäläisen kodista on kysymys... :)

Todellista kotikaupunkia ei tietenkään saa unohtaa!

Mutta. Nyt, kun se uusi koti on sitten viimein saanut omaa silmääni miellyttävän ilmeen ja meikä on päässyt jopa perfektionisoimaan kirjojen ja taulujen sijaintia ympäri asuntoa, on hyvä hetki höllätä otetta ja antaa uuden sohvan suosiolla peittyä aamuisten vaatekriisien seurauksena vaatekasojen alle ja lehtipinojen kasvaa paperinkeräyskorissa arkielämän laiskuuden nostaessa päätään. Vaikka täydellisen kodin rakentaminen onkin hauskaa tiettyyn pisteeseen saakka, on koti loppujen lopuksi paikka, jossa arkea tulee viettää juuri niin mukavanhaluisesti, kuin itse haluaa. Syksy alkaa ja mulla se tarkoittaa myös pitkään odottamieni opintojen alkamista! Koti on se paikka, jonne suorittamisella ja stressillä on pääsy kielletty, nurkissa pyörivät villakoirat puolestaan (sopivaan kokoluokkaan asti tietenkin) ovat jopa tervetulleita. Koska tasapaino sen nyt olla pitää.

-E