LT4: Neurologiaa ja talvipakkasia

 

Kuluneen kevään kiireisyydestä kertonee paljon jo se, että kirjoitan alkukevään tapahtumista vasta nyt huhtikuussa pääsiäislomalla. Niin kivaa, kuin näiden postausten tekeminen aina onkin, ei luovuus tekstin tuottamiseen oikein tunnu lähtevän koulustressin ja muiden kiireiden painaessa päälle. Kuvia sen sijaan olen räpsinyt senkin edestä pitkin talvea ja alkukevättä, joten tarjolla olisikin nyt erittäin kuvarikas talvipostaus! Palataanpa siis tammikuuhun ja joululomilta paluuseen...:)

Tammikuu alkoi neurologian ja neurokirurgian blokilla. Viiden viikon aikana tuli melko tutuiksi erilaiset muistisairaudet ja niiden jatkoselvittelyt, parkinsonismi, polyneuropatiat, aivoinfarktit ja niiden akuuttihoito, aivokasvaimet sekä epilepsiatyypit. 

Neurokirurgian kurssin yhteydessä pääsimme myös seuraamaan aivoleikkausta sekä harjoittelemaan sorminäppäryyttä ja vakaata kättä mikrokirurgian pienopetuksessa. Harkka oli ehdottomasti yksi lääkiksen mielenkiintoisimmista opetuksista: mikrokirurgian keskuksen opetustila oli jaettu noin kymmeneen pienrastiin, jossa pääsi kussakin harjoittelemaan erilaisten mikrokirurgisten instrumenttien käsittelyä aina viinirypäleen kuorimisesta haavan ompelemiseen. Yhdellä rastilla oli myös tarkoitus pujotella langanpätkä mikrokirurgisia instrumentteja käyttäen 12 neulansilmän läpi tavoiteajassa. Alkuun tämä tuntui ihan mahdottomalta tehtävältä, mutta kuin ihmeen kaupalla opetuksen loppua kohti sekin alkoi sujua. Tuleva neurokirurgi kiittää ja kuittaa (ei oikeasti).

"Esiintyykö nystagmusta eli silmävärvettä?" Erityisesti huimausoireeseen liittyvän silmien horisontaalisen nykinän, nystagmuksen, pystyy vastaanottotilanteessa havaitsemaan parhaiten silmiä suurentavilla laseilla.

Voila! Lanka kaikista neulansilmistä läpi!

Koin neurologian kurssin valtavan mielenkiintoiseksi ja mitä enemmän erikoisalaa opiskeli, sitä vahvemmin tunsi osaavansa siitä kovin vähän. Neurologiset vaivat kun osaavat olla paikoin todella monimutkaisia ja koska jo neuroanatomian kertaamiseen olisi varmaan kaivannut oman viisiviikkoisen kurssinsa (fuksivuonna käydyt anatomian kurssit ei yllättävä kyllä pysy muistissa kolmea vuotta, vaikka kuinka haluaisikin), tuntui kliinisen neurologian kurssi jäävän vain pintaraapaisuksi sen tautitiloja ajatellen. Onneksi ainakin Kuopion lääkis tarjoaa vielä kuudennella vuosikurssilla yhden akuuttineurologian vapaavalintaisen lisäkurssin, jossa pääsisi verestämään neurologisen diagnostiikan taitoja KYSin päivystyksessä. Täytyy sitten aikanaan olla kutosen alussa valmiusasemissa, kun kurssi-ilmoittautumiset lukuvuodelle 2022-23 avautuvat. Ne, joilla ollut aikanaan (jossain Helsingin?) lukiossa käytössä Wilma, muistavat varmaan hyvin kymmenen sekunnin kilpajuoksun kurssi-ilmoittautumisten yhteydessä. Oh those flashbacks just keep coming...

Opiskelun vastapainoksi tarvitsee tietenkin kunnon liikuntaa ja sitähän minä tykkään harrastaa. Olen käynyt tasaisesti 3-5 kertaa viikossa Crossfit Kuopion treeneillä, mutta tänä talvena innostuin myös (ehkä hieman masokistisesti) pakkaskelien juoksulenkeistä. Kylmimpänä päivänä, jona lähdin havittelemaan kymmenen kilometrin matkaa taisi mittari näyttää 25 pakkasasteen lukemia. Totaalista kidutusta alusta loppuun, sanon minä, vaikka lenkkejä useamman alkutalvesta teinkin. Noissa lukemissa kun pakkasilman hengittäminenkin tekee pahaa ja kaulurin asettaminen silmien tasalle aikaansaa kaulurin kuolaantumisen märäksi uloshengitysilman vaikutuksesta. Pukeutuminen talviurheilua varten on mulla myös edelleen todella vaikeaa: palelen helposti, mutta kerrastojen latominen takin alle tuntuu toisaalta johtavan vain usean merinopaidan vettymiseen hiestä ja loppulenkistä märät vaatteet alkavatkin päästää kylmää läpi fyysisestä aktiivisuudesta huolimatta. On se talviurheilu kivaa...:)

Ulkohousuista ja termotrikoista huolimatta erityisesti reidet tykkäävät paleltua aina tunnin ulkoilun seurauksena, mutta onneksi lämmin suihku pelastaa! Suosituksia hyvistä housuista talvijuoksuun otetaan mielellään silti vastaan...

Jos joku miettii Kuopioon hakemista opiskelujen perässä, voi "kunnolliset talviaktiviteetit" lisätä kyllä suoraan plussat-sarakkeen alle. Talvisin avautuu nimittäin Kuopion satamaan Kallaveden järven jäälle luistelubaana, jossa riittää luonnonjään luistelureittejä parista kilometristä aina 12,5 kilometriin saakka! Reitit ovat käsittääkseni ainakin vielä näin vuonna 2021 ainoa laatuaan Suomessa, joten luistelu siellä on jo itsessään kokemus. Kävimme itsekin testaamassa jäät ensimmäistä kertaa helmikuun aikana ja pakko sanoa, että ihan harmittaa ettei tullut käytyä radoilla aiempina Kuopio-vuosinani. Vaikka satamasta vuokratut retkiluistimet eivät olleetkaan helpoimmat luistella, lähtisin omilla luistimilla ehdottomasti ensi talvena revanssikierrokselle...! Iso suositus siis Kuopion luonnonjäille.

Toinen suositus käsittää Pohjois-Savon sydämen ja tunnetun maamerkin, nimittäin Puijon tornin. Jos ei muuta, niin puolen tunnin ylöskapuaminen käy mukavasti palauttavasta treenistä hapottavan jalkapäivän jälkeen ja viimeistään ylhäällä tornikahvilassa nautittu keittolounas ja kahvi talvinäköalalla korvaavat paikalle raahautumisesta aiheutuneen järkytyksen.

Talvinen Kuopio on kyllä parasta. Ja näin huhtikuussa tätä postausta kirjoittaessa voin todeta sen olevan myös todella pitkä: ulkona sataa lunta nimittäin tälläkin hetkellä. Toivoa sopii, että vapuksi edes lämpenisi hieman, sillä buranahaalarini kaipaisisivat kovasti ulkoilutusta kevätpiknikin muodossa...

***

-E